Iranilaiset pelkäävät infrastruktuuri-iskuja Trumpin määräajan lähestyessä
Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin uhkaus iskeä Iranin voimalaitoksiin ja siltoihin on lisännyt tavallisten iranilaisten pelkoa ja epävarmuutta. Uhkaus on sidottu Hormuzinsalmeen: jos Iran ei avaa strategisesti tärkeää merireittiä, seuraamuksena voi olla laaja isku maan kriittiseen infrastruktuuriin.
Trumpin uhkaus: ”Voimalaitospäivä ja siltapäivä”
Trump julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jossa hän uhkaili Irania poikkeuksellisen karkealla kielellä. Hänen mukaansa ”tiistaista tulee Iranissa voimalaitospäivä ja siltapäivä, kaikki samassa paketissa. Mitään vastaavaa ei ole nähty”. Viestiä on tulkittu suoraksi uhkaukseksi tuhota sähköntuotantoa ja keskeisiä liikenneyhteyksiä, mikä voisi lamauttaa maan talouden ja arjen pitkäksi aikaa.
Iranin viranomaiset ovat julkisuudessa vähätelleet Trumpin asettamaa määräaikaa (klo 20.00 ET, eli keskiviikon vastaisena yönä kello 01.00 Suomen aikaa). Presidentin neuvonantaja kuvaili viestejä ”loukkauksiksi ja hölynpölyksi”, jotka hänen mukaansa kumpuavat ”pelkästä epätoivosta ja vihasta”.
Yhteydet Iraniin katkonaisia – kansalaisten ääni kuuluu silti
Viranomaiset ovat pitäneet Irania koskevaa internetiä pahasti rajoitettuna jo yli viiden viikon ajan, mikä tekee yhteydenpidosta ulkomaailmaan hyvin vaikeaa. Tästä huolimatta BBC:n toimittajat ovat onnistuneet puhumaan useiden iranilaisten kanssa. Kaikki haastatellut vastustavat nykyistä järjestelmää, mutta suhtautuvat eri tavoin ulkopuolisiin iskuihin ja mahdolliseen sodan kärjistymiseen.
Turvallisuussyistä kaikkien haastateltujen nimet on muutettu.
”Tuntuu kuin uppoaisimme suohon” – pelko sähköjen ja veden katkeamisesta
Teheranissa asuva, parikymppinen Kasra kuvaa tilannettaan epätoivoiseksi:
”Tuntuu kuin uppoaisimme yhä syvemmälle suohon. Mitä me tavalliset ihmiset voimme tehdä? Emme mitään. Emme voi pysäyttää häntä (Trumpia). Ajattelen koko ajan tilannetta, jossa kuukauden kuluttua istun perheeni kanssa pimeässä: ei vettä, ei sähköä, ei yhtään mitään. Joku puhaltaa kynttilän sammuksiin ja menemme nukkumaan.”
Iranin valtiollinen televisio näyttää edelleen kuvia hyvin varustelluista ruokakaupoista, mutta maasta kantautuu toisenlaisiakin viestejä. Osa ihmisistä hamstraa ruokaa ja vettä, peläten että mahdolliset iskut tai vastatoimet häiritsevät myös vesihuoltoa.
Myös Teheranissa asuva, parikymppinen Mina kertoo perheensä toimivan varautumismoodissa:
”Äitini täyttää jokaisen pullon, jonka talosta löytää, vedellä. En tiedä yhtään, mitä nyt teemme. Yhä useampi Iranissa on tajunnut, ettei Trump välitä heistä lainkaan. Vihaan häntä sydämeni pohjasta – ja vihaan myös niitä, jotka häntä tukevat.”
Lupaamattomaksi jäänyt apu ja verinen tukahduttaminen
Tammikuussa Iranissa nähtiin laajoja, hallintoa vastustavia mielenosoituksia, jotka levisivät nopeasti eri puolille maata. Tuolloin Trump vakuutti, että ”apu on tulossa” mielenosoittajille. Käytännössä ulkopuolista apua ei kuitenkaan nähty, kun Iranin turvallisuusjoukot käynnistivät ennennäkemättömän väkivaltaisen tukahduttamiskampanjan.
Yhdysvalloissa toimivan Human Rights Activists News Agency (Hrana) -järjestön mukaan ainakin 6 508 mielenosoittajaa tapettiin ja noin 53 000 pidätettiin. Luvut kertovat mittakaavasta, jossa poliittinen protesti kohdataan raakaa voimaa käyttäen.
Infrastruktuuri-iskut punaisena viivana monille iranilaisille
Osa hallintoa vastustavista iranilaisista suhtautui alkuun Yhdysvaltojen ja Israelin tekemiin iskuihin toiveikkaasti – ikään kuin ne olisivat sitä luvattua apua, joka voisi heikentää hallintoa. Nyt moni kuitenkin näkee iskut energia- ja muun infrastruktuurin kimppuun vaarallisena rajapyykkinä.
Karajissa, Teheranista länteen, asuva parikymppinen Arman kertoo suhtautumisensa muuttuneen:
”Olen kiittänyt Israelia ja Yhdysvaltoja melkein kaikesta siitä, mihin ne ovat tähän asti iskeneet. Heillä on varmaan ollut hyvät syyt valita ne kohteet. Mutta vannon, että iskeminen voimalaitokseen halvaannuttaa maan. Se pelaa suoraan islamilaisen tasavallan pussiin. Asun noin kilometrin päässä Karajin suurimmasta voimalaitoksesta. Jos he osuvat siihen, minua odottaa pelkkä kurjuus.”
Iranilaismedian mukaan Karajissa kuoli torstaina 13 ihmistä ja lähes 100 loukkaantui, kun rakenteilla oleva silta pommitettiin. Tapaus on lisännyt pelkoa siitä, että myös siviilikohteita ja keskeneräisiä rakennusprojekteja voidaan iskeä ilman varoitusta.
Jotkut valmiita äärimmäisiin ratkaisuihin
Kaikki eivät silti vastusta infrastruktuuri-iskuja. Teheranissa asuva, parikymppinen Radin sanoo hyväksyvänsä lähes minkä tahansa toimenpiteen, jos se kaataa nykyisen järjestelmän:
”Energiainfrastruktuuriin iskeminen, ydinaseen käyttö tai Iranin tasoittaminen maan tasalle – rehellinen reaktioni on, että olen kaikkien näiden kanssa ok. Tai minkä tahansa muun, mitä heillä on mielessään. Jos iskut maan kohteisiin johtavat islamilaisen tasavallan kaatumiseen, hyväksyn sen. Koska jos tämä järjestelmä selviää sodasta, se pysyy ikuisesti.”
Radin ääni heijastelee osaa oppositiosta, joka uskoo, ettei sisäinen muutos ole enää mahdollinen ilman ulkopuolista, myös siviilejä vahingoittavaa voimaa. Toiset taas pelkäävät, että juuri tällaiset iskut lujittavat hallintoa ja antavat sille tekosyyn entistä ankarampaan sortoon.
Sota, talous ja arjen romahtaminen
Monet iranilaiset seuraavat tilannetta ennen kaikkea talouden ja toimeentulon näkökulmasta. Sota tai laajamittaiset iskut infrastruktuuriin voisivat syventää jo valmiiksi pahaa kriisiä.
Teheranissa asuva, parikymppinen Bahman arvioi, että Iran vastaisi mahdollisiin iskuihin kovalla kädellä:
”Uskon, että Trump pelkää, mitä Iran aikoo tehdä. Olen varma, että Iran iskee vastatoimena kaikkialle alueella.”
Bahmanin oma elämä on mennyt sekaisin:
”Minulla ei ole enää mitään rutiinia, enkä voi edes mennä töihin. Olen rakennusinsinööri työmailla, mutta kukaan ei tällä hetkellä rakenna mitään. Pienet yritykset ovat jo alkaneet irtisanoa työntekijöitään.”
Myös palvelualat kärsivät. Teheranissa ravintolaa pyörittävä, kolmekymppinen Jamshid kertoo tilanteen heikentyneen nopeasti:
”Liike ei ole entisensä (sodan alkamisen jälkeen). En ole optimistinen. Arvioin, että pystyn pitämään tämän pystyssä kuukauden, ehkä kaksi, korkeintaan. Vuokra murskaa minut – se on 200 miljoonaa tomaaneja kuukaudessa (noin 1 270 dollaria).”
Vuokrataso on korkea, kun sitä vertaa keskimääräiseen kuukausipalkkaan, jonka arvioidaan olevan vain 200–300 dollaria. Moni yrittäjä elää jatkuvassa epävarmuudessa siitä, riittävätkö tulot edes peruskuluihin.
Internet pimeänä – Starlink-yhteyksistä kova hinta
Valtio yrittää hallita informaatiota rajoittamalla internetiä, mutta iranilaiset etsivät kiertoteitä. Yksi tärkeä reitti ulkomaailmaan on ollut Starlink-satelliittiyhteys, jota jotkut jakavat eteenpäin muille.
Yhteyden käyttöön liittyy kuitenkin suuri riski. Starlink-laitteiden hallussapidosta tai käytöstä voi Iranissa saada jopa kahden vuoden vankeustuomion, ja viranomaiset etsivät aktiivisesti lautasantenneja katkaistakseen yhteydet. Tästä huolimatta internet-yhteyttä myydään esimerkiksi Telegram-viestipalvelussa noin kuuden dollarin hintaan gigatavulta.
Teheranissa asuva, parikymppinen Marjan kertoo uupuneensa sekä taloudellisesti että henkisesti:
”Tuntuu, että menetän järkeni. En edes uusinut nettipakettiani, josta maksan muutenkin liikaa. Mitä järkeä siinä on, jos Trump iskee energiainfrastruktuuriin? Olen ahdistunut. Vanhempanikin ovat ahdistuneita… he riitelevät pienimmistäkin asioista. Toistelen itselleni, että olen kunnossa, mutta minulla on ollut jo kolme henkistä romahdusta tänään.”
Iranin kriisi ja globaalit jännitteet
Iranin sisäinen kriisi, Yhdysvaltojen ja Iranin välinen vastakkainasettelu sekä Hormuzinsalmen strateginen merkitys kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka huolestuttaa niin alueen maita kuin koko maailmaa. Hormuzinsalmi on yksi maailman tärkeimmistä öljynkuljetusreiteistä, ja sen sulkeutuminen tai militarisoituminen voisi nostaa energian hintoja ja horjuttaa globaalia taloutta.
Samalla Iranin haavoittuvuus kriittisten järjestelmien, kuten sähköverkkojen ja energiainfrastruktuurin osalta, muistuttaa siitä, kuinka riippuvainen moderni yhteiskunta on vakaasta teknologiasta – aivan kuten ihmiskunnan pyrkimykset avaruuteen ja esimerkiksi Artemis II -lento, joka vie ihmiskunnan jälleen Kuun taakse, ovat täysin sidoksissa toimiviin viestintä- ja energiaverkkoihin. Infrastruktuuri on sekä maan päällä että avaruudessa koko järjestelmän selkäranka.
Tavallisille iranilaisille kysymys ei kuitenkaan ole vain geopoliittisista strategioista, vaan selviytymisestä: pysyvätkö valot päällä, tuleeko vettä hanasta ja voiko vielä huomenna mennä töihin.
Ei sisällä instagram post:eja
