Venäjän hybridisota Puolassa: rataiskut, sabotaasi ja sodanuhka huolestuttavat Eurooppaa
Viikonloppuna Puolan rautateillä paljastuneet sabotaasi-iskut ovat nostaneet uudella tavalla esiin huolen Venäjän hybridisodankäynnistä Euroopassa. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko arvioi, että Venäjä kohdistaa Puolaan erityistoimia, ja että rataiskut sopivat huolestuttavasti tähän laajempaan kokonaisuuteen.
Räjähdys ja yritys suistaa juna raiteilta
Puolan rautatieverkostolla tapahtui viikonlopun aikana kaksi vakavaa tapausta. Ensimmäisessä tapauksessa raiteilla tapahtunut räjähdys vaurioitti kiskoja. Toisessa tapauksessa junaa yritettiin suistaa raiteilta asettamalla este kiskoille. Onnettomuudelta vältyttiin, eikä kukaan loukkaantunut, mutta iskujen seuraukset olisivat voineet olla tuhoisat.
Puolan sisäministeriön tiedottaja Jacek Dobrzyński kuvaili iskuja julkisuudessa idästä käsin tehtailluiksi terrori-iskuiksi. Keskiviikkona hän kertoi medialle, että ensimmäiset epäillyt on jo pidätetty, mikä viittaa siihen, että viranomaisilla on konkreettista tietoa iskujen taustavoimista.
Epäilyt Venäjän salaisesta palvelusta
Myös Puolan pääministeri Donald Tusk on ottanut kantaa tapauksiin poikkeuksellisen suorasanaisesti. Hänen mukaansa viranomaisselvitykset viittaavat siihen, että junaiskujen taustalla on Venäjän salainen palvelu tai sen ohjaama toiminta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että kyse ei ole yksittäisistä rikoksista, vaan laajemmasta hybridisodan keinovalikoimasta.
Teemu Tammikon mukaan sabotaasi-iskut voidaan tulkita terrorismiksi, vaikka ne eivät suoranaisesti kohdistuisi ihmisten tappamiseen.
– Yleensä ihmiset mieltävät terrorismiksi sellaiset teot, joissa tapetaan ihmisiä tai yritetään tappaa ihmisiä, mutta kyllä tällaiset sabotaasiteot voidaan tulkita lain puitteessa myös terrorismiksi, Tammikko arvioi.
Hänen mukaansa rataiskut olisivat voineet aiheuttaa loukkaantumisia tai jopa kuolemia, mikä korostaa niiden roolia pelon ja epävarmuuden lietsomisessa.
Sabotaasi osana Venäjän hybridivaikuttamista
Tammikko muistuttaa, että Puolaan ja laajemmin Itä-Eurooppaan on jo aiemmin kohdistunut suoran toiminnan iskuja, jotka sopivat Venäjän hybridivaikuttamisen kuvaan. Sabotaasi ei ole irrallinen ilmiö, vaan osa pitkäjänteistä vaikuttamisstrategiaa, jossa sotilaallisia, taloudellisia, poliittisia ja informaatio-operaatioita yhdistetään.
– Toisaalta aina pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, että Venäjä tekee valmisteluja kauemmas tulevaisuuteen, Tammikko painottaa. Hänen mukaansa on huomioitava, että tällaiset iskut voivat olla sekä välitöntä painostusta että pidemmän aikavälin sotilaallisten skenaarioiden pohjustamista.
Hybridisota avoimen sodan esivaiheena?
Puolan puolustusvoimien komentaja, kenraali Wiesław Kukuła, on luonnehtinut meneillään olevaa tilannetta hybridisodaksi, jota hän pitää avoimen sodan mahdollisena esivaiheena. Puolalaisen median haastattelussa Kukuła muistutti, että vastaavanlainen toiminta on aiemmin edeltänyt konflikteja, jotka ovat myöhemmin muuttuneet avoimeksi sodaksi.
Kukuła kuitenkin korostaa, että jatkokehitys riippuu ratkaisevasti siitä, miten Puola, Euroopan unioni ja Nato reagoivat Venäjän toimiin. Yhteinen, määrätietoinen vastaus voisi toimia pelotteena ja nostaa Venäjän toiminnasta aiheutuvan hinnan niin korkeaksi, että laajempaa eskalaatiota vältetään.
Venäjän hallinto rakentaa kuvaa ulkoisesta uhasta
Tammikon mukaan Venäjän poliittinen järjestelmä nojaa vahvasti ulkoisen uhan mielikuvaan. Kotimaan yleisölle rakennetaan tarinaa vihamielisestä lännestä, joka uhkaa Venäjän turvallisuutta ja identiteettiä. Tämä luo Kremlin johdolle tilaa oikeuttaa sekä sisäistä koventunutta linjaa että ulkoista aggressiota.
– Kyllä tällainen uhkakuva pitää ihan realistisesti ottaa huomioon, Tammikko sanoo viitaten mahdollisuuteen, että Venäjä saattaa pedata kenttää sodan laajentamiselle, jos Ukrainan sota jäähtyy tai ajautuu pattitilanteeseen. Tällöin huomio voitaisiin pyrkiä siirtämään uusiin kriisipesäkkeisiin.
Päätavoitteena Ukrainan tukemisen heikentäminen
Vaikka sodanuhka on otettava vakavasti, Tammikon mukaan Venäjän tämänhetkisen vaikuttamisen päätarkoitus näyttää olevan Ukrainan puolustuksen horjuttaminen epäsuorasti. Kun EU- ja Nato-maat joutuvat suuntaamaan voimavarojaan omaan turvallisuuteensa, niillä on vähemmän resursseja tukea Ukrainaa taloudellisesti ja sotilaallisesti.
Tämä näkyy myös Puolan rautatiesabotaasien kohdentamisessa. Iskut tehtiin rataosuudelle, jota käytetään Ukrainan suuntaan kulkevien avustusten ja materiaalikuljetusten reittinä. Rautateiden häirintä voi viivästyttää tai vaikeuttaa kriittisten toimitusten perille pääsyä ja siten heikentää Ukrainan kykyä puolustautua.
Rikollisverkostot Venäjän työkaluna
Selvitysten perusteella Venäjä käyttää Itä-Eurooppaan kohdistuvissa sabotaasi-iskuissa usein välikäsinä järjestäytynyttä rikollisuutta tai rahapulassa olevia pikkurikollisia. Näin salaiset palvelut voivat pysyä muodollisesti etäällä iskusta ja vaikeuttaa vastuun osoittamista.
Rikolliset suorittavat iskut usein ilman, että heillä on tarkkaa tietoa toimeksiantajasta tai tämän poliittisista motiiveista. Taustalla voi olla ainoastaan rahallinen kannustin. Tämä malli hämärtää rajaa rikollisuuden ja valtiollisesti johdetun vaikuttamisen välillä.
Aiemmat sabotaasit Puolassa ja Liettuassa
Toukokuussa Puolassa paloi suuri ostoskeskus, jonka tutkinnassa päädyttiin siihen, että iskun taustalla oli Venäjällä asuva henkilö. Tapaus nähtiin osana samaa vaikuttamiskampanjaa, jossa taloudellisia ja symbolisia kohteita pyritään tuhoamaan tai lamauttamaan.
Myös Liettuassa on epäilty Venäjän sotilastiedustelun roolia sabotaasi-iskuissa. Keväällä 2024 Vilnassa sytytettiin tuleen Ikea-tavaratalo. Epäiltyjen uskottiin toimineen Venäjän sotilastiedustelun palkkalistoilla, mikä vahvistaa kuvaa siitä, että Venäjä on valmis iskemään länsimaisten yritysten ja kriittisen infrastruktuurin kimppuun myös EU:n alueella.
Miksi Puola ja Itä-Eurooppa ovat etulinjassa?
Vaikka Suomessakin on havaittu Venäjän hybridivaikuttamista – esimerkiksi informaatiovaikuttamista, kyberuhkia ja painostusyrityksiä – fyysiset iskut ovat toistaiseksi keskittyneet Puolaan ja Itä-Eurooppaan. Rautatieiskut istuvat Tammikon mukaan loogisesti samaan jatkumoon, jossa alueen maita koetellaan monin eri keinoin.
Puola on tällä hetkellä erityistoiminnan kohteena useasta syystä. Se on Naton ja EU:n etulinjan valtio, keskeinen logistinen solmukohta Ukrainan avustamisessa ja historiallisesti Venäjän vaikutuspiiriin kuuluneen Itä-Euroopan ytimessä. Siksi sen horjuttaminen olisi Venäjän näkökulmasta strategisesti merkittävää.
Tammikon arvion mukaan Venäjä kohtelee Suomea osin eri tavoin kuin Itä-Euroopan maita. Moskovassa saatetaan yhä nähdä entiset Neuvostoliiton ja Itäblokin maat erityisenä vaikutusalueena, johon kohdistetaan kovempia ja suorempia painostustoimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomi olisi turvassa hybridivaikuttamiselta – keinot vain voivat olla hienovaraisempia tai erilaiseen yleisöön kohdistettuja.
Laajempi turvallisuuskonteksti ja kansalaisyhteiskunnan rooli
Rautatiesabotaasit Puolassa muistuttavat koko Eurooppaa siitä, että turvallisuusuhat eivät rajoitu perinteiseen sotilaalliseen hyökkäykseen. Kriittinen infrastruktuuri – rautatiet, energiaverkot, tietoliikenneyhteydet ja logistiikka – on entistä houkuttelevampi kohde valtiojohtoiselle häirinnälle.
Samalla korostuu tarve vahvistaa kansalaisten kriisitietoisuutta ja medialukutaitoa. Hybridisodankäynnin ytimessä on usein pelon ja epäluottamuksen kylväminen. Kun kansalaiset ymmärtävät, miten tällaiset vaikutusoperaatiot toimivat, niiden teho heikkenee. Ymmärrystä ajankohtaisista ilmiöistä ja yhteiskunnan toiminnasta voi syventää esimerkiksi haastamalla itseään erilaisilla tietovisoilla; hyvä esimerkki tästä on reaaliaineisiin pureutuva syksyn 2025 yo-kokeiden hengessä laadittu testi, joka auttaa hahmottamaan laajempaa taustaa uutisille.
Puolan tapahtumat osoittavat, että Euroopan turvallisuusjärjestelmä on murrosvaiheessa. Venäjän hybriditoimien torjuminen vaatii tiivistä tiedusteluyhteistyötä, lainsäädännön kehittämistä, kriittisen infrastruktuurin suojaamista ja ennen kaikkea poliittista yhtenäisyyttä EU:ssa ja Natossa. Sodan uhka ei ole väistämätön, mutta se on Tammikon mukaan otettava realistisesti huomioon päätöksenteossa.
Ei sisällä instagram post:eja
