Eddie Howe myrskyn silmässä – Newcastlein kriisi syvenee Brentford-tappion jälkeen
Newcastle Unitedin kausi ajautui entistä syvempään kriisiin, kun joukkue romahti 3–2-tappioon Brentfordia vastaan viiden maalin trillerissä St James’ Parkilla. Päävalmentaja Eddie Howe myönsi ottelun jälkeen rehellisesti, ettei tällä hetkellä ”hoida työtään riittävän hyvin” – ja kysymys kuuluu, onko hän nyt todellisessa paineessa seurajohdon ja kannattajien silmissä.
Dramatiikkaa St James’ Parkilla – usko vaihtui shokkiin
Ottelun loppuhetkillä tunnelma St James’ Parkilla oli hetken aikaa sähköinen ja täynnä uskoa. Kapteeni Bruno Guimarães tasoitti pelin 2–2:een kylmänviileällä rangaistuspotkulla, ja kotiyleisö kohisi toivosta. Tasapeli ei kuitenkaan tyydyttänyt Newcastlea: Sandro Tonali haki pallon välittömästi verkosta ja Guimarães johdatti joukkueen ripeästi omalle puoliskolleen hakemaan voittomaalia.
Kysymys leijui ilmassa: oliko edessä yksi niistä taianomaisista Tynesiden illoista, joilla Newcastle on tunnettu? Vastaus oli tyly – ei lähellekään.
Newcastle oli tasoissa vain muutaman minuutin, ennen kuin Brentfordin Dango Ouattara rankaisi heikosta puolustamisesta ja laukoi vieraat jälleen johtoon. Isäntien puolustuspeli hajosi ratkaisevalla hetkellä, ja 3–2-maali lamaannutti koko stadionin. Kotiyleisö joutui nielemään kitkerän tappion, joka tuntuu erityisen raskaalta seuran tämänhetkisen tilanteen valossa.
Yksi raivostunut kannattaja marssi ottelun loppuhetkillä vaihtopenkin taakse ja huusi Howe’lle, että tämän on ”saatava homma kuntoon”. Loppuvihellyksen jälkeen St James’ Park täyttyi voimakkaista buuauksista – selvä signaali kannattajien turhautumisesta.
Newcastle valahtanut keskikastiin – tuloskunto romahtanut
Tappio Brentfordille pudotti Newcastlen Valioliigassa 12. sijalle. Seura on kaukana niistä eurohaaveista ja Mestarien liigan illoista, joista Tynesidella nautittiin vielä hiljattain. Formi on karua luettavaa: vain yksi voitto viimeisestä kahdeksasta ottelusta kaikissa kilpailuissa.
Tilastot kertovat vielä synkemmän tarinan. Yksikään joukkue ei ole menettänyt Valioliigassa tällä kaudella enempää pisteitä johtoasemasta kuin Newcastle – peräti 19 pistettä on valunut käsistä. Joukkue on voittanut vain kolme vierasottelua kaikissa kilpailuissa, ja St James’ Parkillakin on hävitty kolme neljästä viimeisestä kotiottelusta.
Newcastle on tällä hetkellä yhtä lähellä putoamisviivaa kuin sarjan kärkiviisikkoa. Tämä kontrasti seuran kunnianhimoisiin tavoitteisiin – taistella suurimmista pokaaleista vuoteen 2030 mennessä – on jyrkkä, etenkin kun seuran toimitusjohtaja David Hopkinson on hiljattain linjannut tavoitteet ääneen.
Howe: ”En tee tällä hetkellä työtäni riittävän hyvin”
Pelin jälkeen Eddie Howe astui median eteen selvästi murtuneena, mutta rehellisenä. Kysyttäessä, onko hän paineen alla, vastaus oli tyylilleen uskollinen.
”Tunnen aina olevani paineen alla”, Howe totesi.
Hänen mukaansa paine kuuluu ammattiin – oli kyse voittoputken ylläpitämisestä tai heikon tuloskunnon kääntämisestä.
”Paineen laatu on minulle toissijaista. Kun olet tässä työssä, elät koko ajan sen hetken vaatimuksissa, oli kyse sitten pakosta jatkaa voittamista tai pakosta kääntää tulokset. Me olemme nyt hyvin vahvasti siinä jälkimmäisessä tunteessa.
”Sanon aina, että se paine, jonka asetan itse itselleni, ei voisi olla kovempi. Vaatimustasoni omalle työskentelylleni ja sille, mitä pyydän pelaajilta, on todella korkea. Tällä hetkellä en selvästikään tee työtäni riittävän hyvin.”
Haastavat kuukaudet – vaikea kesä ja sekava rekrytointi
Vaikka Howe on kokenut vaikeita jaksoja ennenkin – hän otti Newcastlen ohjat syksyllä 2021, kun seura oli syvässä putoamisvaarassa, ja voitti vain yhden ensimmäisestä kymmenestä ottelustaan – nykyinen ajanjakso on ehkä vaikein hänen aikakaudellaan.
Haasteiden juuret ulottuvat kesään, jolloin Newcastle toimi ilman urheilutoimenjohtajaa ja menetti useita ensisijaisia siirtokohteitaan, kuten Hugo Ekitiken, João Pedron ja James Traffordin. Samalla seuran ykköshyökkääjä Alexander Isak ajautui konfliktiin ja meni lakkoon painostaakseen siirtoa Liverpooliin – tilanne, joka sotki valmistautumista ja loi levottomuutta.
Howella oli merkittävä rooli rekrytoinnissa, ja lopulta Newcastle käytti yli 250 miljoonaa puntaa muun muassa Jacob Ramseyyn, Anthony Elangaan, Malick Thiawiin, Yoane Wissaan ja Nick Woltemadeen. Lisäksi maalivahti Aaron Ramsdale hankittiin lainalle. Silti Brentford-ottelussa avauksessa oli uusia hankintoja vain kaksi – Thiaw ja Wissa – mikä kertoo sopeutumisvaikeuksista ja siitä, ettei kesän investoinneista ole saatu toivottua vastinetta.
Uusien hankintojen vaikea alku – fanien turhautuminen purkautuu
Yoane Wissalta odotettiin välitöntä tulitukea hyökkäykseen, mutta Brentfordia vastaan hän koki nöyryyttävän illan entistä seuraansa vastaan. Vaikka hän oli lähellä maalintekoa – laukaus siivottiin maaliviivalta tilanteessa, jossa Newcastle johti 1–0 – jäi hyökkääjän ilta lopulta vaisuksi.
Kun Wissa vaihdettiin kentältä, Brentfordin kannattajat kajauttivat laulun ”what a waste of money” osoittaen sarkastisesti, kuinka he kokevat entisen hyökkääjänsä siirron. Wissa on tehnyt vain kolme maalia debyyttinsä jälkeen joulukuusta lähtien, ja Woltemade on osunut vain kerran samassa ajassa. Tällaiset tilastot eivät vastaa kalliin hyökkäyskaluston odotuksia.
Newcastlen legendaarinen maalintekijä Alan Shearer tiivisti tilanteen: kesän hankinnat, Malick Thiawia lukuun ottamatta, eivät ole olleet riittävän hyviä eivätkä ole yltäneet lähellekään parasta tasoaan. Shearerin mukaan kalliit vahvistukset eivät ole toistaiseksi oikeuttaneet siirtosummiaan, mikä on selvästi vaikeuttanut Howen työtä.
Shearer: Howe ei ole potku-uhan alla – mutta käänteen on tultava
Vaikka Shearer ei peitellyt kritiikkiään joukkueen suoritustasosta, hän korosti, ettei usko Eddie Howen olevan lähelläkään potkuja.
”Kuten kenen tahansa managerin kohdalla, asioiden on parannuttava ja suunnan on käännyttävä. Mutta mitä tulee hänen työpaikkansa menettämiseen? Ehdottomasti ei”, Shearer linjasi.
Shearerin luottamus ei ole yllättävää, kun muistaa Howen ansioluettelon: hän päätti Newcastlen yli 70 vuotta kestäneen odotuksen kotimaisesta suuresta pokaalista alle vuosi sitten ja johdatti seuran Mestarien liigaan kausilla 2022–23 ja 2024–25. Tällainen menestys on rakentanut Howelle vahvan aseman sekä seuran sisällä että kannattajien silmissä – vaikka nykyinen kriisi koettelee kärsivällisyyttä.
Johto edelleen Howen takana – siirtymävaihe ja uudet rakenteet
Kun toimitusjohtaja David Hopkinson ja urheilutoimenjohtaja Ross Wilson lopulta nimettiin alkukaudesta, Howe sai seurajohdolta välittömän kunnioituksen. Kolmikko on painottanut ”linjakkuuden” ja yhtenäisen suunnan tärkeyttä – vastakohtana monille muille huippuseuroille, joissa kulissien takaiset ristiriidat ovat nousseet julkisuuteen.
Seurassa ymmärretään, että Newcastle on siirtymävaiheessa. Kesän myllerrys, pelaajamuutokset ja Mestarien liigan, Valioliigan sekä cupien yhteensovittaminen ovat luoneet uudenlaisen kuormituksen, johon seura ei ole aiemmin tottunut. Howen ongelmia on pahentanut se, että äärimmäisen hands-on-valmentaja ei ole saanut riittävästi laadukasta harjoitusaikaa joukkueensa kanssa – rasitus ja loukkaantumiset ovat olleet jatkuva riesa.
Trippier puolustaa valmentajaa: ”Tämä ei ole managerin vika”
Kokenut laitapuolustaja Kieran Trippier, joka debytoi aikoinaan Newcastle-paidassa nolossa FA Cup -tappiopelissä Cambridge Unitedia vastaan, otti Brentford-ottelun jälkeen vastuuta omista virheistään. Hän myönsi olleensa tilanteissa myöhässä kaikkien Brentfordin maalien rakennusvaiheissa.
”Otan täyden vastuun”, Trippier sanoi Sky Sportsille ja korosti, ettei syy ole Howe’n.
”Tämä ei liity manageriin. Me pelaajat kannamme vastuun esityksistä. Manageri laatii suunnitelman, ja me yritämme toteuttaa sen. En aio lähteä syyttämään valmentajaa – en koskaan tekisi niin.”
Trippierin kommentit antavat viitteitä siitä, että pukukoppi on yhä Howen takana, vaikka tulokset kentällä eivät sitä tällä hetkellä heijastakaan.
Kausi luisumassa käsistä – mutta vielä on pelattavaa
Vaikka Valioliiga on menossa väärään suuntaan, Newcastlen kausi ei ole vielä täysin menetetty. Seuralla on yhä hyvä mahdollisuus selvitä Mestarien liigan pudotuspeleihin, ja edessä on FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Aston Villaa vastaan. Silti kokonaisuus näyttää huolestuttavalta – kausi on alkanut purkautua käsiin vauhdilla.
Howe tiedostaa, ettei hän tarvitse muistutuksia tilanteen vakavuudesta.
”Minun on työskenneltävä paremmin, tehtävä enemmän ja otettava täysi vastuu kaikesta, mitä kentällä näette”, Howe sanoi.
”Minun on löydettävä ratkaisuja – se on minun tehtäväni. Sama pätee pelaajiin: heidän on oltava rehellisiä itselleen, tarkasteltava omaa parasta tasoaan ja verrattava sitä nykyiseen suoritustasoon. En usko, että kovin moni voi väittää pelaavansa lähelläkään parastaan juuri nyt, ja se kertoo, että meillä on paljon kasvunvaraa.”
Brentfordin historiallinen voitto ja Newcastlen tulevaisuus
Brentfordin sankariksi noussut Dango Ouattara ei vienyt joukkueelleen ainoastaan kolmea pistettä – hänen maalinsa merkitsi Brentfordin ensimmäistä voittoa Newcastlea vastaan St James’ Parkilla 92 vuoteen. Tulos on historiallinen vieraille, mutta Newcastlelle se on yksi kauden kivuliaimmista takaiskuista.
Howen haaste on nyt kaksijakoinen: hänen on palautettava itseluottamus sekä pukukopissa että katsomossa samalla, kun hän etsii toimivaa tasapainoa uudenlaisen, rahakkaan mutta epätasapainoisen pelaajaryhmän kanssa. Kysymys ei tällä hetkellä ole vain siitä, voiko Newcastle palata eurokentille, vaan siitä, pystyykö seura nopeasti katkaisemaan negatiivisen kierteen ennen kuin se syvenee todelliseksi putoamistaisteluksi.
Paine valmentajilla kaikkialla – vertailukohtia muista lajeista
Howen tilanne ei ole ainutlaatuinen huippu-urheilussa. Valmentajat elävät jatkuvassa tulospaineessa, ja usein katse kääntyy heihin ensimmäisenä, kun tulokset sakkaavat – oli kyse sitten Valioliigasta tai vaikkapa golfkenttien huipputasosta. Esimerkiksi golfissa kokeneet pelaajat joutuvat jatkuvasti todistamaan tasonsa, ja uran myöhemmissä vaiheissa voitosta taisteleminen voi olla entistä vaikeampaa. Tästä hyvä esimerkki on se, miten Justin Rose nousi kuuden lyönnin karkumatkalle ja jahtaa uransa 13. PGA Tour -voittoa, osoittaen, miten paineen alla menestyminen vaatii sekä mielenlujuutta että kykyä uusiutua – samoja ominaisuuksia, joita Eddie Howelta nyt odotetaan Newcastlen penkin päässä.
Ei sisällä instagram post:eja
