Keir Starmer selvisi poliittisesta myrskystä – mutta Labourin kriisi ei ole ohi
Ison-Britannian pääministeri ja Labour-puolueen johtaja Sir Keir Starmer on käynyt läpi poliittisen läheltä piti -tilanteen, josta hän on toistaiseksi selvinnyt. Viikon tapahtumat ovat kuitenkin syvästi haavoittaneet hänen asemaansa, ja puolueen sisäinen epävarmuus jatkuu.
Läheltä piti -tilanne: johto horjui hetki hetkeltä
Useaan otteeseen näytti siltä, että Starmersin ura pääministerinä saattaisi päättyä nopeammin kuin kukaan ehti odottaa. Erityisen kriittinen hetki koitti maanantai-iltapäivänä, jolloin Labourin johto olisi voinut kääntyä ratkaisevasti häntä vastaan.
Skotlannin Labour-johtaja Anas Sarwar ilmaisi halunsa syrjäyttää Starmersin. Jos hänen aloitteelleen olisi löytynyt näkyviä ja äänekkäitä tukijoita puolueen sisältä, keskustelu johtajavaihdoksesta olisi voinut räjähtää käsiin ja pakottaa pääministerin ilmoittamaan erostaan jo saman päivän aikana.
Puolueen tuki pelasti – ainakin toistaiseksi
Sen sijaan, että kritiikki olisi kasvanut julkiseksi kapinaksi, Labourin eri siivet ja hallituksen ministerit ryhmittyivät lopulta Starmersin tueksi. Ministereiden julkiset lojaalisuusviestit eivät yleensä ole uutinen – niistä tulee merkittäviä vasta silloin, kun todellinen vaihtoehto on, että johtaja voisi kaatua.
Tällä kertaa tukiviestien valtava määrä sosiaalisessa mediassa korosti, kuinka vaarallisessa tilanteessa Starmers oli. Hän tarvitsi poliittista ”telineistöä” tuekseen – mitä tahansa ja mistä tahansa – jotta hänen asemansa ei romahtaisi.
Tuo tuki kuitenkin saatiin kasaan, ja kriisin terävin huippu on toistaiseksi ohitettu. Pääministeri on säilynyt tehtävässään, mutta ei ilman vakavia vaurioita hänen uskottavuudelleen ja auktoriteetilleen.
Syvästi haavoittunut johtaja
Viikko on ollut Starmersille poliittisesti tuhoisa. Vaikka hän ei kaatunut, hänen asemansa on heikentynyt. Epäilykset hänen johtajuudestaan eivät ole kadonneet, vaan pikemminkin syventyneet.
Labourissa huoli Starmersin suunnasta ja suosiosta on kasvanut jo kuukausien ajan. Lordi Mandelsoniin liittyvien paljastusten aiheuttama järkytys kuitenkin kiihdytti tilanteen nopeasti kriittiseen pisteeseen ja nosti kysymyksen pöydälle: pitäisikö puolueen vaihtaa johtajaa kesken kauden?
Pelko uudesta poliittisesta kaaoksesta jarrutti kapinaa
Lopulta puolue otti askeleen taaksepäin. Kyse ei ollut äkillisestä rakkaudesta tai innostuneesta luottamuksesta Starmersiin, vaan pelosta. Moni Labour-kansanedustaja pelkäsi, että johtajan syrjäyttäminen nyt olisi kuin toisto konservatiivipuolueen vuosien sisäisestä sekasorrosta: demokraattisesti valitun, mutta epäsuositun pääministerin kaataminen ja hänen tilalleen johtajan nostaminen ilman suoraa kansan mandaattia.
Kuten eräs Labour-vaikuttaja tiivisti: puolue ei halunnut ”käyttäytyä juuri kuten konservatiivit”. Ajatus uudesta johtajavaihdoksesta, ilman vaaleja, tuntui monista liian suurelta askeleelta – ainakin tässä vaiheessa.
Samankaltaista paineen kasvua ja johtokeskustelua on nähty muuallakin Euroopan jalkapallo- ja politiikkakentässä, esimerkiksi kun Ranskan murskaus nosti paineen Irlannin maajoukkueessa uudelle tasolle. Myös Labourissa paine kasautuu nopeasti, kun tulokset tai maine horjuvat.
Edessä kriittiset vaalit ja uudet riskit
Vaikka välitön myrsky on hieman laantunut, Starmersin kalenteria värittävät uudet vaaranpaikat. Jo parin viikon kuluttua järjestetään Gortonin ja Dentonin täytevaali Suur-Manchesterin alueella. Sen tulos nähdään monella tapaa testinä Labourin ja Starmersin kannatukselle.
Toukokuussa edessä ovat lisäksi Skotlannin ja Walesin itsehallintoalueiden vaalit sekä Englannin paikallisvaalit. Jos tulokset ovat Labourille heikkoja – yhdessä tai molemmissa – nousee väistämättä esiin kysymys: kuka kantaa vastuun?
Heikko vaalimenestys voisi nopeasti käynnistää uudelleen keskustelun johtajavaihdoksesta ja kiihdyttää puolueen sisäistä tyytymättömyyttä.
Lord Mandelson -skandaalin pitkät varjot
Taustalla jatkuu yhä Lord Mandelsoniin liittyvä skandaali, joka on jo nyt aiheuttanut puolueelle mittavaa mainehaittaa. Parlamentti on äänestänyt lukemattomien asiakirjojen ja viestien julkistamisen puolesta, mikä voi ajan myötä johtaa uusiin paljastuksiin, nolostumisiin ja jopa diplomaattisiin ongelmiin – erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin.
Nämä prosessit voivat jatkua viikkoja ja kuukausia, ja jokainen uusi asiakirja tai viesti voi nostaa pintaan lisää kysymyksiä Labourin johdosta ja sen läheisistä verkostoista.
Wes Streeting ja oman maineen kiillotus
Yksi poliitikko, jonka pääministerihaaveet ovat olleet julkinen salaisuus, on terveysministeri Wes Streeting. Hän on pyrkinyt ennakoimaan Mandelson-skandaalin vaikutuksia omaan uraansa julkaisemalla omat tekstiviestinsä ja viestinvaihtonsa lordi Mandelsonin kanssa.
Tämä läpinäkyvyyden ele on nähty yrityksenä puhdistaa omaa mainetta ja irrottautua mahdollisista tulevista paljastuksista. Samalla se muistuttaa siitä, että Streetingillä on silmät selvästi suunnattuna tulevaisuuteen – mahdolliseen Labour-johtajuuteen ja pääministerin tehtävään.
Kriisi ei ole päättynyt – se on vain siirtynyt seuraavaan vaiheeseen
Viime päivien tapahtumat Westminsterissä tulevat vaikuttamaan Britannian politiikkaan pitkään. Vaikka Starmers on toistaiseksi selvinnyt, hänen johtajuutensa on aiempaa heikompi ja puolueen sisäinen kärsimättömyys kasvaa.
Pääministeri yrittää jälleen kerran ”uudelleenkäynnistää” hallituksensa ja määritellä selkeämmin, mitä hänen johtamansa hallitus ajaa ja mitä se edustaa. Tässä yhteydessä odotetaan myös ilmoitusta maan korkeimman virkamiehen, kabinettisihteeri Chris Wormaldin, lähdöstä tehtävästään – ele, joka sekin tulee tulkitaan osana hallituksen yritystä osoittaa muutosta ja vastuunkantoa.
Yksi asia on kuitenkin selvää: tämän viikon myrsky ei ollut tarinan loppu, vaan uuden luvun alku Labourin sisäisessä valtapelissä ja Britannian poliittisessa draamassa. Johtajuuskysymys, Mandelson-skandaalin paljastukset ja tulevat vaalit pitävät Starmersin ja hänen kriitikkonsa jatkuvassa paineessa vielä pitkään.
Ei sisällä instagram post:eja
