Julkkisjuristi Kari Uoti puolustaa Vilma Nissistä rasismikohussa – muistuttaa mielipiteenvapaudesta

Hiihtäjä Vilma Nissisen ympärille paisunut rasismikohu jatkuu, ja keskustelu on laajentunut urheilupiireistä koko kansan puheenaiheeksi. Nyt tapaukseen on ottanut kantaa myös julkkisjuristina tunnettu Kari Uoti, joka julkaisi aiheesta pitkän kirjoituksen Facebookissa.

Uoti on viime aikoina ollut itsekin otsikoissa, kun hän toimi juristina kohumissi Sarah Dzafceen rasismikiistassa. Hänen näkemyksensä mielipiteenvapaudesta ja sananvastuusta ovatkin herättäneet runsaasti huomiota.

Taustalla Nissisen kommentit Vantaan Hakunilasta

Kohu sai alkunsa Nissisen lausunnosta, jossa hän kertoi hiihtävänsä mieluummin Italiassa kuin Vantaan Hakunilassa. Hän kuvaili Hakunilaa ilmaisulla “Suomen Mogadishu”, mikä herätti voimakasta kritiikkiä ja johti väitteisiin rasismista.

Kommentti on tulkittu monissa puheenvuoroissa halventavaksi ja maahanmuuttajaväestöä leimaavaksi. Toisaalta osa kansalaisista ja kommentaattoreista on pitänyt lausuntoa liioiteltuna huumorina tai kärkevänä, mutta sallitun rajoissa pysyvänä mielipiteenä.

Kari Uoti: “Eikö Vilmalla saa olla mielipiteitä?”

Facebook-päivityksessään Kari Uoti kyseenalaistaa sen, onko Nissisen lausunto sellaisenaan automaattisesti rasistinen tai rikokseen rinnastettava. Hän erottaa toisistaan henkilökohtaisen mielipiteen ja tosiasiaväitteen.

Uotin mukaan Nissinen ilmaisi ennen kaikkea oman mieltymyksensä hiihtopaikan suhteen, eikä tällaisen mielipiteen esittäminen vielä tee kommentista rikollista tai yksiselitteisesti rasistista.

– Mitä Vilma siis tarkkaan ottaen sanoi, hän hiihtää mieluummin Italiassa kuin Vantaan Hakunilassa. Jos itse joutuisin vastaavan dilemman eteen, päätyisin Vilman kanssa samaan ratkaisuun, mieluummin Italiassa. Uskon aika monen muunkin jakavan tämän valinnan, Uoti kirjoittaa.

“Suomen Mogadishu” – mielipide vai loukkaus?

Uoti tarkastelee myös Nissisen käyttämää ilmaisua, jonka mukaan Hakunila on “Suomen Mogadishu”. Hänen mukaansa kyseessä on Nissisen henkilökohtainen näkemys alueesta ja sen väestörakenteesta.

– Sitten, Vilman käsityksen mukaan Vantaan Hakunila on Suomen Mogadishu. Tämä on mielipide, joka sisältää ajatuksen siitä, että Hakunilassa lienee runsaasti somaleja. En ole käynyt laskemassa, mutta väitteen totuusarvolla ei ole merkitystä. Jos se on totta, Vilma lausuu totuuden, jos ei, hän lausuu oman arvauksensa, joka on virheellinen, Uoti jatkaa.

Uoti pohtii, onko virheellinen tai kärjistetty väite alueen somalitaustaisen väestön määrästä automaattisesti jonkun henkilöä loukkaava. Hän korostaa, että lain näkökulmasta mielipiteen esittäminen ei vielä itsessään ole rangaistavaa, vaikka se koettaisiinkin mauttomana tai sopimattomana.

Saako urheilija sanoa, missä haluaa hiihtää?

Uoti nostaa esiin keskeisen kysymyksen: onko urheilijalla oikeus ilmaista, missä hän viihtyy tai missä ei halua harrastaa lajiaan, ilman että hänet heti leimataan rasistiksi.

– Onko virheellinen väite siitä, että Hakunila on turvoksissa somaleita, jollakin tavalla jotain henkilöä loukkaava? Eikö Vilma saa olla sitä mieltä, että hiihtää mieluummin Italiassa kuin paikassa, jossa on paljon somaleita, eikö Vilmalla saa olla mielipiteitä? hän kysyy.

Uotin mielestä moni suomalainen tekee vastaavia valintoja asumisen ja viihtymisen suhteen, mutta ei joudu niistä julkiseen myrskynsilmään. Hän huomauttaa, ettei Nissinen perustele tarkemmin, miksi hän valitsee mieluummin “somalimattoman” paikan – ja että lain näkökulmasta ihmisellä on oikeus myös epämiellyttäviin tai epäsuosittuihin mielipiteisiin.

– Hän ei sanallakaan sano, miksi haluaa hiihtää mieluummin somalimattomassa paikassa, aika moni haluaa asua muualla kuin paikassa, missä asuu paljon somaleita, ei sitä tarvitse perustella, montako suomalaista asuu Mogadishussa? Uoti päättää kirjoituksensa.

Valavuori ja muut julkisuuden henkilöt tukena

Uotin päivitys ei ole jäänyt ilman huomiota. Yksi näkyvimmistä tukijoista on ollut mediapersoona Aleksi Valavuori, joka kommentoi tilannetta jyrkin sanoin.

Valavuoren mukaan Nissisen kommentissa ei ole mitään selkeästi rasistista, ja hän arvostelee voimakkaasti tapaa, jolla nuori urheilija on hänen mielestään jätetty yksin kohun keskelle.

– Vilma ei sano tuossa mitään rasistista, ei mitään. Nyt nuori hiihtäjä on heitetty bussin alle Vantaan kaupunginjohtajan ja Hiihtoliiton toimesta, pakotettu pyytämään anteeksi huumoriaan, joka uppoaa myös moniin maahanmuuttajiin. Akavan työmarkkinajohtaja kutsuu Vilmaa rasistiksi… Sairasta, Valavuori kirjoittaa.

Vilma Nissinen, anteeksipyynnöt ja julkinen paine

Kohun seurauksena Nissinen on esittänyt julkisen anteeksipyynnön kommenteistaan. Tähän on viitannut myös televisiosta tuttu Arman Alizad, joka on omassa kannanotossaan todennut, että Nissisellä ei hänen mielestään ole mitään anteeksipyydettävää.

Tapaus on nostanut esiin laajemman keskustelun siitä, miten urheilijat ja muut julkisuuden henkilöt voivat ilmaista mielipiteitään maahanmuutosta, kaupunkialueista ja kulttuurisista eroista ilman, että heidät välittömästi leimataan tai vaaditaan julkiseen katumukseen.

Laajempi ilmiö: tunteet, sanat ja sananvapaus

Nissisen ympärille rakentunut kohu ei ole irrallinen ilmiö. Suomessa käydään parhaillaan laajaa keskustelua sananvapaudesta, rasismista ja siitä, missä kulkee hyvän maun sekä lain rajat. Tunteet kuumenevat helposti, kun aiheena on maahanmuutto, turvallisuus ja alueiden maine.

Juristi Kari Uotin puheenvuoro asettuu osaksi tätä laajempaa keskustelua: hänen mukaansa on tärkeää erottaa toisistaan mielipide, arvio ja vihakieltä lähentelevät lausunnot. Hän muistuttaa, että myös provosoiva tai epäsuosittu mielipide voi kuulua sananvapauden piiriin, kun taas tiettyjen ihmisryhmien järjestelmällinen halventaminen on eri asia.

Samalla kohu osoittaa, miten nopeasti yksittäinen lausunto voi nykyisessä some-ympäristössä kasvaa valtavaksi myrskyksi, jossa vaaditaan rangaistuksia, sopimusten purkuja ja julkisia anteeksipyyntöjä.

Julkisuuden varjopuolet – tunteet pinnassa myös läheisillä

Nissisen tapaus muistuttaa siitä, että julkisuus koskettaa raskaasti myös urheilijoiden ja artistien lähipiiriä. Kun kohu roihahtaa, paine ei kohdistu vain päähenkilöön, vaan myös perheeseen ja läheisiin – aivan kuten monissa muissakin viime vuosien puhutuissa tapauksissa.

Esimerkiksi kotimaisessa viihdemaailmassa on nähty, miten läheisen poismeno ja sitä seurannut julkinen suru voivat avata aivan toisenlaisen näkökulman tunnettuun henkilöön ja hänen perheeseensä. Tästä koskettavan esimerkin tarjoaa Pate Mustajärven tyttären Jennin sydäntäsärkevä viesti isänsä poismenon jälkeen, jossa kuvataan, miten vahva mutta sanaton yhteys voi olla julkisuuden henkilön ja hänen lapsensa välillä.

Tällaiset tarinat muistuttavat, että myös rajun kohun keskellä olevien urheilijoiden ja artistien taustalla on tavallisia perheitä, tunteita ja suhteita, jotka eivät näy otsikoissa.

Ei sisällä instagram post:eja