Englanti taistelee välttääkseen modernin ajan surkeimman Ashes-kiertueen
Englannin miesten krikettimaajoukkue on ajautunut syvään kriisiin Australiassa pelattavalla Ashes-kiertueella. Kahden ensimmäisen Test-ottelun murskatappiot ovat käytännössä romuttaneet haaveet uurnan takaisinvaltauksesta ja nostaneet esiin kysymyksen: ollaanko todistamassa Englannin modernin ajan heikointa Ashes-vierailua?
Ashes-sarja käytännössä ohi kuudessa pelipäivässä
Vaikka sarja ei ole vielä matemaattisesti ratkennut, todellisuus on karu. Australia johtaa 2–0, ja historia on Englannin puolella kaikkea muuta kuin armollinen. Englanti ei ole koskaan noussut 2–0 -tappioasemasta Ashes-sarjassa australialaisia vastaan, varsinkaan tilanteessa, jossa Australia pitää jo hallussaan kuuluisaa uurnaa.
Lisäksi Australia ei ole hävinnyt kolmea peräkkäistä koti-Testiä kenellekään 38 vuoteen. Tästä syystä on jo nyt selvää, ettei Ben Stokesin ja päävalmentaja Brendon McCullumin aikakaudelle tule syntymään ikonista, sarjan kääntävää Ashes-voittoa. Sen sijaan joukkue yrittää enää epätoivoisesti välttää leimaa, joka liittäisi sen koko vuosituhannen heikoimpana Englannin Ashes-joukkueena historiaan.
Synkkä vertailu aiempiin kiertueisiin
Englannin Ashes-historiassa 2000-luvulla on nähty useita kivuliaita vierailuja Australiaan. Silti niissäkin oli edes jokin valonpilkahdus:
- 2002–03: Englanti hävisi sarjan 4–1, mutta Michael Vaughanin hurja lyöntivire antoi uskoa ja tulevaisuuden toivoa.
- 2006–07: Vuoden 2005 legendaariset Ashes-voittajat kärsivät loukkaantumisista ja joutuivat kohtaamaan yhden kriketin historian kovimmista australaisjoukkueista.
- 2013–14: Englanti saapui ennakkosuosikkina, mutta Mitchell Johnsonin ylivoimainen nopea keilailu murskasi kaikki suunnitelmat.
- 2017–18: Sarja muistetaan Australian niin sanotun ”big four” -hyökkäyksen – Cummins, Starc, Hazlewood ja Lyon – läpimurtona.
- 2021–22: Korona-ajan kiertueella Englannilla ei ollut realistista mahdollisuutta menestykseen haastavien olosuhteiden ja valmistautumisen puutteen vuoksi.
Nykyinen sarja eroaa kuitenkin näistä kaikista. Tätä pidettiin Englannin suureena mahdollisuutena. Australiaa kuvailtiin ikääntyneeksi ja alamäkeen menossa olevaksi joukkueeksi – jopa ”huonoimmaksi 15 vuoteen”. Silti todellisuus kentällä on ollut päinvastainen: Australia on lyönyt Englannin lähes varamiehisen keilailuosaston voimin, ja avauslyöjä Usman Khawaja on ollut sivussa selkävaivojen takia.
Miksi Englannin suurin tilaisuus valui hukkaan?
Englannin krikettijohdossa tehtiin isoja ja kiistanalaisia päätöksiä juuri tätä Ashes-sarjaa silmällä pitäen. James Anderson ”eläköitettiin” etuajassa, kotimaan sarjojen suorituksia vähäteltiin ja osasta County Championship -otteluja tehtiin Kookaburra-pallokokeiluja, joiden piti auttaa pelaajia sopeutumaan Australian olosuhteisiin.
Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Australian kokeneet pelaajat, kuten Steve Smith ja kapteeni Pat Cummins, ovat vaikuttaneet lähes huvittuneen rauhallisilta tilanteessa, jossa Englannin olisi pitänyt olla nälkäinen haastaja. Smithillä on ollut varaa vitsailla Monty Panesarin Mastermind-vastauksilla, ja Cummins on voinut jopa leikitellä sillä, pelaako hän Gabban Testissä vai ei.
Kentällä ironia on ollut katkeraa. Pitkään on korostettu, kuinka suuri ero on county-kriketin ja Test-tason välillä. Silti Australian keskitason nopea keilaaja Michael Neser on ottanut Englannin tähdiltä wickettejä medium-fast -nopeudella, pitäjän seistessä aivan stumpsien takana – tyyli, joka muistuttaa enemmän englantilaista kenttää kuin Australian perinteistä nopeaa pintaa.
Hyökkäys toimii hetkittäin, mutta lyöntipeli romahtaa
Paperilla Englannilla on ollut vuosikymmenten kovin nopea keilausarsenaali Australiaan lähetettynä. Todellisuudessa tämä ”vihamielisin” pace-hyökkäys on onnistunut keilaamaan laadukkaasti vain yhden täyden session ajan. Nuorta, juuri tälle kiertueelle valittua spinnereitä, Shoaib Bashiria, ei ole vielä edes nähty kentällä.
Lyöntipeli sen sijaan on aiheuttanut suurimmat syytökset ja pettymyksen tunteet. Englannin yläjärjestys on toistanut samoja virheitä kerta toisensa jälkeen: riskialttiita ajoja, reunalyöntejä slip-kenttään ja helppoja kiinniottoja. Tuloksena on ollut halvan oloisia ulosajoja, vaikka pelaajilla on maine ja palkkiot ”miljonääritähdinä”.
Vertailu legendaariseen Sachin Tendulkariin korostaa ongelmaa. Tendulkar teki Sydneyssä 241 juoksua luopumalla tietoisesti yhdestä suosikki-lyönnistään, cover-drivesta, minimoidakseen riskit. Englannin lyöjät näyttävät uskovan, että he voivat pelata vieläkin riskialttiimmin kuin ”Little Master” ja silti menestyä.
Bazballin varjopuolet paljastuvat
Stokesin ja McCullumin aikakaudella Englanti on tullut tunnetuksi hyökkäävästä, viihdyttävästä pelityylistään, jota media on nimittänyt Bazballiksi. Aluksi tämä lähestymistapa tuntui pelastukselta – joukkue voitti vain yhden edellisistä 17 Testistään ennen McCullumin tuloa, ja uusi filosofia toi mukanaan upeita otteluita ja unohtumattomia hetkiä.
Nyt kääntöpuoli on kuitenkin käynyt selväksi. Englanti näyttää takertuvan pelitapaansa niin jääräpäisesti, että se on muuttunut vahvuudesta heikkoudeksi. Apulaisvalmentaja Marcus Trescothick tiivisti ajattelun näin: ”Yritämme pelata tavalla, jolla haluamme pelata. Sinulla täytyy olla pelityyli, johon pidät kiinni, eikö?”
Australialaiset kuvaavat omaa lähestymistapaansa täysin toisin. Steve Smithin mukaan ”Australian tapa” pelata Test-krikettiä on sopeutua olosuhteisiin ja vastustajaan reaaliajassa, eikä palata pukuhuoneeseen jossittelemaan, että ”meidän olisi pitänyt pelata näin tai noin”. Menestys perustuu kykyyn lukea peliä ja muuttaa taktiikkaa pitkäjänteisesti.
Tämä ero näkyy tulostaululla: Englanti on hävinnyt kahdeksan viimeisestä 15 Testistään, ja vieraskentillä tappioita on kertynyt 10 viimeisestä 14 ottelusta. Viime vuosina ei ole tullut ainuttakaan voittoa viiden Testin sarjassa Australiaa tai Intiaa vastaan.
Paine kasvaa Stokesin, McCullumin ja koko joukkueen ympärillä
Ennen sarjan alkua moni ajatteli, että tappio Australiassa ei välttämättä tarkoittaisi radikaaleja muutoksia, kunhan esitykset olisivat rohkeita ja tasaisia. Nyt tilanne on toinen. Englanti voi teoriassa vielä voittaa sarjan, mutta realistisesti vaihtoehdot vaihtelevat kunniakkaasta 3–2 -tappiosta aina nöyryyttävään 5–0 -puhdasvoittoon Australiassa.
Stokesilla ja McCullumilla on sopimukset seuraaviin koti-Asheseihin asti vuoteen 2027. Heidän yläpuolellaan urheilutoimenjohtaja Rob Key sekä Englannin ja Walesin krikettiliiton (ECB) johto, toimitusjohtaja Richard Gould ja puheenjohtaja Richard Thompson, seuraavat nyt tarkasti yleisön reaktioita – jotka ovat tällä hetkellä lähinnä raivokkaita.
Gabbassa koetun ruman tappion jälkeen sekä Stokes että McCullum antoivat tähän asti tiukimmat julkiset kommenttinsa joukkueen henkisestä tilasta. Stokes totesi suoraan, että pukuhuone, jota hän kapteenina johtaa, ”ei ole heikkojen miesten paikka”. Tällaiset lausunnot voivat myöhemmin palata vaivaamaan johtoa, jos pelaajien luottamus säröilee.
Kokoonpanon haavoittuvuus ja riskivalinnat
Englannin kokoonpano paljastaa, kuinka iso riski kiertueen suunnittelussa otettiin. Varamaalivahtia ei tuotu mukaan, joten Jamie Smith on käytännössä sidottu avauskokoonpanoon, vaikka hän näyttää olleen henkisesti ja pelillisesti ylikuormitettu Gabbassa. Myös varsinainen varaus avauslyöjäksi puuttuu, ja ainoa varalyöjä, Jacob Bethell, on viettänyt viime vuodet lähes ”välivuotta”, vaikka iskikin Lions-joukkueelle 71 juoksua sunnuntaina.
Spinnereiden osalta kontrasti on järkyttävä. Australia voi Adelaiden kolmanteen Testiin valita Nathan Lyonin, jolla on 562 Test-wicketiä. Englanti joutuu mahdollisesti heittämään kehiin Shoaib Bashirin, joka valittiin pitkälti sosiaalisessa mediassa leviävän keilausvideon perusteella ja jolla ei ole tällä hetkellä edes county-sopimusta. Hänen Lions-lukemansa – 0–115 – eivät ainakaan rauhoita tilannetta.
Onko joukkueella rohkeutta kyseenalaistaa itseään?
Yksi keskeinen kysymys kuuluu: mitä Englannin pukuhuoneessa oikeasti tapahtuu? Onko siellä tarpeeksi rehellisyyttä ja kypsyyttä, jotta pelaajat ja valmennus uskaltavat kyseenalaistaa toistensa suorituksia ja koko pelifilosofian? Vai onko Bazball-ajattelu muuttunut eräänlaiseksi ryhmäajatteluksi, jossa vaihtoehtoisia tapoja ei edes uskalleta ehdottaa?
Englanti ei voi myöskään tehdä suuria henkilöstömuutoksia kesken kiertueen. Lions-joukkue, josta mahdolliset vahvistukset voisivat nousta, on itsekin kärsimässä raskaita tappioita Australia A:ta vastaan. Käytännössä sama pelaajaryhmä, joka on ajautunut 2–0 -tappioasemaan, joutuu nyt yrittämään sarjan pelastamista.
Modernin ajan heikoin Ashes-kiertue horisontissa?
Englannilla on yli viikko aikaa ennen kolmatta Testiä Adelaidessa – viikko, jonka joukkue viettää Sunshine Coastin auringossa. Vapaahetket on pystyttävä perustelemaan sekä medialle että faneille: palaako joukkue henkisesti uudistuneena vai entistä pahemmin hajonneena?
Jos Englanti ei onnistu pitämään Ashes-sarjaa elossa joulun yli, väite modernin ajan surkeimmasta Englannin Ashes-kiertueesta on vaikea kiistää. Tulokset, konteksti ja odotusten suuruus muodostavat yhdistelmän, joka voi jättää pysyvän jäljen sekä Stokesin kapteenikauteen että McCullumin valmentajaleimaan.
Rakenteelliset ongelmat Englannin urheilussa
Englannin krikettikriisi ei synny tyhjiössä. Taustalla vaikuttavat laajemmat rakenteelliset kysymykset, kuten kotimaisten sarjojen aikataulutus, pelaajakehityksen painopisteet ja kaupallisten intressien kasvu. Vastaavanlaisia ongelmia nähdään myös muissa lajeissa ja maissa – esimerkiksi Iso-Britannian liikenne- ja lupajärjestelmissä, joissa järjestelmällinen väärinkäyttö ja kaupallistuminen ovat nousseet otsikoihin.
Tästä hyvä esimerkki on tapaus, jossa Britanniassa on paljastunut laaja ajokokeiden keinottelu ja testiaikojen kauppaaminen välittäjien kautta. Samalla tavoin kuin ajokokeiden järjestelmä on altis väärinkäytöksille, myös Englannin krikettijärjestelmä näyttää kärsivän valinnoista, joissa lyhyen aikavälin hyöty ja näyttävä tyyli menevät pitkäjänteisen kehityksen ja reilun kilpailun edelle.
Ei sisällä instagram post:eja
