Artemis II -historiallinen kuukiertolento: 10 päivää, jotka muuttivat avaruuslentojen tulevaisuuden

Neljä astronauttia on viettänyt viimeiset kymmenen päivää tekemällä avaruushistoriaa – matkustaen pidemmälle kuin yksikään ihminen aiemmin, aina Kuun luo ja takaisin Maahan. Nasan Artemis II -lento on ensimmäinen miehitetty kohti Kuuta suuntautunut testi sitten Apollo-aikakauden, ja se näyttää suuntaa koko ihmiskunnan tulevalle avaruustutkimukselle.

Jännittävä lähtölaskenta ja laukaisu kohti Kuuta

Seurasin Artemis II -lentoa hetki hetkeltä: lähtölaskennasta, laukaisusta ja Kuun lähiohituksesta aina hermoja raastavaan paluulentoon ja merilaskuun asti. Jo ennen laukaisua miehistö kertoi, että juuri lähtöpäivänä astronautit ovat kaikkein rauhallisimpia ihmisiä koko laukaisukeskuksessa. Toimittajana olin itse kaikkea muuta kuin tyyni.

Kun valtavan kantoraketin moottorit ja apuraketit syttyivät ja 98-metrinen jättiläinen nousi kohti taivasta, reaktioni levisi viraaliksi sosiaalisessa mediassa. Seisoimme lähtölaskentakellon vieressä Floridan Kennedy Space Centerissä BBC:n tiedetiimin kanssa – kokemus oli fyysisesti lähes musertava.

Sokaiseva, valkoinen kirkkaus, josta ei voinut irrottaa katsetta, korvia huumaava jylinä, joka saavutti meidät viiveellä, ja laukaisun paineaallon voima, joka tuntui kulkevan suoraan kehon läpi – ne piirtyivät mieleen pysyvästi. Eniten ajatuksia kuitenkin pysäytti se, että raketin huipulla istui neljä ihmistä, valjaissaan kiinni, matkalla kohti Kuuta.

Ensimmäinen näkymä Maahan – ja matka alkaa

Kun Reid Wiseman, Victor Glover, Christina Koch ja Jeremy Hansen saivat ensimmäisen kunnollisen näkymän Maahan avaruudesta, Glover kuvaili kotiplaneettaamme radiossa: ”Planeetta Maa, näytät kauniilta.” Heti tämän jälkeen miehistö teki ratamoottoripolton, joka irrotti heidät Maan kiertoradalta ja käynnisti noin 400 000 kilometrin mittaisen matkan kohti Kuuta.

Kapselin sisätiloista välitettiin suorana videokuvaa Maahan. Oli heti selvää, kuinka ahtaasti nelikko joutui elämään: he söivät, nukkuivat, tekivät töitä ja liikkuivat tilassa, joka vastasi kooltaan suurin piirtein pientä linja-autoa. Yksityisyyttä ei ollut – ei toisiltaan eikä miljoonilta katsojilta, jotka seurasivat jokaista hetkeä suorana lähetyksenä.

Avaruusvessa otsikoissa – arki avaruudessa kiinnostaa

Erityistä huomiota sai miehistön Universal Waste Management System – toisin sanoen avaruusaluksen wc. Tämä noin 23 miljoonaa dollaria maksanut korkean teknologian vessa kärsi putkisto-ongelmista, ja median kysymyksissä päädyttiin varsin yksityiskohtaisesti siihen, miten tämä vaikutti astronauttien arkeen.

Kun toimittajat kysyivät lennonjohtajilta ”ykkösistä ja kakkosista”, saimme vastauksen, joka kiinnosti varmasti monia: ”kakkosille” wc oli toimintakunnossa, mutta ”ykkösiä” varten otettiin käyttöön varajärjestelmä – kokoon taittuvat virtsankeräyspussit, käytännössä pusseja ja suppiloita. Tämä pieni yksityiskohta kertoi konkreettisesti, että jopa historiallisella kuukiertolennolla arkiset asiat ovat edelleen läsnä.

Mission control – lennon hermokeskus Houstonissa

Johnson Space Centerin lennonjohto Houstonissa oli Artemis II -lennon sydän. Tiimi seurasi intensiivisesti monitorejaan, kun data tulvi sisään – he valvoivat kaikkea aluksen navigoinnista elossapitojärjestelmiin. On tärkeää muistaa, että Artemis II oli koelento: ensimmäinen kerta, kun ihmisiä lennätettiin sekä tällä raketilla että tällä avaruusaluksella.

Koelento tarkoittaa aina todellista riskiä. Haastattelin kanadalaista astronauttia Jeremy Hansenia 13 Minutes Presents: Artemis II -podcastia varten juuri ennen laukaisua, hänen ollessaan karanteenissa. Hän kertoi keskustelleensa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa suoraan siitä mahdollisuudesta, että hän ei ehkä palaisikaan kotiin.

Myös komentaja Reid Wiseman kertoi käyneensä hyvin rehelliset keskustelut kahden tyttärensä kanssa lennon vaaroista. Hän on kasvattanut tyttärensä yksin sen jälkeen, kun hänen vaimonsa kuoli kuusi vuotta sitten. Tämä henkilökohtainen menetys johti yhteen koko lennon koskettavimmista hetkistä.

Kraatteri, joka nimettiin rakkaan muistoksi

Lennon lähestyessä Kuuta, kun harmaa kiekko kasvoi kapselin ikkunassa ja uusia yksityiskohtia alkoi erottua pinnalla, miehistö huomasi kirkkaan kraatterin – kohteen, joka näkyy myös Maasta käsin. He päättivät nimetä sen Reid Wisemanin edesmenneen vaimon mukaan ”Carrollin kraatteriksi”.

Miehistö kerääntyi yhteen, kyyneleet silmissä, halaamaan komentajaansa ja ystäväänsä. Myös Houstonin lennonjohdossa tunnelma oli herkkä – eikä kuivia silmiä ollut BBC:n tiimissäkään. Artemis II ei ollut vain tekninen koelento, vaan myös hyvin inhimillinen tarina surusta, toivosta ja ystävyydestä.

Ennätyksiä rikkoen syvälle avaruuteen

Artemis II -lento rikkoi Apollo 13:n ennätyksen ihmiskunnan kaikkien aikojen kaukaisimmasta matkasta avaruudessa – ja jatkoi vielä pidemmälle. Miehistö otti tuhansia kuvia ja tallensi äänikuvauksia Kuun karusta kauneudesta, kun harmaa, kraattereiden täplittämä pinta lipui heidän allaan. Lopulta he saavuttivat noin 252 756 mailin (yli 406 000 kilometrin) etäisyyden Maasta.

Apollo-ohjelman perintö kulki syvällä Artemis II -lennon ytimessä. Apollo-astronauttien Charlie Duken ja viime vuonna kuolleen Jim Lovellin etukäteen nauhoitetut viestit soitettiin miehistölle lennon aikana. Samalla monet kuitenkin kysyivät, onko kyse vain nostalgiamatkasta: miksi käyttää arviolta 93 miljardia dollaria paluuseen Kuuhun, kun Yhdysvallat on käynyt siellä jo aiemmin?

Miksi palata Kuuhun – ja mitä seuraavaksi?

Nasan johtaja Jared Isaacman korosti, ettei tarkoitus ole vain toistaa Apolloa, vaan rakentaa sen saavutusten päälle. Suunnitteilla on uusia kuukävelyjä, ensimmäinen miehitetty laskeutuminen 2028 sekä pysyvämpi Kuuhun sijoittuva tukikohta. Pidemmällä tähtäimellä katse on Marsissa – ihmisen lähettämisessä punaiselle planeetalle.

Kriitikot kuitenkin pohtivat, tarvitaanko ihmisiä enää Kuuhun, kun kiertolaiset, mönkijät ja laskeutujat pystyvät tutkimaan pintaa ilman riskiä ihmishengille. Isaacmanin mielestä ihmiset ovat kuitenkin välttämätön osa tutkimusta: tutkimus on hänen mukaansa osa ihmisluontoa, vaikka se sisältääkin riskejä.

Riskit konkretisoituivat viimeistään lennon loppumetreillä, kun Artemis-miehistö valmistautui paluuseen Maahan – lennon vaarallisimpaan vaiheeseen.

Paluumatkan tulipallo – kuusi pitkää minuuttia hiljaisuutta

Victor Glover kuvaili paluuta Maan ilmakehään kuin ”tulipallon ratsastamiseksi”. Kun kapseli syöksyi takaisin Maata kohti, sen lämpökilpi joutui kestämään lämpötiloja, jotka olivat noin puolet Auringon pinnan kuumuudesta. Lentoa seurattiin Houstonissa henkeä pidätellen.

Kaikkein ahdistavin hetki koitti, kun viestiyhteys katkesi kuudeksi pitkältä tuntuvaksi minuutiksi plasmapilven ympäröidessä kapselia. Lennonjohdossa tunnelma oli äärimmilleen kiristynyt. Helpotus oli käsinkosketeltava, kun pieni valkoinen piste havaittiin lopulta korkealla valtameren yllä ja Wisemanin ääni kuului kaiuttimista: ”Houston, kuulemme ja näemme teidät selvästi.”

Kapseli laskeutui suuret laskuvarjot selässään rauhallisesti Tyynenmeren aaltoihin. Neljä astronauttia oli turvallisesti takaisin Maassa. Tiukan keskittynyt tunnelma lennonjohdossa purkautui riemuun – juhlivat eivät olleet vain Houstonin tiimi, vaan tuhannet projektissa mukana olleet ihmiset, jotka olivat saattaneet ystävänsä ehjinä kotiin.

Miehistöstä perhe – ja astronauttien arki kiinnostaa myös Suomessa

Artemis II -astronautit ovat kokeneet jotakin poikkeuksellista, ja he itsekin myöntävät, että lennon merkityksen ymmärtäminen vie aikaa. Samalla heidän välilleen on syntynyt ainutlaatuinen side. Kun haastattelin miehistöä avaruudessa, kysyin, mitä he jäisivät kaipaamaan eniten. Christina Koch vastasi empimättä kaipaavansa eniten miehistön välistä toveruutta – heidän suhteensa oli muuttunut perheen kaltaiseksi.

Miehistö lähti avaruuteen suhteellisen tuntemattomina, mutta palasi takaisin maailmanlaajuisesti tunnettuina niminä: Reid Wiseman, Victor Glover, Christina Koch ja Jeremy Hansen ovat nyt avaruuslentojen uuden aikakauden kasvot. Me uutistoimittajat olemme olleet eturivissä seuraamassa, miten historiaa kirjoitetaan, ja olemme yllättyneet siitä, kuinka paljon tämä lento on koskettanut ihmisiä ympäri maailmaa.

Muutamien päivien ajan miljoonat ihmiset saivat hetkeksi ”matkustaa” pois Maapallolta näiden neljän mukana. Jos Nasa onnistuu kunnianhimoisissa suunnitelmissaan – ja muut maat seuraavat perässä – tämä on vasta alkusoittoa uudelle avaruuslentojen aikakaudelle.

Myös Suomessa avaruuslennot ja tähtikulttuuri kiinnostavat laajasti, aivan kuten kotimaisten artistien ja julkisuuden henkilöiden elämään liittyvät uutiset. Esimerkiksi Nelli Matulan keikkojen peruuntuminen sairastumisen vuoksi herätti taannoin runsaasti tunteita ja keskustelua – aivan kuten Artemis II -lento on herättänyt voimakkaita reaktioita avaruusfaneissa kautta maailman.

Ei sisällä instagram post:eja