Järkyttävä paljastus Venäjän armeijasta: sotakarkureiden sukulaisia kidutetaan

Venäjän asevoimista on paljastunut poikkeuksellisen synkkä käytäntö, jonka mukaan rintamalta karanneiden sotilaiden sukulaisia ja ystäviä kidutetaan ja painostetaan. Verkkolehti Meduzan tuoreen selvityksen mukaan Venäjällä ei kaihdeta äärimmäisiäkään keinoja sotakarkuruuden kitkemiseksi, vaan painostus ulotetaan myös niihin, jotka eivät itse ole rintamalla.

Meduzan selvitys: sotakarkureiden lähipiiri joutuu väkivallan kohteeksi

Meduza raportoi useista tapauksista, joissa naamioituneet ja aseistetut miehet ovat siepanneet sotilaiden omaisia, vieneet heidät syrjäisille alueille ja kiduttaneet heitä sähköiskuilla ja pahoinpitelyillä. Tavoitteena on ollut pakottaa omaiset paljastamaan sotakarkureiden olinpaikat tai painostaa heitä houkuttelemaan karkureita viranomaisten käsiin.

Yksi Meduzan esiin nostamista tapauksista koskee venäläisäitiä, jonka 24-vuotias poika kidnapattiin marraskuussa. Naamioituneet miehet sieppasivat nuoren miehen kadulta, veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja alkoivat kiduttaa tainnutuslaitteella. Tavoitteena oli pakottaa poika auttamaan serkkunsa löytämisessä – serkun, joka ei ollut palannut omaan yksikköönsä rintamalta.

Kidutus sähköiskuilla ja pakotettu ansa serkulle

Äidin mukaan siepattua poikaa pahoinpideltiin toistuvilla sähköiskuilla, kunnes hän menetti tajuntansa. Vasta kun hän oli suostunut soittamaan serkulleen ja järjestämään tälle tapaamisen, kiduttajat päästivät hänet vapaaksi. Tapaaminen osoittautui ansaksi, ja serkkupoika pidätettiin.

Meduzan mukaan kyseinen serkku oli aiemmin sotinut Ukrainassa ja joutunut siellä vangiksi. Hänet oli sittemmin vapautettu ja palautettu Venäjälle osana vankienvaihtoa. Paluu kotimaahan ei kuitenkaan tarkoittanut vapautta: hänelle tehtiin selväksi, että hänen odotettiin palaavan taistelukentälle, mikä järkytti miestä syvästi.

Päävamman saanut sopimussotilas pakenee – isä ja ystävä joutuvat kidutetuiksi

Meduzan jutussa kerrotaan myös toisesta tapauksesta, jossa 25-vuotias sopimussotilas kieltäytyi palaamasta palvelukseen saatuaan vakavan päävamman. Asevoimat määräsi hänet kuitenkin uudelleen rintamalle, minkä jälkeen mies päätti karata ja piiloutua kotikaupunkiinsa useiksi kuukausiksi.

Kun sotilasta ei löydetty, painostus kohdistettiin hänen lähipiiriinsä. Naamioituneet miehet paikallistivat karkurin isän, sieppasivat tämän ja ryhtyivät kiduttamaan. Myös isän ystävää pahoinpideltiin. Tapausten perusteella Venäjän viranomaisten tai heidän epävirallisten apujoukkojensa strategiana näyttää olevan pelon lietsominen koko yhteisöön, ei pelkästään yksittäiseen sotilaaseen.

Ratsiat Taka-Baikalian alueella ja arjen militarisoituminen

Meduzan mukaan Taka-Baikalian alueella, syvällä Siperian perukoilla, on raportoitu lukuisista ratsioista. Naamioituneita, aseistettuja miehiä on nähty partioimassa kaduilla ja etsimässä sotilaita, jotka ovat karanneet yksiköistään tai välttelevät palvelusta. Alueella elävät ihmiset kuvailevat ilmapiiriä pelon ja epävarmuuden sävyttämäksi.

Nämä tapaukset ovat osa laajempaa kehitystä, jossa Venäjän valtio ulottaa sodan vaikutukset yhä syvemmälle kansalaisten arkeen. Pelkkä epäily sotakarkuruudesta tai haluttomuudesta palata rintamalle voi johtaa paitsi omaan vainoon myös läheisten kidutukseen ja painostukseen.

Sodan epätasainen taakka: syrjäseudut kärsivät eniten

Sota Ukrainassa kuormittaa Venäjän eri alueita hyvin epätasa-arvoisesti. Huhtikuussa julkaistujen tietojen mukaan rintamalle värvätään edelleen suhteellisesti eniten väkeä köyhiltä ja syrjäisiltä alueilta – esimerkiksi Siperian ja Kaukoidän alueilta. Taka-Baikalia on yksi niistä seuduista, joilla mobilisaation ja sotakarkuruuden seuraukset näkyvät kaikkein rajuimmin.

Samaan aikaan suurkaupungeissa, kuten Moskovassa ja Pietarissa, sodan vaikutukset ovat arjessa paljon näkymättömämpiä. Vaikka sota on jatkunut jo yli kolme ja puoli vuotta, monet kaupunkilaiset ovat voineet jatkaa elämäänsä lähes normaalisti, ilman että rintaman todellisuus koskettaa heitä samalla tavalla kuin syrjäseuduilla asuvia.

Väkivallan ketju: sota, pakkorekrytointi ja ihmisoikeusloukkaukset

Meduzan raportti tuo esiin, miten Venäjän asevoimien ja turvallisuusrakenteiden toimintatavat muodostavat väkivallan ketjun: ensin sotilaita painostetaan rintamalle, sitten heitä uhataan rangaistuksilla karkuruudesta, ja lopulta myös heidän perheensä ja ystävänsä joutuvat väkivallan kohteiksi. Kidnappaukset, sähköshokki-kidutus ja pahoinpitelyt ovat räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, jotka kertovat järjestelmästä, jossa yksilön koskemattomuudella ei ole juurikaan arvoa.

Laajemmin tarkasteltuna tämä kehitys liittyy Venäjän sisäiseen autoritaariseen kiristymiseen, jossa pelolla hallitseminen ulottuu yhä useampiin elämän osa-alueisiin. Se vaikuttaa myös taloudellisiin ja sosiaalisiin ratkaisuihin, kuten perheiden suunnitelmiin, omaisuuden siirtoon ja tulevaisuuden turvaamiseen. Esimerkiksi monet vanhemmat pohtivat, miten ja milloin on turvallisinta siirtää varallisuuttaan lapsilleen, ja tällöin ajankohtaiseksi nousee myös tieto siitä, kuinka paljon voi antaa lapselle verovapaasti muuttuvan lahjaverotuksen oloissa.

Sodan varjo venäläisten arjessa

Meduzan selvitys on yksi vakavimmista dokumentoiduista todisteista siitä, miten syvälle Venäjän nykyinen sotapolitiikka ulottuu tavallisten ihmisten elämään. Sotilaat, jotka ovat jo kärsineet rintamalla – esimerkiksi päävammojen tai sotavankeuden vuoksi – joutuvat uudelleen painostuksen kohteeksi, jos he eivät suostu palaamaan taisteluun. Kun tähän lisätään sukulaisten ja ystävien sieppaukset ja kidutukset, syntyy kuva järjestelmästä, jossa sodasta on tullut koko yhteiskuntaa läpäisevä pelon ja väkivallan koneisto.

Vaikka tapaukset sijoittuvat usein kaukaisille alueille, ne kertovat koko valtion toimintalogiikasta. Sota ei ole vain rintamalinjoilla käytävää taistelua, vaan myös sisäistä kontrollia, jossa kansalaisia pidetään ruodussa väkivallan uhalla. Meduzan raportti muistuttaa siitä, että sodan todellinen hinta mitataan paitsi kaatuneiden ja haavoittuneiden määrässä myös niissä näkymättömissä arjen tragedioissa, jotka jäävät usein virallisten tilastojen ulkopuolelle.

Lähde: iltalehti.fi