Voiko sähköimpulssi aivoihin tehdä meistä vähemmän itsekkäitä?

Tutkijat ovat löytäneet tavan tehdä ihmisistä hieman vähemmän itsekkäitä – tosin vain lievästi ja väliaikaisesti – stimuloimalla kahta aivojen aluetta samanaikaisesti. Löydös avaa uuden ikkunan siihen, miten empatia, päätöksenteko ja epäitsekkyys kytkeytyvät aivojen toimintaan.

Yksinkertainen rahapeli paljasti aivojen itsekkään ja epäitsekään puolen

Zurichin yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa 44 vapaaehtoista osallistujaa pyydettiin jakamaan tietty rahasumma itsensä ja anonyymin kumppanin välillä. He saivat siis päättää, kuinka suuren osan summasta pitivät itse ja kuinka paljon antoivat toiselle.

Koehenkilöiden aivoihin kohdistettiin kokeen aikana heikkoa sähkövirtaa otsalohkon (frontaalialue) ja päälaen takaosan (parietaalialue) seudulle. Nämä alueet liittyvät muun muassa päätöksentekoon, suunnitteluun, tilan hahmottamiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen.

Kun molempia aivoalueita stimuloitiin yhtä aikaa, osallistujat päätyivät antamaan anonyymille kumppanille enemmän rahaa kuin ilman stimulaatiota.

“Vaikutukset eivät olleet valtavia, mutta ne olivat johdonmukaisia”, selitti yksi tutkimuksen pääkirjoittajista, professori Christian Ruff. “Tilastollisesti näemme selkeän kasvun halukkuudessa luopua omasta edusta toisen hyväksi.”

Aivojen empatia- ja päätöksentekoalueet ”keskustelevat”

Uusi tutkimus rakentuu aiemman kokeen varaan, jossa Ruffin ryhmä seurasi aivojen aktiivisuutta samalla, kun ihmiset pelasivat vastaavaa rahanjakopeliä. Tuolloin tutkijat havaitsivat, että tietyt aivoalueet näyttivät ”keskustelevan keskenään” juuri silloin, kun pelaaja teki epäitsekkyyttä korostavan päätöksen ja antoi enemmän rahaa toiselle.

Kaksi keskeistä aluetta olivat:

• alue, joka liittyy päätöksentekoon ja vaihtoehtojen punnintaan
• alue, joka liittyy empatiaan ja kykyyn erottaa omat tunteet ja tarpeet toisten tunteista ja tarpeista

Kun koehenkilö teki epäitsekkyyteen kallistuvan päätöksen, näiden kahden alueen hermosolut aktivoituivat samaan tahtiin – ikään kuin empatia ja päätöksenteko olisivat virittyneet yhteiseen rytmiin.

Uudessa tutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko tätä aivojen välistä ”keskustelua” vahvistaa keinotekoisesti ja siten hienovaraisesti ohjata ihmisiä jakamaan rahaa anteliaammin.

Sähköstimulaatio: miltä se tuntuu ja vaikuttaako se tietoiseen päätöksentekoon?

Osallistujat saivat ei-invasiivista sähköstimulaatiota pään iholle asetettujen elektrodien kautta. Yksi anonyymi vapaaehtoinen kuvaili kokemusta BBC:lle:

“Se tuntui kuin lämmin suihku tai pienet sadepisarat päänahalla. Heti stimulaation alkaessa tein jo päätöksiä näytöllä näkyvissä rahanjakotehtävissä. En missään vaiheessa tuntenut, että stimulaatio olisi suoraan vaikuttanut päätöksiini.”

Tämä on tärkeä havainto: vaikka aivojen toimintaa säädettiin ulkoisesti, osallistujat kokivat edelleen tekevänsä valintansa itse, ilman pakotettua ohjausta. Vaikutus näkyi tilastoissa, ei subjektiivisena tunteena ”aivopesusta”.

Onko epäitsekkyys koodattu aivoihimme?

Se, että useiden ihmisten aivoista löytyi samanlainen epäitsekkyyteen liittyvä aktiviteettimalli, viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että altruismi on ainakin osittain kovakoodattua. Se ei ole pelkkä kulttuurin tai kasvatuksen sivutuote, vaan aivojen rakenteisiin ja verkostoihin juurtunut kyky, joka on todennäköisesti kehittynyt evoluution myötä tukemaan yhteistyötä ja toisten hoivaamista.

Mahdollisuus vaikuttaa tähän mekanismiin sähköstimulaation avulla tekee löydöksestä kliinisesti kiinnostavan. Professori Ruffin mukaan on olemassa potilasryhmiä, joilla on syviä ongelmia sosiaalisessa käyttäytymisessä:

“On ihmisiä, joilla on vakavia vaikeuksia ottaa muiden näkökulmaa huomioon ja jotka käyttäytyvät jatkuvasti hyvin itsekkäästi. Juuri tällaisissa tilanteissa tällaisesta ei-invasiivisesta aivostimulaatiosta voisi tulevaisuudessa olla apua.”

Väliaikainen vaikutus – kuin aivotreeniä kuntosalilla

Tutkimuksessa havaittu muutos käyttäytymisessä oli kuitenkin lyhytaikainen. Stimulaation vaikutus hiipui pian kokeen jälkeen.

“Jos käyttäytymistä halutaan muuttaa pidemmällä aikavälillä, stimulaatiota pitäisi toistaa”, Ruff sanoo. Hän vertaa ilmiötä kuntosaliharjoitteluun: yksi treeni ei muuta kehoa, mutta kahdesti viikossa kahden kuukauden ajan tehty harjoittelu tuottaa jo näkyviä muutoksia. Aivojen kohdalla periaate voi olla samankaltainen – kertaluonteinen stimulaatio ei riitä pysyvään muutokseen, mutta toistuva ”aivotreeni” saattaa pitkällä aikavälillä vahvistaa empatiaa ja prososiaalista käyttäytymistä.

Syy-seuraussuhde varmistettiin – ei pelkkää korrelaatiota

Tutkimuksen toinen kirjoittaja, tohtori Jie Hu East China Normal Universitysta, korostaa, että uutta on nimenomaan syy–seuraussuhteen osoittaminen:

“Kun muutimme viestintää tietyssä aivoverkostossa kohdennetulla, ei-invasiivisella stimulaatiolla, ihmisten jakamispäätökset muuttuivat. He alkoivat tasapainottaa omaa etuaan ja toisten etua eri tavoin kuin ennen.”

Aiemmat tutkimukset ovat usein pystyneet vain osoittamaan, että tietyt aivoalueet aktivoituvat tietyn käytöksen aikana (korrelaatio). Nyt pystyttiin osoittamaan, että kun tätä aivoverkkoa muutetaan, myös käytös muuttuu (kausaalisuus).

Voiko käyttäytymisen muokkaus sähköllä olla eettisesti hyväksyttävää?

Kysymys aivojen sähköisestä muokkaamisesta herättää ymmärrettävästi eettisiä huolia: pitäisikö meidän olla huolissamme siitä, että ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjailla sähkövirralla?

Professori Ruffin vastaus on selkeä: “Ei missään nimessä tarvitse olla huolissaan tästä tutkimuksesta.”

Hänen mukaansa kaikki tällainen tutkimus on tarkasti lääkinnällisesti säänneltyä ja kulkee tiukan eettisen arvioinnin läpi. Osallistujat antavat kirjallisen, informoidun suostumuksen ja voivat vetäytyä kokeesta milloin tahansa.

Ruff vertaa sähköstimulaation kontrolloitua ja läpinäkyvää vaikutusta sosiaalisen median ja mainonnan näkymättömiin vaikutusmekanismeihin. Sosiaalinen media, algoritmit ja mainonta voivat ohjata käyttäytymistämme ja mielipiteitämme ilman, että edes huomaamme sitä – ja ilman, että olemme antaneet siihen erillistä lupaa.

Aivostimulaatiotutkimuksessa taas vaikutus on rajattu, mitattava ja tapahtuu osallistujan tietoisella suostumuksella. Näin ollen se voi tulevaisuudessa toimia työkaluna esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden, impulssikontrollin tai sosiaalisten taitojen kuntoutuksessa.

Laajeneva kenttä: aivot, käyttäytyminen ja viihde

Aivojen ja käyttäytymisen välistä suhdetta tutkitaan yhä laajemmin niin lääketieteen, psykologian kuin viihdeteollisuudenkin näkökulmasta. Esimerkiksi näyttelijät ja ohjaajat ovat alkaneet hyödyntää neurotieteen havaintoja paremmin rakentaakseen monitasoisia, moraalisesti ristiriitaisia hahmoja, joiden empatia ja itsekkyys vaihtelevat tilanteen mukaan.

Tämä näkyy myös siinä, miten uusia fantasiamaailmoja ja sarjoja kehitetään: hahmojen päätöksenteko, empatian rajat ja vallankäyttö kuvataan entistä vivahteikkaammin. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita se, miten Michael B. Jordanin tuottama Fourth Wing -tv-sarja on luvannut panostaa monikerroksiseen hahmokehitykseen eikä tyytyä pelkkään ”läpijuustoon”. Samanlaiset teemat – itsekkyyden, empatian ja uhrautuvuuden rajapinta – ovat keskeisiä myös neurotieteen tutkimuksissa.

Ei sisällä instagram post:eja