Poliittinen strategi Morgan McSweeney – näin Starmerin oikea käsi nousi ja kaatui
Morgan McSweeneytä on pitkään pidetty keskeisenä arkkitehtina Sir Keir Starmerin nousussa Britannian pääministeriksi. Nyt hänen eronsa esikuntapäällikön tehtävästä herättää kysymyksiä siitä, vahvistaako se vai horjuttaako se hänen entisen esimiehensä asemaa.
Ero Mandelson-kohun seurauksena
Pääministerin oikea käsi jätti hallituksen sen jälkeen, kun useat työväenpuolueen (Labour) kansanedustajat ja ylähuoneen jäsenet vaativat vastuunkantoa Peter Mandelsonin nimittämisestä Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin.
Lord Mandelson erotettiin tehtävästään jo syyskuussa, mutta paine Downing Streetiä kohtaan kasvoi, kun uudet asiakirjat nostivat esiin lisää kysymyksiä hänen suhteestaan tuomittuun seksirikolliseen Jeffrey Epsteiniin.
Keskustelu keskittyi kahteen asiaan: kuinka paljon pääministeri tiesi Mandelsonin ja Epsteinin suhteesta nimityksen aikaan, ja miten perusteellisesti Mandelson oli taustaselvitetty ennen nimitystä.
Sir Keir Starmer pyysi viime viikolla julkisesti anteeksi ja totesi tiedotustilaisuudessa, että ”yksikään meistä ei tiennyt tämän suhteen todellisista syvyyksistä ja pimeydestä”.
Sunnuntaina McSweeney otti julkisesti ”täyden vastuun” neuvostaan nimittää Mandelson suurlähettilääksi.
Ilmoittaessaan erostaan esikuntapäällikön tehtävästä hän sanoi yksiselitteisesti: ”Päätös nimittää Peter Mandelson oli väärä.”
Starmerin luottomies, joka käänsi Labourin suunnan
Sir Keir kuvasi lausunnossaan yhteistyötä McSweeneyn kanssa ”kunnianosoitukseksi” ja kiitti tätä siitä, että tämä ”käänsi puolueemme suunnan yhden sen historian raskaimmista tappioista jälkeen ja johti keskeisesti vaalikampanjaamme”.
McSweeneyn vaikutusvalta perustui hänen näyttöönsä poliittisena strategina. Hän oli keskeinen arkkitehti Labourin murskavoitolle vuoden 2024 parlamenttivaaleissa sekä Starmerin onnistuneelle kampanjalle puolueen johtoon vuonna 2020.
Kuten monet aiemmat, valtaa käyttäneet mutta vaaleilla valitsemattomat neuvonantajat – esimerkiksi Dominic Cummings tai Alastair Campbell – McSweeney joutui myös negatiivisten lehtijuttujen ja poliittisten hyökkäysten kohteeksi.
Hänen läheinen suhteensa Starmeriin – kokeneena poliittisena operoijana suhteessa vielä pääministerinä kokemattomaan johtajaan – teki hänestä monien silmissä ikään kuin ”pääministerin sijaisen”, jonka kautta Starmerin linjaa luettiin ja tulkittiin.
Vallan sisäinen taistelu ja nousu esikuntapäälliköksi
McSweeney nousi esikuntapäälliköksi vuonna 2024 sisäisen valtakamppailun jälkeen, kun Starmerin aiempi avainneuvonantaja Sue Gray erosi yllättäen ja dramaattisesti. McSweeney onnistui vahvistamaan asemansa tilanteessa, jossa Labour valmistautui ratkaiseviin vaaleihin.
Luonteeltaan häntä on kuvattu hiljaiseksi, vaatimattomaksi ja jopa ujoksi, erityisesti julkisuudessa. Työssään hänet tunnettiin kuitenkin lähes pakkomielteisenä voittamisesta, jatkuvasta tyytymättömyydestä omaan suoritukseen ja syvästä tietoisuudesta siitä, että Labour on historiallisen usein hävinnyt enemmän vaaleja kuin voittanut.
Lapsuus Irlannissa ja tie brittipolitiikan ytimeen
McSweeney syntyi Macroomissa, Corkin kreivikunnassa Irlannissa. The Times -lehden toimittajien Patrick Maguiren ja Gabriel Pogrundin profiilin mukaan hän varttui varsin mukavissa oloissa kirjanpitäjäisän ja toimistotyöntekijä-äidin perheessä.
Teini-iässä hän muutti Lontooseen ja työskenteli aluksi rakennustyömailla, kunnes pääsi opiskelemaan London School of Economicsiin. Maguiren ja Pogrundin kirjassa Get In kerrotaan, että McSweeney keskeytti opintonsa ja vietti puoli vuotta israelilaisessa kibbutzissa, minkä jälkeen hän palasi Lontooseen opiskelemaan Middlesex Universityyn. Sieltä hän valmistui politiikan ja markkinoinnin tutkinnolla.
Uran alku Labourissa ja paikallispolitiikan kampanjoissa
Valmistumisen jälkeen McSweeney liittyi Labouriin Tony Blairin kaudella ja aloitti junioriroolissa puolueen päämajassa. Pian hän siirtyi työskentelemään Steve Reedille, joka toimi tuolloin paikallispoliitikkona Lambethissa, Etelä-Lontoossa. Reed pyrki ottamaan paikallisjärjestön takaisin maltillisen siiven hallintaan puolueen vasemmalta laidalta.
Vuoden 2006 paikallisvaaleissa McSweeney auttoi rakentamaan kampanjan, jonka ansiosta Labour sai Lambethin kunnanvaltuuston takaisin haltuunsa ja Reed nousi sen johtoon. Tämä vahvisti McSweeneyn mainetta tehokkaana kampanjastrategina.
Seuraava merkittävä koetinkivi tuli Barkingissa ja Dagenhamissa, missä äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen British National Party (BNP) oli kasvattanut kannatustaan ja tavoitteli ensimmäistä parlamenttipaikkaansa vuoden 2010 vaaleissa.
McSweeney oli keskeisessä roolissa kampanjassa, jolla BNP:n nousu pysäytettiin. Strategia perustui vahvasti paikallisiin kysymyksiin ja huoliin, mikä auttoi Labouria torjumaan äärioikeiston läpimurron alueella.
Kaikki kampanjat eivät tuoneet voittoa
McSweeneyn uraan mahtui myös epäonnistumisia. Vuonna 2015 hän johti Blairia lähellä olleen Liz Kendallin kampanjaa Labourin puheenjohtajaksi. Kendall sai lopulta vain 4,5 % äänistä kilpailussa, jonka voitti Jeremy Corbyn selvin numeroin.
Vuonna 2017 McSweeney siirtyi Labour Together -ajatuspajan johtoon. Tämä ryhmä vastusti Corbynin linjaa ja pyrki rakentamaan maltillisempaa, vaalivoittoon tähtäävää suuntaa puolueelle. Myöhemmin Labour Together asettui avoimesti tukemaan Starmeria.
Myöhemmin vaalilautakunta Electoral Commission määräsi Labour Togetherille 14 250 punnan sakot lahjoitusten myöhäisestä ja virheellisestä raportoinnista ajalta, jolloin McSweeney toimi sen johtajana. Sakko antoi konservatiivipuolueen kansanedustajille aiheen vaatia syvempää tutkintaa Labourin kampanjarahoituksesta, mutta vaaliviranomaiset päättivät olla avaamatta tutkintaa uudelleen.
Starmerin johtajakampanja ja puolueen puhdistaminen
Sakkojen aikaan McSweeney oli jo jättänyt Labour Togetherin ja siirtynyt johtamaan Starmerin kampanjaa Labourin puheenjohtajaksi vuonna 2020. Starmerin voiton jälkeen McSweeneystä tuli tämän esikuntapäällikkö oppositiossa.
Tässä roolissa hän toimi keskeisenä hahmona, kun Labourin johto pyrki siirtämään puolueen linjaa pois Corbynin aikaisesta suunnasta. McSweeney oli mukana poistamassa Corbynin tukijoita vaikutusvaltaisista asemista ja rakentamassa uutta, keskustelevampaa ja hallituskelpoista profiilia puolueelle.
The Timesin mukaan juuri tässä vaiheessa McSweeney hahmotteli niin sanotun ”Starmerin kolmen vuoden suunnitelman”: ensin puolueen maineen puhdistaminen ja ”myrkyllisyyden” poistaminen, sen jälkeen uskottavan opposition rakentaminen ja lopuksi konservatiivien ohittaminen kolmella ydinalalla – rikollisuus, puolustus ja talous – vallan voittamiseksi.
Vaalikampanjan arkkitehti ja sisäisten kiistojen kohde
Labourin kampanjajohtajana McSweeney vastasi puolueen strategiasta vuoden 2024 parlamenttivaaleissa. Yksi hänen kiistanalaisimmista päätöksistään liittyi ehdokasvalintoihin: monia puolueen vasemmistosiiven edustajia sivuutettiin, mikä aiheutti rajuja kiistoja erityisesti ammattiliikkeen kanssa.
Samalla McSweeney piti puolueen kampanjakoneiston tiukasti keskittyneenä niin kutsuttuihin ”hero voters” -äänestäjiin – vuoden 2019 Brexit-myönteisiin kansalaisiin, jotka olivat äänestäneet Boris Johnsonin konservatiiveja mutta saattoivat palata Labourin taakse oikeanlaisella viestillä.
Hänen johdollaan Labour keskitti rahaa ja kampanjatiimejä tarkasti valittuihin vaalipiireihin, erityisesti marginaalisiin alueisiin. Tämä tapahtui toisinaan turvallisissa vaalipiireissä istuvien, kokeneiden kansanedustajien kustannuksella, mikä herätti sisäistä kitkaa mutta tuotti strategisesti tulosta.
Yksi uusista Labourin kansanedustajista on McSweeneyn puoliso, Imogen Walker. Hän on entinen Lambethin kunnanvaltuutettu ja edustaa nyt Hamilton and Clyde Valley -vaalipiiriä.
Historiallinen vaalivoitto ja äkillinen lähtö
Työnsä tuloksena McSweeney sai osakseen laajaa tunnustusta Labourin historiallisesta murskavoitosta. Puolue lisäsi paikkamääräänsä yli 200:lla, vaikka sen kokonaisäänimäärä kasvoi alle kahdella prosenttiyksiköllä. Strategia oli selvästi oikea: kohdennettu kampanjointi toi maksimaalisen määrän paikkoja vähäiselläkin ääniosuuden kasvulla.
Juuri siksi McSweeneyn äkillinen ero Mandelson-kohun keskellä tuntuu monista dramaattiselta käänteeltä. Toiset näkevät sen välttämättömänä poliittisena uhrina, jolla Starmer pyrkii katkaisemaan kohun ja säilyttämään uskottavuutensa. Toisten mielestä Labour menettää nyt miehen, jonka kyky lukea vaalikenttää ja rakentaa voittavia kampanjoita oli ainutlaatuinen.
Tapaus muistuttaa, että vallan ytimessä toimivien neuvonantajien asema voi olla yhtä hauras kuin poliitikkojenkin – yksi virhearvio nimityksissä tai suhteissa voi kaataa vuosien aikana rakennetun vaikutusvallan.
Politiikan kulissit ja henkilökohtaiset tarinat
McSweeneyn uratarina osoittaa, miten taustalla toimivat strategit voivat muovata puolueiden linjaa ja vaalituloksia ratkaisevasti, vaikka heidän nimensä eivät aina näy otsikoissa. Samalla se muistuttaa, että politiikka on viime kädessä myös inhimillisiä valintoja, virheitä ja ihmissuhteita.
Henkilökohtaiset käänteet, uudet alut ja myöhään syttyvät tarinat eivät kuitenkaan kuulu vain vallan huipulle. Esimerkiksi tarina 85-vuotiaasta Pamelasta ja 73-vuotiaasta Colinista, jotka kihlautuivat hoivakodissa eläkepäivillään, muistuttaa, että myös politiikan ulkopuolella elämä voi yllättää ja kääntyä uuteen, toiveikkaaseen suuntaan vielä pitkänkin matkan jälkeen.
Ei sisällä instagram post:eja
