Miksi hip-hop kaipaa omaa #MeToo-momenttia?
Sean ”Diddy” Combsin äskettäisen oikeudenkäynnin jälkeen monet ovat alkaneet pohtia, miksi hip-hop-maailmassa ei ole vielä tapahtunut #MeToo-liikkeen kaltaista herätystä. Combs, tunnettu musiikkimoguli ja hip-hopin valtavirtaan tuonut ikoni, tuomittiin kahdesta prostituution edistämiseen liittyvästä syytteestä, mutta vapautettiin vakavammista syytteistä, kuten salaliitosta ja ihmiskaupasta.
Oikeudenkäynnissä R&B-laulaja Casandra Ventura todisti Combsin kontrolloivasta ja väkivaltaisesta käytöksestä heidän pitkäaikaisen suhteensa aikana. Venturan rohkeus puhua avoimesti on herättänyt laajaa keskustelua musiikkiteollisuuden vaietusta kulttuurista, jossa vallan väärinkäyttö on saanut jatkua ilman seuraamuksia.
Monet kampanjoijat ja teollisuuden sisäpiiriläiset väittävät, että seksuaalinen hyväksikäyttö ja häirintä ovat ongelmia, jotka leimaavat koko musiikkialaa, ei vain hip-hoppia. Vaikenemisen kulttuuri, jossa uhrit pelkäävät mustalle listalle joutumista tai oikeusjuttuja, on estänyt monia kertomasta kokemuksistaan.
Historiallisesti hip-hop on korostanut mustan yhteisön kamppailuja ja menestystä, mikä on osaltaan vaikeuttanut väärinkäytöksistä puhumista. Tämä on johtanut siihen, että julkisuuden henkilöt, kuten Combs, ovat saaneet nauttia suojaa, vaikka vakavia syytöksiä on esitetty.
Huolimatta #MeToo-liikkeen menestyksestä Hollywoodissa, musiikkiteollisuutta ei ole vielä pyyhkäisty vastaava aalto. Asiantuntijat ja aktivistit uskovat, että konkreettiset toimenpiteet, kuten uudet raportointikäytännöt ja säännöt, ovat välttämättömiä, jotta hip-hop voi todella muuttua.
Lähde: bbc.com