Chris Mason: Selviytyjän hymy – Starmer yrittää jälleen kerran poliittista uudelleenkäynnistystä

Pääministeri Sir Keir Starmer hymyili kuin poliittisesta myrskystä selvinnyt mies – ja hänen lähipiirinsä kasvoilta näkyi ennen kaikkea helpotus.

Welwyn Garden Cityssä, Hertfordshiressä sijaitseva Panshangerin yhteisökeskus oli koristeltu Union Jack -viirinauhoin ja täytetty muovisilla tuoleilla. Siellä Starmer esiintyi jälleen kerran kansanläheisessä ympäristössä, jonka oli tarkoitus symboloida hallituksen keskittymistä arjen huoliin ja elinkustannuskriisiin.

Paikalla olin minäkin, vuorollani suorittamassa niin sanottua pool-haastattelua kaikkien televisiokanavien puolesta. Tämä on juuri sitä politiikan arkea, johon Starmer oli toivonut voivansa keskittyä paljon useammin kuluneen vuoden aikana.

Starmerin alkuvuoden suunnitelmat kariutuivat maailmanpolitiikkaan

Vuoden alussa Starmer toivoi, että tämänkaltaiset vierailut yhteisökeskuksiin olisivat hallituskauden rytmiä määrittävä rutiini. Ensimmäisenä työpäivänä tammikuussa hän kutsui toimittajat vastaavanlaiseen tilaisuuteen Readingiin.

Suunnitelma oli puhua elinkustannuksista, julkisista palveluista ja talouden elpymisestä. Käytännössä kysymykset kuitenkin keskittyivät Venezuelaan ja Grönlantiin – ulkopoliittisiin kriiseihin, jotka varastivat huomion kotimaan talousviesteiltä.

Myöhemmin eräs vastaava kiertuepäivä peruttiin kokonaan, ja sen sijaan järjestettiin lehdistötilaisuus Downing Streetillä. Kansainväliset kriisit ja niiden uutisvyöry pakottivat hallituksen reagoimaan maailmantapahtumiin ja sysäsivät sisäpolitiikan taka-alalle.

Starmer on jo pitkään halunnut puhua elinkustannuksista, palkkojen ostovoimasta ja julkisen talouden kunnostamisesta. Mutta kansainvälisen ja sittemmin myös kotimaisen poliittisen kaaoksen hinta on ollut korkea: tilaa tulla kuulluksi on ollut vähän, ja talousviestit ovat helposti hautautuneet kohujen alle.

Eräs kabinetin ministeri kuvasi turhautumistaan toteamalla, että taloudesta alkaa hiljalleen näkyä toipumisen merkkejä, mutta hallituksella ei ole ollut riittävästi poliittista tilaa kertoa niistä uskottavasti.

Nyt – ehkä, aivan varovasti sanoen – hallituksella saattaa avautua uusi mahdollisuus.

Maanantai, joka saattoi päättää poliittisen uran

Viikon alussa pääministeri joutui todelliseen poliittiseen vaaratilanteeseen. Maanantain tapahtumien mittakaava oli sellainen, että monet, myös Downing Streetin virkamiehet, pitivät hetken täysin mahdollisena, että Starmer joutuisi ilmoittamaan eroavansa saman päivän aikana. Tästä raportoi tarkemmin BBC:n politiikan pääkirjeenvaihtaja Henry Zeffman.

Juuri uhan suuruus ja välittömyys synnyttivät sen tukiaallon, jonka näimme ensin hallituksessa ja sitten Labourin kansanedustajien joukossa. Ministerit ja monet kansanedustajat kiirehtivät julkisesti tukemaan Starmeria – tuki, joka saattaa osoittautua väliaikaiseksi, mutta joka tällä kertaa riitti katkaisemaan kapinaliikkeen etenemisen.

Tämä on hetkellisesti puhdistanut poliittista ilmaa Starmerin ympärillä. Hänen asemansa on ainakin toistaiseksi turvattu. Mutta mikään ei ole muuttanut niitä perusvoimia, jotka veivät tilanteen kohti alkuviikon huipennusta.

Epäsuosittu hallitus, epäsuosittu pääministeri

Labour-hallitusta ja sen johtajaa vaivaa sama ongelma: ne ovat epäsuosittuja. Niin kauan kuin hallitus ja pääministeri pysyvät kansan silmissä heikkoina, puolueen sisällä jatkuu väistämättä pohdinta siitä, pitäisikö johtajaa vaihtaa – ja jos pitäisi, niin milloin.

Starmerin kannattajat muistuttavat kuitenkin, että hallituksessa istuvaa puoluetta repivä johtajakisa voisi olla poliittinen itsemurha. Monille Labourin kansanedustajille, riippumatta siitä mitä he henkilökohtaisesti ajattelevat Starmerista, ajatus repivästä johtajavaihdoksesta keskellä hallituskautta tuntuu vastuuttomalta ja vahingolliselta.

Samalla horisontissa häämöttävät vaikeat, lähestyvät vaalit. Niistä voi muodostua Labourille todellinen päänsärky, jos hallituksen epäsuosio jatkuu ja puolueen sisäinen eripura vuotaa julkisuuteen.

Skotlanti, Sarwar ja kiusallinen kampanja

Downing Streetin on nyt myös käsiteltävä viime viikkojen tapahtumien konkreettisia seurauksia. Yksi herkullisimmista – ja hankalimmista – esimerkeistä on suhde Skotlannin Labour-johtajaan Anas Sarwariin.

Sarwar vaati julkisesti Starmerin eroa. Tästä huolimatta Starmer haluaa edelleen nähdä Sarwarin Skotlannin ensimmäisenä ministerinä. Labourin skotlantilaiskampanja näyttää kuitenkin vähintäänkin kiusalliselta: puolue yrittää esittää yhtenäistä rintamaa, vaikka sen keskeiset hahmot ovat jyrkästi eri mieltä aivan peruskysymyksestä – onko Starmer ylipäätään pätevä pääministerin tehtävään.

Tällainen sisäinen ristiriita on myrkkyä puolueen brändille, erityisesti aikana, jolloin hallituksen pitäisi pyrkiä näyttämään vakaalta ja johdonmukaiselta vaihtoehdolta vuosien poliittisen myllerryksen jälkeen.

Wes Streeting ja kurittoman ministerin rajat

Toinen päänvaivaa aiheuttanut tapaus liittyy terveysministeri Wes Streetingiin. Hän vaikuttaa olevan ministeri, jolle sallitaan paljon – ehkä liikaakin – ilman, että paikka hallituksessa horjuu.

Streeting päätti omatoimisesti julkaista tekstiviestiketjunsa entisen suurlähettilään, lordi Mandelsonin, kanssa. Tämä pakotti pääministerin antamaan epäsuoran mutta selkeän moitteen. Korostamalla julkisesti, että kaiken Mandelsoniin liittyvän aineiston julkaisemisen tulee tapahtua hallitusti ja sovitun prosessin kautta, Starmer lähetti viestin: Streetingin yksipuolinen ratkaisu ei ollut hyväksytty.

Tapaus muistuttaa, että Mandelsoniin liittyvää aineistoa on tulossa julki vielä paljon. Sen sisältö voi aiheuttaa huomattavaa kiusallisuutta niin henkilökohtaisella tasolla kuin diplomaattisestikin – ja se voi tarjota oppositiolle runsaasti ammuksia hallitusta vastaan.

Pääministeri ladattuna, mutta mitä oikeasti muuttuu?

Kaikesta huolimatta Starmer vaikuttaa tällä hetkellä latautuneelta ja taistelevaiselta. Viime päivien adrenaliini, turhautuminen ja suuttumus ovat olleet poikkeuksellisen näkyviä myös julkisuudessa – harvinaista miehelle, joka yleensä pyrkii hillittyyn, juristin kaltaiseen tyyneyteen.

Nyt keskeisiä kysymyksiä ovat: mitä oikeasti muuttuu tästä eteenpäin – ja huomaako yleisö muutoksen? Pääministeri puhuu jälleen kerran poliittisesta uudelleenkäynnistyksestä, strategiakäänteestä, jossa katse siirretään pois kaaoksesta ja kohti elinkustannuksia, talouskasvua ja julkisten palvelujen kuntoa.

Mutta uudelleenkäynnistys onnistuu vain, jos hallitus pystyy samalla hillitsemään sisäiset kiistansa ja palauttamaan uskottavuutensa. Muuten jokainen uusi yritys näyttää vain seuraavalta luvulta pitkään jatkuneessa sarjassa epäonnistuneita ”reset”-hetkiä.

Symbolit ja johtajuus – vertauksia muualta maailmasta

Poliittinen johtajuus mitataan paitsi päätöksissä myös symboleissa: eleissä, kuvissa ja viesteissä, joilla hallitus yrittää kertoa kansalle tarinaa vakaudesta ja jatkuvuudesta. Tällä saralla esiin nousevat usein myös valtiolliset symbolit, kuten raha, liput ja juhlarahat.

Hyvä esimerkki symbolien voimasta on tapaus, jossa Australiassa kohua herättänyt kuningatar Elisabet II:n juhlaraha ja sen muotokuva herättivät laajaa julkista keskustelua. Siellä kiisteltiin siitä, mitä ja ketä valtiolliset symbolit edustavat – aivan kuten Britanniassa kiistellään nyt siitä, minkälaista johtajuutta Starmer ja hänen hallituksensa todellisuudessa symboloivat.

Starmerin selviytyminen tämänviikkoisesta kriisistä antaa hänelle hengähdystauon. Mutta ratkaisevaa on, pystyykö hän muuttamaan poliittisen kertomuksen suunnan pysyvästi – pois sisäisistä kapinaliikkeistä ja kohti uskottavaa tarinaa talouden ja arjen parantamisesta. Vastaus siihen selviää vasta tulevien kuukausien aikana.

Ei sisällä instagram post:eja