Keir Starmer: En taivu Trumpin painostukseen Grönlannin tulevaisuudesta

Ison-Britannian pääministeri Sir Keir Starmer on ilmoittanut, ettei hän ”taivu” Donald Trumpin painostukselle Grönlannin tulevaisuudesta, vaikka Yhdysvaltain presidentti on hyökännyt Britannian ja Mauritiuksen välisen Chagos-saarisopimuksen kimppuun.

Pääministerin kyselytunnilla parlamentissa Starmer kertoi, että Trump arvosteli aiemmin tukemaansa Chagos-sopimusta nimenomaan ”painostaakseen minua ja Britanniaa” hänen arvoihinsa ja periaatteisiinsa liittyen, erityisesti Grönlannin tulevaisuuden osalta.

Trump hyökkää Chagos-sopimusta vastaan

Tiistaina Trump kutsui Britannian ja Mauritiuksen Chagos-saaria koskevaa sopimusta, johon sisältyy keskeisen sotilastukikohdan vuokraus takaisin, ”suuren typeryyden teoksi”.

Sopimuksen mukaan Yhdistynyt kuningaskunta luovuttaisi Chagos-saaret Mauritiukselle, mutta säilyttäisi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa hallinnan strategisesti merkittävästä Diego Garcian sotilastukikohdasta. Sopimuksen arvo on 3,4 miljardia puntaa (noin 4,6 miljardia dollaria), ja sen tarkoituksena on luoda vahva oikeudellinen perusta Diego Garcian toiminnalle, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä länsimaiden tukikohdista Intian valtamerellä.

Trump on uhannut asettaa tulleja eurooppalaisille maille, jotka vastustavat hänen vaatimustaan saada kontrolli Grönlannista. Hänen mukaansa Britannian päätös Chagos-saarista on osoitus ”heikkoudesta”, jota sekä Kiina että Venäjä seuraavat tarkasti.

Truth Social -alustalla julkaisemassaan viestissä Trump kirjoitti: ”Hämmästyttävää kyllä, ’loistava’ Nato-liittolaisemme Yhdistynyt kuningaskunta aikoo luovuttaa Diego Garcian saaren, joka on elintärkeän Yhdysvaltain sotilastukikohdan sijaintipaikka, Mauritiukselle – ILMAN MINKÄÄNLAISTA SYYTÄ.” Hänen mukaansa tämä on ”täydellisen heikkouden teko” ja vielä yksi peruste sille, miksi Grönlanti hänen mielestään ”täytyy hankkia”.

Starmer: Grönlannin tulevaisuus kuuluu vain Grönlannille ja Tanskalle

Parlamentille puhuessaan Starmer teki selväksi, että hänen linjansa on horjumaton: ”Grönlannin tulevaisuus kuuluu yksinomaan Grönlannin kansalle ja Tanskan kuningaskunnalle.” Hän ilmoitti myös isännöivänsä Tanskan pääministeriä Mette Frederikseniä Downing Streetillä torstaina keskustellakseen asiasta ja vahvistaakseen yhteistyötä Tanskan kanssa.

Starmer muistutti, että Trump oli aiemmin suhtautunut myönteisesti Chagos-sopimukseen heidän tavatessaan Valkoisessa talossa. ”Presidentti Trump käytti Chagosista eilen sanoja, jotka poikkesivat täysin hänen aiemmasta tervetulleesta ja tukevasta sävystään. Hän valitsi nämä sanat nimenomaan painostaakseen minua ja Britanniaa arvoistani ja periaatteistani Grönlannin tulevaisuuteen liittyen”, Starmer sanoi.

Pääministeri tiivisti kantansa selkeästi: ”Hän haluaa minun luopuvan kannastani, enkä aio tehdä niin.” Starmerin mukaan Britannia ei tule määrittelemään Grönlannin tulevaisuutta Yhdysvaltain tai kenenkään muun painostuksen perusteella, vaan kunnioittaa Tanskan ja Grönlannin itsehallinnollista asemaa ja kansainvälistä oikeutta.

Konservatiivien tuki Grönlanti-linjalle, mutta ei Chagos-sopimukselle

Opposition puolelta konservatiivijohtaja Kemi Badenoch ilmoitti kannattavansa pääministerin linjaa Grönlannin kysymyksessä, mutta yhtyi Trumpin näkemykseen Chagos-saarisopimuksen ”typeryydestä”. ”Emme tarvinneet presidentti Trumpia kertomaan meille sitä, olemme sanoneet samaa jo 12 kuukautta”, Badenoch sanoi Starmerille.

Badenoch vaati hallitusta perumaan sopimuksen ja ohjaamaan varat sen sijaan Britannian asevoimien vahvistamiseen. Hänen mukaansa 3,4 miljardin punnan kokonaisuus olisi parempi sijoittaa puolustukseen ja Nato-velvoitteiden täyttämiseen kuin kyseenalaiseen alueelliseen järjestelyyn Intian valtamerellä.

Chagos-saarisopimusta koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä jumissa ylähuoneen (Lords) ja alahuoneen (Commons) välisessä kiistassa. Osa lainsäätäjistä pitää sopimusta välttämättömänä liittolaissuhteen ja tukikohdan oikeudellisen aseman turvaamiseksi, kun taas toiset kyseenalaistavat sen strategisen järkevyyden sekä kustannustehokkuuden.

Grönlanti, turvallisuuspolitiikka ja kansainvälinen paine

Grönlanti on Tanskan kuningaskunnan itsehallinnollinen osa, jolla on merkittävä strateginen sijainti arktisella alueella. Ilmastonmuutoksen, arktisen alueen kasvavan sotilaallisen merkityksen ja luonnonvarojen hyödyntämispotentiaalin myötä kansainvälinen kiinnostus Grönlantia kohtaan on kasvanut voimakkaasti.

Trump on pitkään osoittanut kiinnostusta Grönlannin hankkimiseen Yhdysvalloille, vedoten kansalliseen turvallisuuteen ja arktiseen kilpailuun erityisesti Kiinan ja Venäjän kanssa. Nyt hän käyttää Britannian ja Mauritiuksen Chagos-sopimusta perusteluna sille, miksi hänen mukaansa Yhdysvaltojen tulisi hallita Grönlantia. Hänen viestinsä on, että jos liittolaiset ”luovuttavat” strategisesti tärkeitä alueita, Yhdysvaltojen on vastattava vahvistamalla omaa alueellista jalansijaansa.

Starmer puolestaan korostaa, että Britannia ei osallistu Grönlannin tulevaisuutta koskeviin alueellisiin neuvotteluihin, eikä tue sen siirtämistä Yhdysvaltain hallintaan. Hänen mukaansa Britannian tehtävä on tukea kansainvälistä oikeutta, Tanskan itsemääräämisoikeutta ja Grönlannin asukkaiden demokraattisia valintoja.

Britannian sisäinen debatti ja laajempi eurooppalainen näkökulma

Trumpin uhkaamat tullit eurooppalaisille maille, jotka vastustavat hänen Grönlanti-tavoitteitaan, lisäävät jännitteitä transatlanttisissa suhteissa. Euroopan pääkaupungeissa seurataan tarkasti sekä Chagos-saaria koskevaa keskustelua että Grönlantiin liittyvää painostusta, sillä molemmat kytkeytyvät laajempaan turvallisuuspoliittiseen asetelmaan.

Britanniassa keskustelu on jakautunut kolmeen pääteemaan: liittolaissuhteet Yhdysvaltoihin, strategisten tukikohtien merkitys ja ulkopolitiikan periaatteet. Hallitus pyrkii vakuuttamaan, että Diego Garcian tukikohta säilyy ja sopimus Mauritiuksen kanssa vahvistaa oikeudellista selkeyttä, kun taas kriitikot näkevät sopimuksen kalliina, poliittisesti riskialttiina ja mahdollisesti turvallisuutta heikentävänä.

Samalla Starmerin tiukka linja Grönlannin suhteen viestii, että Britannia haluaa profiloitua periaatteellisena toimijana, joka ei myy ulkopoliittisia periaatteitaan edes läheisen liittolaisen painostuksen alla. Tämä muistuttaa laajemmin eurooppalaisesta keskustelusta, jossa maat tasapainottelevat Yhdysvaltain turvallisuustakuun ja oman strategisen autonomian välillä.

Valmentajapotkujen politiikka ja johtajuuspaineet

Poliittinen johtajuus joutuu usein samankaltaiseen paineeseen kuin huippu-urheilun valmentajat: tuloksia vaaditaan nopeasti, ja poikkeamat odotetusta linjasta johtavat välittömiin reaktioihin. Valioliigassa on nähty, miten lyhyessä ajassa käynnistetyt projektit voivat ajautua kriisiin, ja seurajohdot pohtivat jo muutoksia. Esimerkiksi Tottenhamin harkitsemat Thomas Frankin potkut seitsemän kuukauden projektin jälkeen kertovat, miten nopeasti kärsivällisyys voi loppua, kun tulokset eivät vastaa odotuksia. Samalla tavoin Starmerin on tasapainoiltava kotimaisen kritiikin, liittolaissuhteiden ja pitkän aikavälin strategisten etujen välillä ilman, että hän ”potkii” omia periaatteitaan sivuun ulkopuolisen painostuksen vuoksi.

Ei sisällä instagram post:eja