The Traitors -tähti Jessie näyttää, etteivät änkyttävät ole tyhmiä
Varoitus: Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia käynnissä olevasta The Traitors -kaudesta.
BBC:n suosikkireality The Traitors on uudella kaudellaan tarjonnut runsaasti juonenkäänteitä, yllätyksiä ja jopa salaisen petturin. Strategioista ja juonittelusta huolimatta yksi osallistuja on noussut erityisesti katsojien puheenaiheeksi – 28-vuotias Jessie Stride.
Jessie, kampaaja Hullista, änkyttää. Jo ensimmäisessä jaksossa hän kuvaili itsensä esittelemistä yhdeksi elämänsä suurimmista koettelemuksista. Monelle änkyttävälle katsojalle tämä tunne on kipeän tuttu – mutta samalla vapauttava, kun sen näkee kuvattuna valtakunnallisessa tv-sarjassa.
Edustusta tv:ssä – etenkin nuorille naisille
Newportista kotoisin oleva Hayley Rawlings on änkyttänyt neljävuotiaasta asti. Hänen mukaansa Jessien näkyvyys televisiossa on merkittävä, etenkin nuorille naisille, jotka jäävät usein näkymättömiiksi puhehäiriöistä käytävässä keskustelussa.
”Uskon, että moni kotona ajattelee nähdessään Jessien: ‘Ehkä he eivät naurakaan minulle tai pidä minua tyhmänä’”, Hayley kuvailee. Hänen mielestään se, että ohjelmassa ei tehdä numeronumeroa Jessien änkytyksestä, vaan keskitytään hänen peliinsä ja persoonaan, on juuri oikeanlaista edustamista.
Hayley korostaa, että Jessien menestyminen itse pelissä – ei änkytys – on se, mihin katsojat tarttuvat. Toisella viikolla Jessie osoitti tarkkanäköisyyttään paljastaessaan Stephenin petturiksi ja ottaessaan johtavan roolin haasteissa.
Mitä änkytys on – ja ketä se koskettaa?
Änkytys eli stammaus on puhehäiriö, jossa puheen sujuvuus häiriintyy esimerkiksi äänteiden, tavujen tai sanojen toistumisena, äänten venyttämisenä tai tahattomina taukoina. Stammausjärjestö STAMMA arvioi, että noin 8 % lapsista ja vähintään 1 % aikuisista änkyttää – osa tiedostamattaan tai kertomatta siitä avoimesti.
Tutkimusten mukaan änkytys on yleisempää miehillä kuin naisilla, mikä tekee nuorista änkyttävistä naisista erityisen aliedustetun ryhmän. Siksi Hayleyn mielestä Jessien rooli ohjelmassa on poikkeuksellisen tärkeä: ”Olemme vähemmistö vähemmistön sisällä.”
Nimen sanominen – monelle se vaikein paikka
Hayley kertoo samaistuneensa erityisesti Jessien kommenttiin siitä, että oman nimen sanominen on kaikkein vaikeinta. ”Jos kysyt 99 %:lta änkyttävistä, he sanovat samaa. Nimeä ei voi helposti vaihtaa toiseen sanaan, se on pakko sanoa juuri niin kuin se on”, hän selittää.
Ohjelmassa muiden kilpailijoiden suhtautuminen Jessieen on ollut Hayleyn mielestä rohkaisevaa: änkytystä ei dramatisoida, eikä siitä tehdä numeroa. ”Se ei ollut iso juttu. On ihanaa nähdä, että kaikki vain antavat hänelle ajan puhua ja tekevät oikeita asioita – usein edes tajuamatta sitä.”
Median kliseet murtuvat
Hayleyn mukaan ihmiset, jotka änkyttävät, kuvataan mediassa usein vääristyneesti: heitä pilkataan, heidät esitetään pahiksina tai änkytystä selitetään traumaattisilla taustoilla. Jessien tapaus on toista maata – hän on kokonainen ihminen, kilpailija ja persoona, joka sattuu änkyttämään.
”Uskon, että ohjelma opettaa monille, mitä änkytys oikeasti on ja että se on täysin normaalia”, Hayley sanoo. Hänestä on erityisen tärkeää, että katsojat näkevät nuoren naisen, johon voi samaistua: ”Aiemmin tein paljon yhteistyötä järjestöjen kanssa, ja esillä oli usein vanhempia miehiä. En vain pystynyt samaistumaan heihin. Nyt on ihanaa nähdä nuori nainen, johon muut voivat samaistua.”
Paineen alla – miten peli vaikuttaa puheeseen?
Hayley toivoo myös näkevänsä, miten Jessie pärjää tilanteessa, jossa häntä epäillään petturiksi. ”Olisi todella mielenkiintoista nähdä hänet kovassa paineessa. Olen usein miettinyt, millaista olisi nähdä änkytys tällaisessa ohjelmassa, jossa ihmiset kompastelevat sanoissaan valehdellessaan. Haluaisin, että häntä syytetään, jotta näkisi, miten muut siihen suhtautuvat.”
”Änkyttävät eivät ole kyvyttömiä”
Myös 26-vuotias Joe Dilling, fysioterapian tekninen avustaja St Athanista, on seurannut Jessien matkaa. Hän on änkyttänyt kuusivuotiaasta asti ja kuvailee omaa polkuaan ”melkoiseksi vuoristoradaksi”.
Joe samaistuu Jessien pelkoon itsensä esittelystä: ”Monille se on pahinta. Se on yksi ahdistavimmista tilanteista.” Hän huomauttaa, että televisiossa änkyttävät henkilöt esitetään usein niin, että puhehäiriö on heidän ainoa määrittävä piirteensä. ”On hienoa, että Jessien kohdalla näin ei ole. Hänet näytetään ihan tavallisena ihmisenä.”
Joe ei ollut aiemmin seurannut The Traitors -ohjelmaa, mutta on alkanut katsoa sitä juuri Jessien vuoksi. Hän uskoo, että monet änkyttävät ovat erityisen hyviä lukemaan sosiaalisia vihjeitä ja ilmapiiriä – taito, josta on hyötyä myös pelissä.
”Tärkeintä on tietoisuuden lisääminen. Yhä moni ei oikeasti ymmärrä, mitä änkytys on, ja se johtaa kiusallisiin tilanteisiin”, Joe sanoo. ”On todella tärkeää nähdä ruudussa ihminen, joka änkyttää, mutta jota ei määritellä vain sen kautta. Moni ajattelee, etteivät änkyttävät ole kykeneviä – mikä ei voisi olla kauempana totuudesta.”
Normalisointi näkyvyyden kautta
The Traitors -ohjelman uusi kausi näyttää, miten suuri merkitys yhdenkin osallistujan näkyvyydellä voi olla. Kun änkytys esitetään osana arkea ja osana ihmistä – ei vitsinä, ei kauhutarinoiden taustatraumana, ei juonenkäänteenä – se alkaa normalisoitua myös katsojien mielissä.
Samalla tavoin suomalaisessa viihteessä ja tosi-tv:ssä on nähty, miten avoimuus ja aitous voivat muuttaa yleisön asenteita. Esimerkiksi leskeksi jääneen Tuukka Temosen koskettavat esiintymiset ja yllättävät taidot viihdeohjelmissa ovat osoittaneet, että vahva tarina ja inhimillisyys voivat rikkoa pinttyneitä käsityksiä ihmisistä ja heidän kyvykkyydestään.
The Traitors jatkuu BBC Onella ja iPlayerissa 14. tammikuuta klo 20. Jessien kaltaiset kilpailijat varmistavat, että ohjelma ei ole pelkkää juonittelua – vaan myös tärkeä alusta monenlaisten ihmisten näkyvyydelle.
Ei sisällä instagram post:eja
