Immu tylyttää Ice Cagea: yksinoikeussopimukset repivät suomalaista kamppailuskenettä
Ex-gangsterina tunnettu ja nykyisin suosittuna sisällöntuottajana sekä kamppailuvaikuttajana toimiva Mika ”Immu” Ilmén on noussut jälleen otsikoihin. Ilmén on perustanut oman kamppailuorganisaationsa nimeltä Immun Fight Club (IFC), ja tuoreen somepäivityksen myötä hän on avannut tulen suoraan kilpailijaa, Ice Cage Fighting -organisaatiota ja sen johtajaa Max Hynnistä vastaan.
IFC vs. Ice Cage – kiista yksinoikeussopimuksista
Viime kuukausina Ice Cage Fighting on solminut useiden kotimaisten kamppailijoiden kanssa yksinoikeussopimuksia. Nämä sopimukset sitovat ottelijat ottelemaan ainoastaan Ice Cagen tapahtumissa, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan esiintyä muiden promootioiden illoissa.
Esimerkiksi vapaaotteluskenen värikäs nimi, Theo ”Ei Leiki” Kolehmainen, allekirjoitti hiljattain yksinoikeussopimuksen Ice Cagen kanssa ja sitoutui näin ottelemaan vain niin sanotussa ”jäähäkissä”. Tämä linjaus on herättänyt paljon keskustelua kamppailupiireissä – ja erityisen voimakkaasti se on pistänyt silmään Immulle.
Magamed “Maga” Gadiev valitsi IFC:n – jätti Ice Cagen väliin
Tilannetta kärjisti entisestään se, että ottelija Magamed ”Maga” Gadiev jätti yllättäen väliin joulukuussa järjestetyn Ice Cage 6 -tapahtuman. Gadiev ei kuitenkaan vetäytynyt kehiin palaamisesta, vaan suuntaa katseensa kevääseen ja IFC:n ensimmäiseen tapahtumaan, joka järjestetään 21.3.2026.
Tuolloin Gadiev nähdään vapaaotteluhäkissä kohtaamassa raskaansarjan ammattilaisnyrkkeilijän, mikä on herättänyt kiinnostusta sekä nyrkkeily- että vapaaotteluväen keskuudessa. Gadievin ratkaisu olla sitoutumatta yksinoikeussopimukseen ja valita IFC on monen mielestä suora kannanotto nykyiseen sopimuskäytäntöön Suomessa.
Immu: “IFC ei tee yksinoikeussoppareita – urheilijan etu ensin”
Kohua herättänyt IFC:n ja Immun nimissä julkaistu tiedote ilmestyi sekä Ilménin omalle että Immun Fight Clubin Instagram-tilille. Julkaisu alkaa selkeällä vastauksella yleisöltä tulleisiin kysymyksiin:
“Meille on tullut lukuisia kyselyitä siitä, että teimmekö Magan kanssa yksinoikeussopparin.
Vastaus on: emme tietenkään.”
Immu linjaa, että IFC ei tee ottelijoiden kanssa yksinoikeussopimuksia, koska organisaation mukaan urheilijan etu on tärkein.
“IFC ei tee ottelijoiden kanssa yksinoikeussoppareita, koska ajattelemme urheilijan parasta. Urheilijan etu on, että hän voi harjoittaa vapaasti ammattiaan. Yksinoikeussopparien tekeminen Suomen kaltaisessa pienessä maassa on naurettavaa pelleilyä.”
Ilménin mukaan suomalainen kamppailuskenne on liian pieni siihen, että useat organisaatiot alkaisivat sitoa ottelijoita yksinoikeudella itseensä. Tällainen kehitys voisi hänen mielestään johtaa nopeasti tilanteeseen, jossa ottelijat loppuvat ja tapahtumien taso kärsii.
“Rahanahneita keinottelijoita” – suoraa kritiikkiä Ice Cagen suuntaan
Julkaisun suorapuheisimmat kohdat on tulkittu selkeäksi piikiksi Ice Cage Fightingin ja sen johdon suuntaan. Immu ei kiertele sanoissaan:
“Sellaiset tahot jotka näitä yksinoikeussoppareita puuhastelevat, eivät ole todellisia laji-ihmisiä.
He ovat rahanahneita keinottelijoita, jotka yrittävät pelata kilpailevia organisaatioita ulos bisneksestä urheilijoiden kustannuksella.”
Ilmén korostaa, että IFC haluaa rakentaa kamppailuorganisaatiota eri tavalla:
“Me yritämme tehdä hommat reilummin ja paremmin. Näin ollen ottelijoilla on mukavampi otella meidän promootiossa. Oss!”
Viesti on selvä: IFC pyrkii profiloitumaan urheilijalähtöisenä ja reiluna vaihtoehtona perinteisemmille, tiukempia sopimuksia käyttäville promootioille.
Kommenttivyöry somessa – tukea ja kovaa kritiikkiä
Immun julkaisu keräsi nopeasti runsaasti kommentteja. Keskustelu jakautui kahtia: osa seuraajista kiitti Immua rohkeudesta sanoa ääneen, mitä moni ajattelee, kun taas toiset pitivät ulostuloa turhana riidan lietsonkana.
Kriittisissä kommenteissa kyseenalaistettiin erityisesti se, että Immu nostaa omaa organisaatiotaan esiin toisia mollaten:
“Kuulostaa siltä, että joku on tainnut jäädä ilman lippuja myyviä ottelupareja.”
“Vielä arvostettavampaa ois sellainen, että ei nosteta itseään ylemmäs painamalla muita alaspäin.”
“Pitäisikö tämä toisten haukkuminen lopettaa heti alkuunsa? Aika ala-arvoista ja lapsellista touhua.”
Toisaalta moni kommentoija oli Immusta täysin samaa mieltä ja piti yksinoikeussopimuksia haitallisina koko kotimaiselle kamppailulle:
“Onhan toi ihan pelleilyä että jotkut tekee jotain yksinoikeus soppareita ottelijoille. Suomen kaltaisessa pikku maassa loppuu ottelijat jos tämä yleistyy. Eikä ainakaan kamppailu voita siinä.”
Keskustelu kuvastaa hyvin sitä, kuinka jakautunut suomalainen kamppailuyhteisö on sopimuskäytäntöjen suhteen. Toiset korostavat organisaatioiden oikeutta rakentaa oma brändinsä ja rosterinsa, kun taas toiset näkevät yksinoikeudet suorana esteenä urheilijoiden urakehitykselle ja koko lajin kasvulle.
Yksinoikeussopimukset Suomessa – pieni markkina, suuret seuraukset
Suomen kamppailu- ja vapaaottelumarkkina on kansainvälisesti katsottuna pieni. Tämän vuoksi jokainen lahjakas ottelija on promootioille tärkeä, ja kilpailu nimistä on kovaa. Yksinoikeussopimukset voivat lyhyellä aikavälillä vahvistaa yksittäisen organisaation asemaa, mutta samalla ne voivat kaventaa ottelijoiden mahdollisuuksia esiintyä useissa tapahtumissa ja kasvattaa omaa näkyvyyttään.
Immun kritiikki osuu juuri tähän ytimeen: hänen mukaansa Suomessa ei ole yksinkertaisesti riittävästi ottelijoita, jotta tiukat yksinoikeudet olisivat kenenkään etu. IFC pyrkii profiloitumaan vastavoimana tälle kehitykselle, mikä voi houkutella puoleensa ottelijoita, jotka haluavat pitää ovet auki useisiin promootioihin.
Kamppailijoiden hyvinvointi ja henkinen puoli yhä tärkeämmässä roolissa
Keskustelu sopimuksista liittyy myös laajempaan teemaan: ottelijoiden hyvinvointiin ja henkiseen jaksamiseen. Yhä useampi kotimainen kamppailija on viime vuosina puhunut avoimesti loukkaantumisista, paineista ja siitä, miten tärkeää on valita oikeat yhteistyökumppanit ja organisaatiot.
Hyvänä esimerkkinä tästä on myös se, miten loukkaantumisesta toipuva Testotimo on jakanut kuulumisiaan ja kertonut pitävänsä mielen vahvana vaikeuksista huolimatta. Tällaiset tarinat korostavat, että pelkän bisneksen ja sopimusjuridiikan sijaan kamppailumaailmassa pitäisi huomioida entistä paremmin myös ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Onkin selvää, että tulevina vuosina suomalaisessa kamppailuskenessä tullaan käymään entistä kiivaampaa keskustelua siitä, millaiset sopimusmallit todella palvelevat sekä urheilijoita, organisaatioita että lajin kasvua.
Mitä seuraavaksi – kiristyvä kilpailu vai yhteistyön aika?
Immun ja Ice Cagen välinen sanasota tuskin jää tähän. IFC:n ensimmäinen tapahtuma maaliskuussa 2026 ja Ice Cagen omat illat tulevat näyttämään konkreettisesti, miten ottelijat asettuvat eri leireihin ja miten yleisö reagoi.
Jos yksinoikeussopimukset yleistyvät, saattaa suomalainen kamppailukenttä jakautua entistä selvemmin eri leireihin. Toisaalta kohu voi myös johtaa siihen, että pöydän ääreen istutaan ja etsitään reilumpia, urheilijalähtöisempiä malleja, joissa sekä promootiot että ottelijat voivat voittaa.
Varmaa on ainakin se, että Immu Ilmén ei ole valmis vaikenemaan. Hänen suorapuheisuutensa jakaa mielipiteitä, mutta pitää samalla huolen siitä, että suomalaisen kamppailun kipupisteistä puhutaan – ja kovaa.
