Ranskan murskaus nosti paineen Irlannin maajoukkueessa uudelle tasolle
Irlannin rugbymaajoukkue koki painajaismaisen paluun Stade de Francelle, kun huippuvireinen Ranska antoi armottoman oppitunnin Kuuden kansakunnan -turnauksen avausottelussa. Isännät veivät voiton vakuuttavasti 36–14, ja lukemat olisivat voineet olla irlantilaisten kannalta vieläkin rumemmat ilman taistelutahtoista toista puoliaikaa.
Ranskan tykitys alkoi heti avausminuuteilla
Ottelun varoituslaukaus ammuttiin jo kahden minuutin pelin jälkeen. Stade de Francen kotiyleisö oli valmiiksi hurmoksessa näyttävän valoshow’n ja La Marseillaisen mahtipontisen yhteislaulun jälkeen, kun Ranska näytti heti, mitä Irlantia odotti.
Dynaaminen laituri Louis Bielle-Biarrey sai pallon vasemmalla laidalla, nosti sen ohi Sam Prendergastin ja lähti perään täyteen vauhtiin. Kyseessä on Bordeaux’n tähden tuttu ja usein try’hin päättyvä erikoisliike – tällä kertaa viimeistely kuitenkin epäonnistui, kun Charles Ollivon pudotti pallon ratkaisevalla hetkellä.
Vaikka Irlanti selvisi tästä ensimmäisestä säikähdyksestä, se ei pystynyt pysäyttämään Ranskan kasvavaa vyöryä. Seuraavat lähes kaksi tuntia vihreäpaitoja revittiin kentällä armotta auki, kun Ranska jatkoi siitä, mihin se jäi 11 kuukautta aiemmin Dublinissa pelatussa 42–27-murskavoitossaan.
Viisi yritystä ja murskalukemat – mutta peli olisi voinut karata vielä pahemmin
Ranska iski viisi yritystä ja vei voiton lukemin 36–14. Piste-ero ei kuitenkaan kerro koko totuutta: pelitapahtumien valossa irlantilaisten ilta olisi voinut muodostua vielä synkemmäksi ilman päävalmentaja Andy Farrellin kehumaa ”urhoollista” toista jaksoa.
Irlanti hävisi ilmatilan, taklausvirheitä tuli liukuhihnalta ja maassa joukkue jäi jatkuvasti askeleen, jopa kaksi, terävän, luovan ja itseluottamusta uhkuvan ranskalaismiehistön varjoon. Ranska hallitsi kontaktit, tempoa ja kenttäasemaa, kun taas Irlannin pelistä puuttui tuttu selkeys ja kontrolli.
Farrellille ottelu tarjosi vain vähän lohtua. Joukkue, joka on tottunut mittaamaan itseään juuri Ranskan kaltaisia huippumaita vastaan, jäi jälleen selkeästi jälkeen, sekä tuloksellisesti että pelillisesti.
Toistuvat romahdukset kovia maita vastaan huolestuttavat
Torstain esitys ei ollut yksittäinen poikkeus, vaan osa huolestuttavaa jatkumoa. Viime vuonna Ranska repi Irlannin pelin riekaleiksi toisella puoliajalla, paukuttaen 34 peräkkäistä pistettä vastauksena Antoine Dupont’n loukkaantumiseen.
Chicagossa marraskuussa Uusi-Seelanti karkasi irlantilaisilta kolmella yrityksellä 15 minuutin sisällä toisen jakson aikana. Pian tämän jälkeen Etelä-Afrikka jyräsi Farrellin miehistön armotta scrum-voimallaan ja fyysisyydellään.
Kun Irlannin pelillinen suunta on ollut kasvavan arvostelun kohteena koko syksyn, Ranska-tappio nosti kysymykset uudelle tasolle. Andy Farrell on nyt uransa vaikeimman haasteen edessä kuudennen maajoukkuevuotensa aikana.
Rob Kearney: ”Ensimmäinen kerta, kun tämä joukkue on oikeasti paineessa”
Entinen Irlannin huippu-fullback Rob Kearney korostaa, että nykytilanne on henkisesti uusi ja vaativa. Hänen mukaansa tämä on ensimmäinen kerta, kun nykyinen pelaajaryhmä on aidosti kovan paineen alla ja suurennuslasin alla.
”En ollut niin huolissani marraskuun esityksistä”, Kearney sanoi Ireland Rugby Social -ohjelmassa. ”Pelaajat eivät olleet taisteluvalmiita. He tulivat pitkältä kiertueelta, monilla oli vähän peliminuutteja. Chicagossa puolet joukkueesta ei ollut pelannut edes sataa minuuttia kaudella.”
Kearneyn mukaan tappiot Uudelle-Seelannille ja Etelä-Afrikalle olivat jossain määrin odotettavissa, kun huomioidaan vastustajien taso ja valmistautumisen haasteet. Silti hän näkee kokonaiskuvan nyt huolestuttavana, kun peräkkäin kohdataan maailman kovimpia maita.
”Jos olisit syyskuussa katsonut ohjelmaa, olisit voinut sanoa, että on iso mahdollisuus hävitä Uudelle-Seelannille, Etelä-Afrikalle, Ranskalle ja sitten vielä vieraissa Twickenhamilla. Nyt tämä on ensimmäinen kerta, kun joukkue on todellisen paineen ja tarkastelun alla. Se on heille täysin erilainen haaste.”
Leijonakiertue rasittaa – tähtipelaajat eivät huipputasolla
Farrell ei halunnut Pariisin ottelun jälkeen vedota tekosyihin, mutta Kearneyn mielestä viime kesän British & Irish Lions -kiertue näkyy edelleen Irlannin pelaajistossa. Irlanti toimitti Australiaan ennätykselliset 18 pelaajaa, ja monen kroppa on nyt kovilla.
Useat kiertueella olleet avainpelaajat ovat sivussa – muun muassa ykköspilarit Tadhg Furlong ja Andrew Porter sekä tärkeät takakentän tähdet Mack Hansen ja Hugo Keenan. Kearney tietää omasta kokemuksestaan, miten raskaita Lions-kaudet voivat olla.
”Tunsin sen selvästi molempien Lions-kiertueiden jälkeen”, Kearney kertoi viitaten vuosien 2009 ja 2013 reissuihin. ”Kausista tulee todella pitkiä, keho alkaa hajota. Pelaat käytännössä 12 kuukautta, saat neljä viikkoa vapaata ja olet taas keskellä rumbaa.”
Hänen mukaansa Irlannilla on edelleen useita maailmanluokan pelaajia, mutta juuri nyt kukaan heistä ei pelaa oman tasonsa yläreunalla. ”Onko tällä hetkellä yhtään irlantilaista, joka on uransa absoluuttisessa huipussa? En usko”, Kearney tiivisti.
Valonpilkahdus: Sam Prendergast kesti tulikasteensa
Vaikka moni irlantilaispelaaja jäi selvästi parhaastaan, yksi positiivinen nimi nousi esiin: ykköskympiksi valittu Sam Prendergast. Farrell antoi hänelle avauskokoonpanon paikan Jack Crowleyn edelle, ja Kearneyn mielestä nuorukainen vastasi haasteeseen kunnialla.
”Mielestäni Sam pelasi melko hyvin. Hän puolusti vahvasti ja potki pääosin kelvollisesti”, Kearney arvioi. Hän kuitenkin huomautti muutamasta virheestä, kuten liian pitkiksi venyneistä Garryowen-potkuista ja epäonnistuneesta grubberista vasenta sivurajaa pitkin.
Silti kokonaisarvio jäi positiiviseksi: ”Laittaisin Samin sarakkeeseen ‘hyvä peli’, etenkin olosuhteet huomioiden.” Prendergastin kehitys saattaa osoittautua tärkeäksi rakennuspalikaksi, kun Irlanti etsii uutta johtajuutta ja pelillistä identiteettiä kohti vuoden 2027 MM-kisoja Australiassa.
Farrellin vaikea tehtävä: uusi kipinä, rajallinen pelaajapooli
Loukkantumissuma ja raskas otteluohjelma pakottavat Farrellin miettimään, miten hän pystyy puhaltamaan uutta eloa joukkueeseen vain 18 kuukautta ennen seuraavaa Rugby World Cupia. Irlannin pelaajapooli ei ole yhtä leveä kuin Ranskan, joten laajamittaiset muutokset kokoonpanoon ovat epärealistisia.
Seuraava askel lunastuksen tiellä on kotiottelu Italiaa vastaan Dublinissa. Paperilla Irlanti on selvä ennakkosuosikki, mutta Kearneyn mukaan tilanne ei ole niin yksinkertainen.
”Italia haistaa veren. He näkevät joukkueen, joka ei ole henkisesti hauras, mutta joka tulee ison tappion jälkeen ja alkaa sisäisesti kyseenalaistaa omaa tekemistään”, Kearney varoittaa. Tulospaine, median kritiikki ja fanien odotukset luovat ympäristön, jossa myös pienet horjahdukset voivat kasvaa isoiksi ongelmiksi.
Henkinen kestävyys ratkaisee Irlannin suunnan
Irlannin seuraavat kuukaudet määrittelevät, oliko Ranska-tappio väliaikainen notkahdus vai merkki syvemmästä alamäestä. Pelillisesti joukkueen on parannettava erityisesti taklauspelaamista, ilmatilan hallintaa ja ruck-tilanteiden intensiteettiä. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin henkinen puoli: miten kokeneet pelaajat ja valmennusjohto vastaavat kasvavaan kritiikkiin.
Urheilussa tällaiset taitekohtatilanteet voivat kääntyä joko uudeksi nousuksi tai pitkäksi laskusuhdanteeksi. Esimerkkejä pitkäikäisestä huipputason kunnianhimosta ja kyvystä uudistua nähdään myös muissa lajeissa – suomalaisessa ampumaurheilussa Satu Mäkelä-Nummelan pitkä ura ja jatkuva tähtäys maailman huipulle osoittavat, miten ratkaisevaa sitkeys ja mielenlujuus ovat menestyksen taustalla.
Irlannin rugbymaajoukkueen on nyt löydettävä vastaava henkinen selkäranka. Se, miten joukkue reagoi Pariisin nöyryytykseen, voi määritellä koko seuraavan MM-syklin suunnan – ja ratkaista, nähdäänkö vihreä paita jälleen taistelemassa maailman kovimmista titteleistä, vai jääkö se pysyvästi askeleen kärjestä.
Ei sisällä instagram post:eja
