Mitä viimeisimmät Ukraina-neuvottelut paljastavat Vladimir Putinin mielentilasta ja sodan suunnasta

Viimeisimmät diplomaattiset keskustelut Ukrainan sodasta antavat harvinaisen ikkunan siihen, millaisessa mielentilassa Venäjän presidentti Vladimir Putin tällä hetkellä toimii – ja mitä hän todella aikoo tehdä sodan suhteen.

Ei merkkejä todellisesta rauhanhalusta

Viiden tunnin neuvottelut Moskovassa, joihin osallistuivat Vladimir Putin, Yhdysvaltain lähettiläs Steve Witkoff sekä Donald Trumpin neuvonantaja ja vävy Jared Kushner, eivät tuottaneet läpimurtoa. Kremlin ulkopoliittinen neuvonantaja Juri Ušakov tiivisti tuloksen ytimekkäästi: ”Mitään kompromissiversiota ei ole vielä löydetty.”

Tämä ei yllätä, kun tarkastellaan Putinin viimeaikaisia lausuntoja. Hän ei ole valmis allekirjoittamaan rauhansopimusta – ei ainakaan nyt, eikä varsinkaan senkaltaista sopimusta, joka tällä hetkellä on pöydällä lännen ja Ukrainan puolelta.

Kova retoriikka Kiovaa ja Eurooppaa vastaan

Putin on viime viikkoina kiristänyt julkista retoriikkaansa. Hän on leimannut Ukrainan johdon ”varastavaksi juntaksi”, syyttänyt eurooppalaisia johtajia rauhanponnistelujen sabotoinnista ja korostanut, että Venäjä pitää aloitteen käsissään taistelukentällä.

Venäläinen televisio on toistuvasti näyttänyt kuvia Putinista maastopuvussa, etulinjan karttojen äärellä, esittelemässä väitettyjä sotilaallisia voittoja. Monet näistä väitteistä on kuitenkin kiistetty sekä Ukrainan että kansainvälisten tarkkailijoiden toimesta.

Neljä vuotta täysimittaista sotaa – eikä pysähtymisen merkkejä

Lähes neljän vuoden täysimittaisen hyökkäyssodan jälkeen Venäjä on kärsinyt raskaita tappioita rintamalla ja sen talous on saanut vakavia iskuja. Silti Putin vaikuttaa vakuuttuneelta, että hän on yhä voitolla – ja että juuri nyt ei ole oikea hetki pysähtyä tai perääntyä.

On myös selvää, että hän haluaa lännen uskovan näin: että mikään ei enää pysäytä häntä tavoitteidensa saavuttamisessa, ei Euroopan johtajien painostus, ei Trumpin hallinnon linjaukset eikä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.

”Auto ilman jarruja” – Putinin vaarallinen kurssi

Monet analyytikot ovat kuvanneet Putinin toimintaa vertauskuvilla. Häntä on verrattu autoon, jossa ei ole jarruja, ei ohjauspyörää eikä peruutusvaihdetta – ajoneuvoon, joka kaahaa täyttä vauhtia moottoritiellä ilman mahdollisuutta pysähtyä tai vaihtaa suuntaa.

Lähes neljä vuotta hyökkäyksen aloittamisen jälkeen ei ole näkyvissä merkkejä siitä, että tämä ”Putin-mobiili” olisi kääntymässä pois sotatiestä, palaamassa takaisin tai edes hidastamassa. Tämä tekee tilanteesta poikkeuksellisen vaarallisen sekä Ukrainalle että koko Euroopalle.

Sodan polttoaine: raha ja resurssit

Yksi asia erottaa vertauskuvallisen auton todellisesta sodankäynnistä: auto tarvitsee polttoainetta, sota tarvitsee rahaa. Venäjä tarvitsee vakaan ja jatkuvan rahoituslähteen pitääkseen ”erityis­sotilasoperaationsa” – käytännössä täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan – käynnissä.

Toistaiseksi Venäjän valtio on kansainvälisistä pakotteista huolimatta kyennyt rahoittamaan sotaa. Kuitenkin paineet kasvavat: öljy- ja kaasutulot ovat laskussa ja budjettialijäämä kasvaa. Nämä tekijät uhkaavat pitkällä aikavälillä Kremlille välttämätöntä taloudellista polttoainetta.

Putin myöntää talousongelmat – mutta ei kurssinmuutosta

Myös Putin itse on joutunut myöntämään talouden vaikeudet puhuessaan niin kutsutuista ”epätasapainoista”. Hänen mukaansa useilla sektoreilla tuotanto ei ole kasvanut lainkaan – joillain aloilla se on jopa supistunut kuluneen vuoden aikana.

”Useilla sektoreilla tuotannon määrä ei ainoastaan epäonnistunut kasvussa tänä vuonna, vaan se itse asiassa laski”, Putin totesi hiljattain. ”Olemmeko tyytyväisiä tällaisiin trendeihin? Emme.”

Samalla kun Putin tunnustaa ongelmat, hän ei kuitenkaan anna merkkiäkään siitä, että taloushuolet saisivat hänet muuttamaan sotilaallista linjaansa. Päinvastoin: viesti sekä venäläiselle yleisölle että ulkomaille on, että Venäjä kestää ja jatkaa.

Talous vastaan taistelukenttä – milloin tasapaino muuttuu?

Suurin avoin kysymys on, missä vaiheessa – jos koskaan – Venäjän sisäiset taloushuolet alkavat todella vaikuttaa Kremlin sotilaallisiin päätöksiin. Milloin rajalliset resurssit, kasvava alijäämä ja pakotteiden kumulatiivinen vaikutus alkavat painaa enemmän kuin halu jatkaa sotaa hinnalla millä hyvänsä?

Tällä hetkellä Putin pyrkii näyttämään, etteivät taloudelliset realiteetit pysty pakottamaan häntä kurssinmuutokseen. Silti historian perusteella tiedämme, että pitkittyneet sodat, raskaat tappiot ja heikkenevä talous ovat yhdistelmä, joka on kaatanut aiemminkin suurvaltoja ja johtajia.

Lännen ja Ukrainan näkymät

Ukrainalle ja sen liittolaisille viesti Moskovasta on karu mutta selkeä: lyhyellä aikavälillä Putin ei etsi aitoa kompromissia, vaan pyrkii kuluttamaan vastustajaansa niin rintamalla kuin taloudellisestikin. Tämä korostaa tarvetta pitkäjänteiselle tuelle Ukrainalle ja strategisesti harkituille pakotteille, jotka kohdistuvat Venäjän sotakoneiston heikoimpiin kohtiin.

Samalla on tärkeää ymmärtää myös inhimillinen ja henkinen ulottuvuus. Sodan pitkittyessä kasvaa sekä venäläisten että ukrainalaisten ahdistus ja suru. Tätä inhimillistä näkökulmaa avaa koskettavasti esimerkiksi Tuukka Temosen puhe Iitin kirkossa, jossa käsitellään sodan aiheuttamaa menetystä ja viimeisiä toiveita. Tällaiset tarinat muistuttavat, että geopoliittisten päätösten taustalla ovat aina yksittäiset ihmiset ja perheet.

Ei sisällä instagram post:eja