Iain Douglas-Hamilton – elefanttien suojelun uranuurtaja ja norsunluukaupan vastaisen taistelun legenda

Maailmankuulu elefanttisuojelija ja zoologi Iain Douglas-Hamilton on kuollut 83-vuotiaana kotonaan Nairobissa. Hän omisti elämänsä Afrikan elefanttien tutkimiselle ja suojelulle, ja hänen uraauurtava työnsä vaikutti ratkaisevasti kansainvälisen norsunluukaupan rajoittamiseen ja salametsästyksen vastaisiin toimiin.

Douglas-Hamiltonia pidetään yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista elefanttitutkijoista. Hänen pitkät kenttätyönsä Itä-Afrikassa toivat ensimmäistä kertaa suuren yleisön ja päättäjien tietoon, millaista tuhoa laajamittainen salametsästys aiheutti elefanttikannoille.

Prinssi Williamin kunnianosoitus elefanttisuojelun ikonille

Walesin prinssi William kunnioitti lausunnossaan Douglas-Hamiltonin elämäntyötä ja kuvaili häntä mieheksi, joka omisti koko elämänsä luonnonsuojelulle.

Prinssin mukaan Douglas-Hamiltonin työ on jättänyt pysyvän jäljen siihen, miten ymmärrämme ja arvostamme elefantteja. William muisteli myös heidän yhteisiä hetkiään Afrikassa ja totesi, että muistot ajasta kentällä tämän kokeneen tutkijan kanssa säilyvät hänen mielessään ikuisesti. Prinssi toimii afrikkalaista villieläimistöä suojelevan Tusk-järjestön suojelijana, jossa Douglas-Hamilton oli pitkään läheinen yhteistyökumppani ja lähettiläs.

Tusk-järjestön perustaja Charles Mayhew kuvasi lausunnossaan Douglas-Hamiltonia ”todelliseksi suojelun legendaksi”, jonka poismeno on suuri menetys sekä luonnonsuojelulle että koko maailmalle. Hänen mukaansa Douglas-Hamiltonin perintö ja vaikutus tulevat kuitenkin jatkumaan tulevien sukupolvien työssä.

Aristokraattisesta Englannista Afrikan savanneille

Iain Douglas-Hamilton syntyi vuonna 1942 brittiaristokraattiseen perheeseen Dorsetissa, Englannissa. Hän opiskeli biologiaa ja eläintiedettä Skotlannissa ja Oxfordin yliopistossa, mutta hänen todellinen elämäntehtävänsä löytyi pian Afrikasta. Muutettuaan Tansaniaan hän aloitti uraauurtavan tutkimuksen elefanttien sosiaalisesta käyttäytymisestä.

Lake Manyaran kansallispuistossa Tansaniassa Douglas-Hamilton alkoi järjestelmällisesti dokumentoida jokaisen kohtaamansa elefantin. Hän oppi tunnistamaan yksilöt niiden korvien muodoista, ihon uurteista ja muista pienistä eroista. Tästä yksityiskohtaisesta kenttätyöstä muodostui yksi merkittävimmistä elefanttien käyttäytymistä kartoittavista aineistoista.

Douglas-Hamiltonin mukaan elefantit muistuttavat monin tavoin ihmisiä: niillä on monimutkaiset perhesiteet, sururituaaleja ja vahva sosiaalinen rakenne. Hän toi tämän inhimillisen, tuntevan puolen esiin tutkimuksissaan ja dokumenteissaan, mikä auttoi muuttamaan yleistä käsitystä elefanteista pelkistä suurista villieläimistä älykkäiksi ja tunne-elämältään rikkaiksi olennoiksi.

Jane Goodallin tuki ja tunnustus

Vuoden 2024 dokumenttielokuvassa A Life Among Elephants Douglas-Hamilton kertoi elämäntyöstään elefanttien parissa. Dokumentissa esiintyi myös hänen ystävänsä ja kollegansa, maailmankuulu kädellistutkija ja luonnonsuojelija Jane Goodall, joka kuoli lokakuussa 2024.

Goodall korosti, että Douglas-Hamilton oli yksi niistä harvoista tutkijoista, jotka onnistuivat näyttämään maailmalle, että elefantit kokevat tunteita hyvin samankaltaisesti kuin ihmiset. Hänen mukaansa Douglas-Hamiltonin perintö on ennen kaikkea siinä, että hän auttoi miljoonia ihmisiä ymmärtämään, kuinka majesteettisia, herkkiä ja sosiaalisia eläimiä elefantit todella ovat.

Vaarallinen työ salametsästäjien ja luonnonvoimien keskellä

Douglas-Hamiltonin ura ei ollut riskitön. Hän kertoi useaan otteeseen, kuinka hänet oli elefanttien toimesta syöksytty kumoon, kuinka hän oli ollut vähällä menehtyä mehiläisparven hyökkäyksessä ja miten salametsästäjät olivat ampuneet häntä kohti hänen dokumentoidessaan laitonta metsästystä.

Vuonna 2010 tulva tuhosi hänen tutkimusasemansa Keniassa, ja vuosien työ sekä laaja aineisto tuhoutuivat. Vastoin monen odotuksia Douglas-Hamilton ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi kenttätyötään ja kampanjointiaan entistä päättäväisemmin.

Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka varoittivat maailmanlaajuisen norsunluun kysynnän johtavan ”elefanttien holokaustiksi” kuvaamaansa tilanteeseen. Hänen suorapuheinen terminologiansa herätti keskustelua, mutta myös kiinnitti median ja päättäjien huomion salametsästyksen todelliseen mittakaavaan.

Kansainvälinen taistelu norsunluukauppaa vastaan

Douglas-Hamilton nousi 1970- ja 1980-luvuilla yhdeksi näkyvimmistä äänistä kansainvälistä norsunluukauppaa vastaan. Hän dokumentoi, kuinka nopeasti elefanttikannat romahtivat alueilla, joilla salametsästys rehotti, ja vei tämän datan hallitusten, YK:n ja kansainvälisten järjestöjen pöydälle.

Hänen työnsä vaikutti osaltaan siihen, että vuonna 1989 allekirjoitettiin uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevä CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species). Sopimus rajoitti merkittävästi norsunluun kansainvälistä kauppaa. Vaikka sopimus ei täysin lopettanut laitonta kauppaa, se oli historiallinen käännekohta elefanttien suojelussa.

Kun laiton kauppa jatkui pimeillä markkinoilla, Douglas-Hamilton siirsi huomionsa erityisesti Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jotka olivat kaksi merkittävintä norsunluun kuluttajamarkkinaa. Vuonna 2015 Kiinan presidentti Xi Jinping ja Yhdysvaltain silloinen presidentti Barack Obama sopivat laajamittaisista rajoituksista norsunluun tuontiin ja vientiin – askel, jota Douglas-Hamilton piti yhtenä uransa tärkeimmistä saavutuksista.

Save the Elephants – järjestö, joka muutti elefanttien tulevaisuutta

Vuonna 1993 Douglas-Hamilton perusti Save the Elephants -järjestön. Sen tavoitteena on suojella elefantteja, lisätä ymmärrystä niiden käyttäytymisestä ja edistää rauhanomaista rinnakkaiseloa ihmisten ja elefanttien välillä.

Järjestö on sittemmin kasvanut yhdeksi maailman arvostetuimmista elefanttisuojeluorganisaatioista. Se käyttää muun muassa satelliittipantoja ja muuta huipputeknologiaa seuratakseen elefanttien liikkeitä ja ennaltaehkäistäkseen salametsästystä. Järjestö tekee myös laajaa työtä paikallisyhteisöjen kanssa, jotta konfliktit viljelijöiden ja elefanttien välillä vähenisivät.

Save the Elephants -järjestön toimitusjohtaja ja Douglas-Hamiltonin vävy Frank Pope totesi muistolausunnossaan, että Iain ”muutti tulevaisuutta paitsi elefanteille, myös valtavalle määrälle ihmisiä ympäri maailmaa”. Hänen mukaansa Douglas-Hamiltonin rohkeus, sitkeys ja tieteellinen täsmällisyys inspiroivat kaikkia, jotka tapasivat hänet tai seurasivat hänen työtään.

Toivo ihmisen ja elefantin rinnakkaiselosta

Vaikka Douglas-Hamilton näki uransa aikana valtavaa tuhoa – salametsästyksen aiheuttamia joukkomurhia, elinympäristöjen häviämistä ja ihmisten ja elefanttien välisiä konflikteja – hän säilytti silti toivon paremmasta tulevaisuudesta.

Hän korosti usein, että ratkaisu elefanttien suojeluun löytyy ihmisten ja elefanttien rinnakkaiselon etiikasta. Hänen suurin toiveensa oli, että ihmiset oppisivat arvostamaan elefantteja elävänä luonnonperintönä, ei hyödykkeenä, josta revitään lyhytaikaista taloudellista hyötyä norsunluun muodossa.

Douglas-Hamiltonin ajattelussa korostui myös laajempi luonnonsuojelullinen näkökulma: elefantit ovat ekosysteemin avainlaji, jonka hyvinvointi kertoo koko ympäristön tilasta. Hänen mukaansa elefanttien suojeleminen tarkoittaa samalla kokonaisen ekosysteemin suojelemista.

Luonnonsuojelun suuret persoonat ja urheilumaailman vaikutus

Iain Douglas-Hamiltonin elämäntyö liittyy osaksi laajempaa tarinaa luonnonsuojelun suurista nimistä, kuten Jane Goodallista, ja myös siitä, miten kulttuuri ja urheilu voivat vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme eläimiin ja luontoon. Kun julkisuuden henkilöt ja huippu-urheilijat ottavat kantaa luonnon ja eläinten puolesta, viesti tavoittaa uusia yleisöjä.

Myös jalkapallon huipputasolla on nähty, kuinka voimakkaat persoonat voivat muuttaa keskustelua ja ravistella olemassa olevia rakenteita. Esimerkiksi Liverpool-tähti Mohamed Salahin julkiset ulostulot ja se, miten kapinallinen ulostulo on ravistellut Arne Slotin asemaa Liverpoolissa, muistuttavat siitä, että yksittäisen vaikuttajan ääni voi kääntää huomion tärkeisiin teemoihin – oli kyse sitten urheilupolitiikasta, ihmisoikeuksista tai eläinsuojelusta.

Samalla tavoin Douglas-Hamilton käytti omaa asiantuntemustaan ja asemaansa tuodakseen elefanttien hädän maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Hänen esimerkkinsä osoittaa, että pitkäjänteinen, tietoon perustuva vaikuttamistyö voi johtaa konkreettisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja pelastaa kokonaisia lajeja sukupuuton partaalta.

Perhe ja henkilökohtainen perintö

Iain Douglas-Hamilton jättää jälkeensä vaimonsa Oria Douglas-Hamiltonin, tyttärensä Saban ja Dudun sekä kuusi lastenlasta. Perhe on ollut vahvasti mukana sekä hänen elämässään että Save the Elephants -järjestön työssä. Moni luonnonsuojelija uskoo, että juuri perheen ja järjestön kautta hänen elämäntyönsä jatkuu käytännön suojelutoimina Afrikan savanneilla.

Douglas-Hamiltonin tarina on esimerkki siitä, miten yhden ihmisen intohimo, rohkeus ja tieteellinen uteliaisuus voivat vaikuttaa koko planeetan luonnonperintöön. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät jokaisessa elefanttilaumassa, joka yhä vaeltaa Afrikan savanneilla – ja jokaisessa päätöksessä, jolla norsunluukauppaa rajoitetaan tai salametsästystä torjutaan.

Vaikka maailma on menettänyt yhden suurista luonnonsuojelun pioneereista, Iain Douglas-Hamiltonin perintö elää niin tieteessä, kansainvälisissä sopimuksissa kuin niissä tarinoissa, joita kerrotaan elefanteista tuleville sukupolville.

Ei sisällä instagram post:eja