Paniikkia kaduilla ja helpotusta joillekin: tunnelma Iranissa iskujen jälkeen
Noin kello 09.40 paikallista aikaa (06.10 GMT) useiden Iranin kaupunkien asukkaat raportoivat kuulleensa kovia räjähdyksiä. Iskut herättivät välittömästi paniikkia, pelkoa ja epävarmuutta – mutta myös joidenkin keskuudessa yllättävää helpotusta.
Räjähdykset saivat ihmiset pakenemaan kaduilta
Sosiaalisessa mediassa levinneillä videoilla näkyy ihmisiä juoksemassa pois räjähdysalueilta, taustalla kuuluu huutoa, itkua ja sekasortoa. Monille iranilaisille hetki toi mieleen sodan ja sisäisten levottomuuksien traumaattiset muistot.
BBC Persianin mukaan osa väestöstä koki kuitenkin samaan aikaan helpotusta – jopa juhlamielialaa – uskossa, että vallanpitäjien kaatuminen voisi toteutua vain ulkoisen, sotilaallisen väliintulon kautta.
Helpotuksen ja kostonhalun sekoitus
Eräällä videolla nainen puhuu selvästi helpottuneena ja väittää, että korkeimman johtajan, ayatollah Ali Khamenein, asuinalue olisi joutunut iskujen kohteeksi. Väite ei ole vahvistettu, mutta se kertoo toiveesta, jota osa hallintoa vastustavista iranilaisista kantaa.
Toisella videolla koululaiset tanssivat ja huutavat iskulauseita iskujen puolesta, ja yksi heistä sanoo englanniksi: ”I love Trump”. Näin avoin tuki ulkovalloille kertoo syvästä turhautumisesta omaa johtoa kohtaan.
Pelko, pakokauhu ja pakeneminen Teheranista
Monet olivat odottaneet jo päiviä mahdollista Yhdysvaltain iskua. Perjantai-illasta lähtien Teheranin ja muiden suurkaupunkien huoltoasemille muodostui pitkiä jonoja, kun ihmiset täyttivät tankkejaan siltä varalta, että tilanne pahenisi.
Pääkaupungissa osa asukkaista alkoi jo ennen iskuja poistua kaupungista kohti pohjoista, Kaspianmeren rannikon alueita, joita pidetään mahdollisessa sodassa suhteellisesti turvallisempina.
Lähes täydellinen internetpimennys sulkee maan ulkomaailmalta
Iskujen alettua Iran joutui lähes täydellisen internetkatkon alle. Yhteyksien katkeaminen on tehnyt tilanteen seuraamisesta ja yhteydenpidosta ulkomaailmaan erittäin vaikeaa.
Osa iranilaisista on onnistunut hetkellisesti kiertämään sensuuria satelliittiyhteyksien, kuten SpaceX:n Starlinkin, sekä VPN-palveluiden avulla. Näiden kautta on välittynyt yksittäisiä viestejä ja todistajanlausuntoja maan sisäisestä tilanteesta.
Hallintoa tukevien näkökulma: sodan tuntu Teheranissa
BBC on saanut yhteyden myös hallintoa tukevien iranilaisten edustajiin, jotka ovat kuvanneet tunnelmaa Teheranissa. Yksi heistä kertoi BBC Newshour -ohjelmassa:
”Olemme kuulleet lukuisia räjähdyksiä. Asun Teheranin keskustassa. Aamu oli aivan tavallinen, kunnes Yhdysvallat ja Israel alkoivat pommittaa kaupunkia. Lapsemme lähtivät aamulla kouluun. Meidän oli pakko hakea heidät pois.”
Toinen, pohjois-Teheranissa työskentelevä mies kertoi BBC Weekend -ohjelmalle kuulleensa hävittäjien ääniä ja kaksi räjähdystä aikaisin aamulla työpaikkansa läheltä. Hänen mukaansa ilmapiiri oli äärimmäisen jännittynyt, ja kaupunki tuntui sodan kynnyksellä olevalta.
Monet lähtivät kauppoihin ostamaan säilykkeitä ja muuta pitkäaikaista ruokaa, varautuen siihen, että kriisi pitkittyy ja perushyödykkeiden saatavuus heikkenee.
Johtajan toimisto ja tiukentunut turvavalvonta
Yksi BBC Persianin tavoittama asukas kertoi Starlink-yhteyden kautta, että teillä, jotka johtavat Iranin korkeimman johtajan toimistoalueelle – niin sanotulle Leadership House -alueelle – näkyi poikkeuksellisen raskas turvallisuusjoukkojen läsnäolo.
Turvajoukkojen lisääminen kertoo vallanpitäjien pelosta mahdollisia uusia iskuja ja sisäistä levottomuutta kohtaan. Hallinto pyrkii osoittamaan kontrollia samalla kun kansalaisten luottamus viralliseen tiedotukseen on heikko.
Hyvästiviestejä somessa ennen pimennystä
Ennen täydellistä internetpimennystä monet iranilaiset julkaisivat sosiaalisessa mediassa viestejä ikään kuin viimeisinä hyvästeinä siltä varalta, että he kuolisivat ilmaiskuissa.
Yksi iranilainen kirjoitti: ”Jos kuolen, älkää unohtako, että mekin olemme olemassa – me, jotka vastustamme mitä tahansa sotilaallista hyökkäystä. Meistä tulee vain numeroita kuolleiden määrää koskevissa raporteissa.”
Toinen kommentoi: ”Kirottu olkoon islamilainen diktatuuri, joka aiheutti tämän sodan. Olemme jo käyneet läpi kolme sotaa.” Näissä viesteissä yhdistyvät sekä hallinnon vastustus että syvä pelko siitä, mitä sota tuo tullessaan tavallisille ihmisille.
”Emme ole kenenkään sotilaita” – tavallisten ihmisten ääni
Monet päivitykset korostivat tavallisten kansalaisten asemaa, jotka eivät koe edustavansa kumpaakaan sotivaa osapuolta. Eräs käyttäjä kirjoitti: ”Internet on lähes kokonaan poikki… Jos yhteydet katkaistaan täysin, tietäkää, ettemme ole minkään johtajan sotilaita emmekä kenenkään ’sivullisia uhreja’. Olemme ihmisiä ja meillä on oikeus elää. Yrittäkää rakentaa meille tulevaisuus, joka on demokraattinen eikä yksilöihin sidottu.”
Toinen pyysi viestissään: ”Luvatkaa, että jos meille tapahtuu jotain, pidätte huolta lapsistamme ja olette heille hyvin, hyvin lempeitä. Kertokaa heille, että teimme kaikkemme – osallistuimme hiljaisiin marsseihin, äänestimme, teimme useita työvuoroja, kestimme suurta kurjuutta.”
Tällaiset viestit paljastavat, kuinka syvästi monet iranilaiset kokevat jo uhranneensa elämänsä vakaamman tulevaisuuden puolesta – ja pelkäävät nyt menettävänsä kaiken.
Toive vallanvaihdosta – vaikka väkivallan kautta
BBC Persianin mukaan monet iranilaiset, jotka ovat kokeneet yhden modernin historian verisimmistä siviilien vastaisista mielenosoitusten tukahduttamisista, suhtautuvat nyt myötämielisesti vallanvaihtoon, vaikka se tapahtuisi sotilaallisen intervention ja korkeiden virkamiesten surmaamisen kautta.
Toisaalta osa pelkää, ettei pelkkä ilmaisku riitä kaatamaan järjestelmää. Tällöin nykyinen hallinto voisi jatkaa vallassa entistä kovempana ja julmempana, kiristäen otettaan kansasta ja lisäten sortoa. Tämä huoli on tuttu myös muista autoritaarisista järjestelmistä, joissa ulkoinen paine on johtanut sisäiseen koventumiseen.
Trumpin lupaukset ja tekstiviesti: ”Apu on tullut”
Kun Iranissa puhkesi mielenosoituksia yli kuukausi ennen iskuja, Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump rohkaisi iranilaisia jatkamaan protesteja ja lupasi, että ”apu on tulossa”. Nämä lausunnot ovat jääneet vahvasti elämään osan iranilaisista mielissä.
Nyt osa kansalaisista raportoi saaneensa tekstiviestejä, joissa lukee: ”Apu on tullut.” Viesteissä kehotetaan ihmisiä pysymään kotona ja vaaditaan hallinnon turvallisuusjoukkoja laskemaan aseensa. On epäselvää, kuka viestien takana tarkalleen on, mutta ne vahvistavat käsitystä siitä, että ulkoinen voima olisi tarttunut suoraan iranilaisten arkeen.
Siviiliuhrien pelko voi muuttaa mielialaa nopeasti
Monien asenteet sotilaallista väliintuloa kohtaan voivat muuttua nopeasti, jos iskuissa kuolee suuria määriä siviilejä. Iranin valtionmedia raportoi, että israelilaisessa iskussa tyttökouluun Minabin kaupungissa olisi kuollut kymmeniä oppilaita. Väite ei ole saanut riippumatonta vahvistusta, mutta se on herättänyt voimakasta tunnekuohua.
Eräs ulkomailla asuva iranilainen, joka vastustaa sotilaallista interventiota, kommentoi: ”Tämän sodan ensimmäiset uhrit ovat 40 Minabin tyttöä, jotka kuolivat ohjusiskussa. Tätäkö sotaa te oikein kannatatte?”
Syvä epäluottamus Iranin hallintoa kohtaan tekee kuitenkin virallisten raporttien hyväksymisestä monille vaikeaa. Osa iranilaisista syyttää suoraan hallintoa myös tällaisista tragedioista – joko välillisesti tai suoraan.
Kenen vastuulla ovat lasten kuolemat?
Yksi sosiaalisen median käyttäjä kirjoitti: ”Vaikka hallinto ei olisi suoraan iskenyt kouluihin, Minabin lasten kuolema on silti islamilaisen tasavallan vastuulla. Ihmisillä ei ole suojatiloja, internet on poikki, puhelinlinjat ovat alhaalla, eikä ketään ole varoitettu pitämään lapsia poissa kouluista. Tällaisissa oloissa vähimmäisohjeen olisi pitänyt olla: pysykää kotona.”
Kysymys vastuusta koskee sekä ulkomaisia sotilaallisia toimijoita että Iranin johtoa, joka on jättänyt kansalaiset ilman suojaa ja luotettavaa tietoa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa puristuksessa kahden voiman välissä – ulkoisten iskujen ja sisäisen sorron.
Luottamuskriisi ja julkisen keskustelun sävyt
Iranin sisäinen mieliala on äärimmäisen jakautunut. Osa näkee ulkoisen sotilaallisen iskun ainoana tienä irti hallinnon otteesta, osa taas pelkää sen tuovan vain lisää kuolemaa, tuhoa ja autoritaarisuutta. Yhteistä on syvä epäluottamus virallisiin lähteisiin ja tarve etsiä tietoa vaihtoehtoisista kanavista – vaikka yhteydet olisivat lähes täysin poikki.
Myös julkisen keskustelun sävystä on tullut osa laajempaa luottamuskriisiä. Iranilaisten keskuudessa on herättänyt huomiota, miten vallanpitäjiä, uskonnollisia johtajia ja ulkomaisia toimijoita puhutellaan ja millaista kieltä mediassa käytetään. Suomessa vastaavanlaista pohdintaa on herättänyt esimerkiksi se, miten valtionpäämiehiä sinutellaan tai teititellään, mistä kertoo tapaus, jossa Ylen A-studion juontajan Sauli Niinistölle käyttämä puhuttelutapa nousi julkisen keskustelun aiheeksi. Samanlainen herkkyys näkyy Iranissa – mutta äärimmäisen paljon vaarallisemmassa ja väkivaltaisemmassa ympäristössä.
Tulevaisuus epävarma – mutta toive demokraattisemmasta Iranista elää
Vaikka pommitukset, internetpimennys ja poliittinen epävarmuus luovat Iranissa ahdistavan ja pelottavan ilmapiirin, monien viestien taustalla elää silti toive demokraattisemmasta tulevaisuudesta. Tavalliset iranilaiset korostavat, etteivät he halua olla ”sotilaita kenenkään puolesta”, vaan kansalaisia, joilla on oikeus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ilman väkivaltaa ja pelkoa.
Se, kääntyykö nykyinen kriisi kohti vallanvaihtoa, kovenevaa diktatuuria vai pitkittyvää epävakautta, on yhä täysin avoinna. Varmaa on vain se, että juuri tavalliset ihmiset – lapset, perheet ja siviilit – kantavat suurimman taakan jokaisesta päätöksestä, jonka valtaapitävät ja ulkovallat tekevät heidän puolestaan.
Ei sisällä instagram post:eja
