Alahuoneen yleisögalleria lumoaa vierailijat – näin parlamentin arki avautuu turisteille

Keskellä Lontoon kaunista talvipäivää jouluvaloineen ja nähtävyyksineen yllättävän moni valitsee jotain aivan muuta kuin ostoskadut tai museot: he nousevat Westminsterin kivisiä portaita kohti Ison-Britannian parlamenttia ja sen kuulua alahuonetta.

Vaikka kaupunki on täynnä houkutuksia, torstai-aamuna parisenkymmentä ihmistä käyttää vapaa-aikansa seuraamalla kansanedustajien työskentelyä alahuoneen yleisögalleriasta käsin. Monelle kyse on ainutlaatuisesta kurkistuksesta demokraattisen järjestelmän ytimeen – ja osalle jopa sattumasta.

Sattumasta syntynyt parlamenttivierailu

Taiwanilainen opiskelija Yinwen Yeh ja hänen äitinsä Karen Fan päätyivät yleisögalleriaan puhtaan kalenterimokan takia. He olivat varanneet opastetun parlamenttikierroksen väärälle päivälle ja joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan lennosta. Korvikkeeksi he päättivät seurata istuntoa yleisögalleriasta – kokemusta, joka ei vaadi ennakkovarausta ja on maksuton turvatarkastusten jälkeen.

Ennen kuin yleisö päästetään kapeita portaita pitkin katsomoon, heidän on odotettava puhujan kulkuetta, Speaker’s Procession -seremoniaa, joka merkitsee alahuoneen istunnon virallista avaamista. Kulkuetta johtaa ovenvartija, mukana Serjeant at Arms valtikka kädessään, puhemies, tämän avustajat ja kappalainen. Poliisit vartioivat reittiä, ja tarkastava upseeri huutaa perinteisesti: “Hats off, strangers” – hatut pois, vieraat.

Yinwen kertoo olleensa näystä järkyttynyt ja vaikuttunut samaan aikaan. “Tiedän, että kyse on perinteestä, mutta se saa vaikuttamaan siltä, että kansanedustajat ovat jonkinlaisella aristokraattisella tasolla”, hän pohtii.

Yleisögalleria: lähellä mutta silti etäällä

Kun seremonia on ohi, yleisö johdatetaan kapeaa portaikkoa pitkin ylös galleriaan. Seinillä olevat tiukat kyltit kieltävät taputtamasta, huutelemasta tai kuvaamasta. Yleisögalleria peilaa alahuoneen istuntosalia: puupanelointia, vihreitä penkkejä ja historiallista arvokkuutta. Katsojien ja päättäjien välissä on kuitenkin lasinen turvaseinä, joka muistuttaa, että politiikkaan saa kurkistaa, mutta siihen ei voi suoraan koskea.

Päivän ensimmäinen istunto on kyselytunti liike-elämän ja kaupan ministereille. Aiheina ovat muun muassa Brexit, ravintola-ala ja työsuhdelainsäädäntö. Sävy on yllättävän sovinnollinen verrattuna Westminsterin ajoittain kuohuvaan maineeseen.

Yinwen ja Karen viipyvät galleriassa noin tunnin. Poistuessaan he vertailevat Britannian ja Taiwanin politiikkaa. Karenin mukaan Westminster vaikuttaa rauhallisemmalta. Taiwanissa politiikka jakautuu jyrkästi Kiinan vastustajiin ja kannattajiin, mikä tekee keskustelusta usein hyvin tulenarkaa – jopa niin, että parlamentti on saanut mainetta nyrkkitappeluista ja dramaattisista tempauksista, kuten kerran edustajien toisiaan kohti heittämistä sian suolistoa myöten.

Dubai, Pakistan ja Britannia – erilaiset suhteet kansanedustajiin

Myöhemmin paikalle saapuu toinen äiti–tytär-pari. Alize Zobairi ja hänen äitinsä Zarmeen Noor ovat pakistanilaistaustaisia, mutta asuvat Dubaissa. Alize on opiskellut koulussa Britannian politiikkaa, ja opettaja oli kehottanut häntä vierailemaan parlamentissa lomamatkan yhteydessä.

Heitä kiehtoo erityisesti se, miten suorassa yhteydessä kansanedustajat näyttävät olevan omiin äänestäjiinsä. He seuraavat Business Questions -istuntoa, jossa kansanedustajat voivat nostaa esiin lähes mitä tahansa aiheita: eläinlääkärikulut, ydinvoima, roskien keruu, rokotteet tai maahanmuuttoasiat.

Alize ja Zarmeen toistavat mieleenpainuneita esimerkkejä: 76-vuotias mies, joka ei saa influenssarokotetta, sekä aivohalvauksen saanut nainen, jonka viisumin uusiminen jumittaa byrokratiaan. Alize innostuu puhuessaan kansanedustajien vastaanotoista, niin sanotuista surgeries-tapaamisista, joissa kuka tahansa äänestäjä voi mennä oman edustajansa puheille arkisten ongelmien kanssa. “Se tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja läheiseltä”, hän kuvailee.

Kysyessä, minne ihmiset Dubaissa kääntyvät ongelmatilanteissa, Zarmeen miettii hetken ja toteaa: “Ongelmia ei ole kovin paljon. On asiakaspalvelunumero, johon soitetaan – asiat hoituvat yleensä nopeasti.” Kontrasti Westminsterin pitkiin keskusteluihin ja avoimeen poliittiseen debattiin on silmiinpistävä.

Turistit, sattumakävijät ja politiikan ensi kosketus

Kaikki eivät kuitenkaan tule parlamenttiin pitkän suunnittelun tuloksena. Maidontuottajana työskentelevä Renton Fewster ja NHS-oppisopimusopiskelija Libby Robinson Leedsin läheltä päätyivät Westminsteriin täysin sattumalta.

“Kävelimme ohi ja näimme kyltin. Seurasimme sitä ja yhtäkkiä olimmekin täällä”, Renton nauraa. Libby vilkaisee ympärilleen patsaita ja lyijylasi-ikkunoita. “Tuntuu kuin olisimme paikassa, jossa meidän ei oikeastaan kuuluisi olla”, hän sanoo – vaikka ovet ovatkin avoinna yleisölle.

He ovat seuranneet sekä alahuoneen että ylähuoneen istuntoja, ja jos heidän pitäisi valita, heistä olisi mieluummin lordeja kuin kansanedustajia. “Lords vaikuttaa rennommalta ja vitsikkäämmältä”, Renton arvioi. Koristelua hän kuvaa hieman “överiksi”, mutta lisää: “Se on mitä on – kuuluu tähän paikkaan.”

Pyhimykset, kansallispäivät ja poliittinen huumori

Iltapäivällä alahuoneessa käydään keskustelua Skotlannin kansallispäivästä, St Andrew’s Daysta. Debatti pysyy hyväntuulisena ja liukuu humoristiseen pohdintaan siitä, olisiko nykypäivän Pyhä Andreas onnellisempi tai terveempi Skotlannissa SNP:n hallinnon alla kuin Pyhä David Walesissa, jota hallitsee työväenpuolue.

Cambridgessa opiskeleva intialainen lakimies Pruthvirajsinh Zala seuraa keskustelua kiinnostuneena. Hänen edellinen vierailunsa parlamenttiin sattui vuoden 2019 kiivaisiin Brexit-äänestyksiin, jolloin tunnelma salissa oli huomattavasti kireämpi. Nyt hän kuvailee kokemusta rauhallisemmaksi mutta edelleen vaikuttavaksi.

Poistuessaan galleriasta hän ihailee rakennusta avoimesti. “Se on mykistävä, majesteettinen – sillä on X-faktori”, hän kiteyttää.

Kolonialismin varjot ja muistamisen merkitys

Yksi maalauksista kiinnittää Pruthvirajsinhin huomion erityisesti. Se kuvaa Sir Thomas Roe’ta Ajmirin hovissa vuonna 1614 – hetkeä, jota pidetään Britannian vaikutusvallan alkuna Intiassa. Kuvateksti saa hänet pohtimaan, juhliiko maalaus kolonialismia.

Vaikka teos herättää ristiriitaisia tunteita, hän ei silti kannata sen poistamista. Päinvastoin hän puolustaa kiihkeästi menneisyyden muistomerkkien säilyttämistä, vaikka historia olisi kuinka “ongelmallinen”. Hänen mukaansa tällaiset kuvat ja patsaat auttavat säilyttämään julkisen muistin epäoikeudenmukaisuuksista – ja muistuttavat siitä, että niitä ei pidä toistaa.

Historiakäytävä 1000 vuoden taakse

Southamptonista kotoisin oleva insinööri Tom Bell kiinnittää huomiota samaan asiaan: maalauksiin ja patsaisiin, jotka reunustavat käytäviä alahuoneeseen kuljettaessa. Hän kuvailee matkaa “historialliseksi käytäväksi”, joka vie 1000-luvun Englannista nykyiseen parlamentaariseen demokratiaan – ajasta, jolloin valta oli keskitetty hallitsijalle, aikaan, jolloin se on jaettu kansanedustajille.

Tom muistuttaa, että “vakaan, kehittyneen ja kypsän” valtion kansalaisille on helppo unohtaa periaatteet, joiden puolesta ihmiset ovat taistelleet ja kuolleet. Hänen mielestään on tärkeää, että myös kansanedustajat kulkevat joka päivä näiden muistomerkkien ohi matkalla istuntosaliin – se pitää historian läsnä arjessa.

Aikainen työpalaveri Lontoossa jätti Tomille muutaman tunnin tyhjää aikaa, jonka hän päätti käyttää alahuoneen istunnon seuraamiseen. Hän näkee läsnäolossa laajemman merkityksen: “Digitaalinen teknologia etäännyttää meitä toisistamme – ystävistä, perheestä ja myös ideoista. On vaikea tuntea olevansa aidosti mukana siinä, mitä täällä tapahtuu, ellei tule paikalle itse.”

Kun lainsäädäntö kuivuu – ja yleisö harvenee

Päivän päätteeksi alahuoneessa käsitellään Pilningin kylää koskevaa pitkän historian omaavaa kaavoituslakia. Liberaalidemokraattien kansanedustaja Claire Young myöntää itsekin, että aihe voi kuulostaa “aika kuivalta”. Moni yleisögalleriassa istuva tulkitsee tämän merkkinä siitä, että on aika jatkaa päivää muualla.

Ulkona on jo pimeää, ja galleria tyhjenee. Kuitenkin päivän aikana sen penkeillä on istunut arviolta 400–600 kävijää – turisteja, opiskelijoita, sattumalta paikalle osuneita ja politiikasta kiinnostuneita. Vaikka kyseessä on parlamentin mittapuulla hiljainen torstai, Westminster tarjoaa oman, vähemmän kimaltelevan mutta syvällisen kiinnostavan näyttämönsä Lontoon muiden vetonaulojen rinnalla.

Politiikan näyttämö vetää puoleensa myös muualla

Parlamenttien ja poliittisten areenoiden vetovoima ei rajoitu vain Westminsteriin. Myös kamppailu- ja viihdemaailmassa seurataan tarkasti, miten valta, julkisuus ja oikeudenmukaisuus näyttäytyvät yleisölle. Esimerkiksi kotimaisessa vapaaottelukeskustelussa on herättänyt huomiota Immu Ilmén värikäs kritiikki Roger Karimuksen otteluasettelusta Ice Cagessa, jossa hän puhuu “lampaasta suden vaatteissa” ja epäreilusta matsista. Sekä Westminsterin yleisögalleriassa että kamppailuareenoiden katsomoissa yleisö hakee samaa asiaa: mahdollisuutta nähdä, kyseenalaistaa ja arvioida, miten valtaa käytetään ja missä kulkevat reilun pelin rajat.

Ei sisällä instagram post:eja