Salainen HS2-varasto kätkee 450 000 aikakausien aarretta – ennennäkemätön arkeologinen löytö Englannissa
Englannin kiistellyn HS2-nopeajunahankkeen reitiltä esiin kaivetut arkeologiset aarteet paljastavat hämmästyttävän yksityiskohtaisen kuvan Britannian menneisyydestä. Yli 450 000 esinettä on talletettu tarkoin vartioituun, salaisessa paikassa Yorkshiressä sijaitsevaan varastoon, josta ne odottavat jatkotutkimuksia ja mahdollista museonäyttelyä.
Löytöihin kuuluu muun muassa mahdollinen roomalaisen gladiaattorin tunnuslaatta, yli 40 000 vuotta vanha käsikirves, anglosaksisia tekstiilityökaluja sekä 1800-luvulta peräisin olevat kultaiset hammasproteesit. Brittiläisen arkeologian neuvosto kuvailee kokonaisuutta “ennennäkemättömäksi” määränsä ja monipuolisuutensa vuoksi.
HS2-hanke mullistaa maisemaa – ja avaa ikkunan 10 000 vuoden historiaan
Iso-Britanniassa suuria rakennushankkeita edeltää lakisääteinen arkeologinen arviointi, jotta kulttuuriperintöä ei tuhota huomaamatta. HS2-linjauksen varrella tämä velvoite on johtanut yhteen maan mittavimmista arkeologisista tutkimusohjelmista.
Vuodesta 2018 lähtien noin 1 000 arkeologia on tehnyt 60 kaivausta suunnitellun reitin varrella Lontoosta Birminghamiin. Vaikka HS2-junan käyttöönotto on viivästynyt ainakin vuoteen 2033, arkeologit kertovat kenttätyön olevan suurelta osin valmis – ja tulokset poikkeuksellisen merkittäviä.
Historialliset löydöt ulottuvat yli 10 000 vuoden ajanjaksolle. Historic England on kiittänyt hankkeessa mukana olleita tutkijoita uusien ja jännittävien kohteiden paljastamisesta, jotka valottavat niin esihistoriallisia maisemia kuin keskiaikaisia kyliä ja teollistumisen ajan kaupunkielämää.
Salainen varasto Yorkshiressa – 7 300 laatikkoa arvoituksia
HS2-löydöt on koottu salaisessa osoitteessa sijaitsevaan varastoon, jonka sijaintia ei turvallisuussyistä julkisteta muuta kuin sen verran, että se on Yorkshiressa. Hyllyrivistöillä lepää noin 7 300 laatikkoa, täynnä esineitä, jotka odottavat puhdistusta, konservointia ja tieteellistä analyysiä.
Monen esineen tulevaisuus on avoin: osa saattaa jäädä kokoelmiin tutkimuskäyttöön, osa päätyy paikallismuseoihin, ja joistakin voidaan rakentaa laajoja näyttelyitä. Myös omistuskysymykset ovat vielä ratkaisematta – Englannin lainsäädännön mukaan esineet voivat kuulua joko valtiolle tai maanomistajille, jotka voivat halutessaan pitää tai lahjoittaa ne julkisiin kokoelmiin.
Projektin arkistopäällikkö Charlotte Self kertoo tiimin toivovan, että mahdollisimman moni maanomistaja lahjoittaisi esineet paikallismuseoille, jotta HS2-reitin varrella asuvat ihmiset voisivat nähdä oman alueensa historian omin silmin.
HS2:n kiistat ja kulttuuriperinnön hinta
Vaikka arkeologiset löydöt ovat ainutlaatuisia, itse HS2-hanke jakaa mielipiteitä. Rautatien rakentaminen on muuttanut pysyvästi reitin varrella olevia peltoja ja kyliä, ja osa yhteisöistä on joutunut väistymään linjauksen tieltä. Kriitikot nostavat esiin paisuneet kustannukset, viivästykset, hylätyt kylät sekä luonnon ja kulttuurimaiseman vauriot.
Mid Buckinghamshiren kansanedustaja Greg Smith katsoo, ettei hanke ole kustannustensa arvoinen: hänen mukaansa veronmaksajien ei olisi pitänyt maksaa kymmeniä miljardeja punnia radasta, jota “kukaan ei halua” ja joka aiheuttaa hänen mielestään liikaa tuhoa.
HS2-yhtiö myöntää, että hankkeen kokonaisvaltainen toteutus on ollut ongelmallista. Yhtiön mukaan toimitusjohtaja Mark Wild on ollut avoin kustannusylityksistä ja viivästyksistä ja sitoutunut lopettamaan “kustannus- ja viivekierteen”. Samalla HS2 korostaa, että sen erikoistuneet arkeologitiimit ovat työskennelleet erittäin huolellisesti ja kunnioittavasti kulttuuriperintöä kohtaan.
Northamptonshire Battlefields Societyn puheenjohtaja, historioitsija Graham Evans tiivistää monen tutkijan näkemyksen: hänen mukaansa voidaan keskustella siitä, onko HS2 hyvää vai huonoa politiikkaa, mutta jos rautatie olisi rakennettu ilman arkeologista tutkimusta, se olisi ollut todellinen tragedia.
Laajemmin keskustelu HS2:n vaikutuksista oikeusjärjestelmään ja yhteiskuntaan kytkeytyy brittiläisen politiikan kiistanalaisiin uudistuksiin, kuten Keir Starmerin ajamaan suunnitelmaan vähentää jury-oikeudenkäyntejä Englannissa ja Walesissa, joka sekin on herättänyt huolta demokraattisista ja oikeudellisista rakenteista.
Kuusi kiehtovaa löytöä salaisesta varastosta
Osa HS2-löydöistä on jo esitelty yleisölle, mutta monet merkittävät esineet ovat toistaiseksi vain tutkijoiden nähtävillä. BBC:lle on nyt avattu poikkeuksellinen mahdollisuus tarkastella ennen näkemättömiä aarteita. Tässä kuusi esinettä, jotka valottavat eri aikakausia ja ihmiskohtaloita.
Yli 40 000 vuotta vanha käsikirves – neandertalilaisten työkalu?
Yksi varaston vaikuttavimmista esineistä on Edgcoten alueelta Northamptonshiresta löydetty käsikirves, jonka arvioidaan olevan yli 40 000 vuotta vanha. Asiantuntijat uskovat, että sen on voinut valmistaa neandertalilainen tai jopa vielä varhaisempi ihmislaji.
Käsikirveessä on terävä reuna, joka on todennäköisesti muotoiltu eläinten teurastamista varten. Toisin kuin monet myöhemmät työkalut, tällaisia käsikirveitä pidettiin paljaalla kädellä – niitä ei kiinnitetty puiseen varteen.
Projektin löytövastaava, tohtori Sara Machin, kuvailee esinettä hämmästyttävän koskettavaksi: hänen mukaansa työkalu sopii yhä luontevasti ihmisen kämmenelle, muistuttaen suoraan siitä, että tuhansia sukupolvia sitten joku puristi samaa kiveä kädessään.
Mahdollinen roomalaisen gladiaattorin tunnuslaatta
Toinen kiehtova löytö on pieni, ohueen luuhun kaiverrettu laatta, joka löytyi Northamptonshiresta. Asiantuntijat arvioivat, että täydellisenä teksti olisi todennäköisesti kuulunut: “DOMINE VICTOR VINCAS FELIX” – vapaasti suomennettuna “Herra Victor, voita ja ole onnekas”.
Laatta on voinut kuulua aktiiviselle tai entiselle roomalaiselle gladiaattorille, mutta se on voinut olla myös katsojan muistoesine. Alueelta ei ole kuitenkaan löytynyt selkeitä merkkejä areenasta tai sirkustilasta, mikä jättää esineen tarinan avoimeksi.
Laatta löydettiin suuresta saviastiasta, joka sisälsi poltettuja ihmisen jäänteitä. Astian kannessa oli X-merkintä. King’s Collegen arkeologian tutkija, tohtori John Pearce, pitää gladiaattoriyhteyttä mahdollisena, mutta korostaa, että yksityiskohtaisempi hauta-analyysi voi vielä muuttaa tulkintaa.
Anglosaksinen kehrä – todiste kehittyneestä tekstiilituotannosta
HS2-kaivauksissa on noussut esiin myös arjen esineitä, jotka kertovat käsityöläisten taidoista. Bishopstonen lähellä Buckinghamshiressa löydettiin koristeltu anglosaksinen kehrä, joka on todennäköisesti valmistettu naudan reisiluusta.
Kehrä toimi painona langan kehräyksessä ja oli olennainen osa tekstiilintuotantoa. Jälkityövaiheen avustaja Willow Major kuvailee sitä tärkeäksi todisteeksi anglosaksisen ajan tekstiiliteknisestä kehityksestä. Esineen kiillottunut pinta viittaa pitkään ja intensiiviseen käyttöön.
Kehrässä on rengas- ja pistekoristelua – samaa motiivia tunnetaan jo paljon aiemmalta rautakaudelta, mikä kertoo koristeperinteen jatkuvuudesta eri aikakausien halki.
Keskiaikainen pelinoppa – epätäydellinen, mutta tuttu
Warwickshiressä, Lower Radbournen autioituneesta keskiaikaisesta kylästä, on löytynyt pieni, kiillotettu pelinoppa. Ulkonäöltään se muistuttaa yllättävän paljon nykyisiä noppia, mutta pisteiden numerointi ja mittasuhteet poikkeavat nykystandardista.
Nopan sivut eivät ole täysin samanpituisia, mikä tekee siitä epätäydellisen verrattuna massatuotettuihin, tarkkaan mitoitettuihin moderneihin noppiin. Silti se kertoo, että pelit ja ajanvietto ovat olleet tärkeä osa ihmisten elämää satoja vuosia sitten – aivan kuten nytkin.
Posliininen mopsifiguuri haudassa Lontoon sydämessä
St James’ Gardensin hautausmaalta Eustonissa, Lontoossa, löydettiin kokonainen, istuvaa mopsia esittävä posliinifiguuri. Valkoinen, yksinkertaisesti lasitettu posliini, jossa on mustia yksityiskohtia, on ajoitettu vuosien 1770–1800 tienoille, ja se on todennäköisesti valmistettu Derbyssä toimineessa posliinitehtaassa.
Figuuri löytyi nimetyn naishenkilön haudasta. Esine tulkitaan usein henkilökohtaiseksi muistoksi tai rakkaan lemmikin symboliksi, joka on haluttu mukaan hautaan. Löytö tuo esiin 1700–1800-lukujen kaupunkilaisten tunnesiteet eläimiin ja yksityisen surukulttuurin.
1800-luvun kultaiset hammasproteesit – lääketieteen ja vaurauden symboli
Ehkä oudoimpia ja samalla kiehtovimpia esineitä varastossa on 1800-luvulta peräisin oleva kultainen hammasproteesi, joka löytyi St Mary’s Old Churchin hautausmaalta Stoke Mandevillesta. Alaleukaan tarkoitettu proteesi sisältää kuusi hammasta, ja sen sisäpuolelle on leimattu numero.
Tohtori Sara Machin kuvailee löytöä “laatikon yllätykseksi” – esineeksi, joka herättää välittömästi kysymyksiä omistajansa elämästä, terveydestä ja asemasta yhteiskunnassa. Kulta hammasproteesissa kertoo vauraudesta ja 1800-luvun hammaslääketieteen kehittymisestä.
Machin muistuttaa, että jokainen esine liittyy aina ihmiseen: ne kertovat jokapäiväisestä elämästä, sairauksista, työstä, uskonnosta ja identiteetistä eri aikoina. HS2-löytöjen kautta voidaan kirjoittaa uudelleen satojen ja tuhansien vuosien mittaisia elämäntarinoita.
Poikkeuksellinen tutkimuspotentiaali tuleville sukupolville
Brittiläisen arkeologian neuvoston edustaja Neil Redfern korostaa, että HS2 poikkeaa aiemmista suurhankkeista ennen kaikkea mittakaavansa ja kulkemansa maisemaketjun vuoksi. Rata halkoo erilaisia maantieteellisiä ja historiallisia ympäristöjä, mikä tekee löydöistä kokonaisuutena poikkeuksellisen kiinnostavan.
Redfern uskoo, että kokoelma auttaa ymmärtämään sekä menneitä että nykyisiä maisemanmuutoksia: kuinka maankäyttö, asutus, liikenne ja talous ovat muokanneet Britannian maaseutua ja kaupunkeja vuosituhansien aikana.
Arkeologit ovat siirtymässä nyt hankkeen toiseen vaiheeseen, jossa keskitytään muun muassa esineiden kunnon tarkastamiseen, puhdistukseen, konservointiin ja tieteelliseen analyysiin. Löytöjä aiotaan myös tuoda aktiivisemmin yleisön nähtäville.
Yksi ensimmäisistä suurista yleisönäyttelyistä on Wendoverin anglosaksisesta hautausmaasta kertova kokonaisuus: alueelta löydettiin 122 hautaa, ja sieltä peräisin olevia esineitä esitellään pian Discover Bucks -museossa. Tämä on vasta alkua sille, miten HS2:n arkeologinen perintö voi muuttaa käsitystä Britannian historiasta.
Ei sisällä instagram post:eja
