Kimmo Vehviläinen puolustaa anteeksipyytämistä ja sättii Aleksi Valavuorta chihuahua-vertauksella
Radiopersoona Kimmo Vehviläinen ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela istuivat sovitteleville kahveille Iltalehden Ukkola-ohjelmassa. Taustalla kuohui kohu, joka sai alkunsa Vehviläisen kommenteista parisuhteista, seksistä ja vasemmistolaisista Saatan olla väärässäkin -podcastissa.
Kohu alkoi vasemmistolaiskommenteista podcastissa
Podcast-keskustelussa juontaja Katja Ståhlin kanssa Vehviläinen totesi, ettei voisi seurustella vasemmistolaisen kanssa. Hän kärjisti näkemyksiään rajuilla sanavalinnoilla:
– En ole vielä tavannut vasemmistoliittolaista, jonka koko elämä ja sielu ei perustuisi vain katkeruuteen tai ajatukseen siitä, että muut ovat minulle velkaa. Että: ”Sinä, joka ajat noin hienolla autolla, anna minulle rahaa”, Vehviläinen laukoi.
Kommentit herättivät voimakasta kritiikkiä ja johtivat laajaan keskusteluun siitä, missä kulkee mielipiteen, ennakkoluulon ja suoranaisen loukkaamisen raja.
Kahvit Iltalehden studiossa – Vehviläinen katuu sanavalintojaan
Kohun jälkeen vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ehdotti Vehviläiselle kahvitapaamista. Sovintokahvit järjestettiin Iltalehden studiossa Ukkola-ohjelman yhteydessä.
Ohjelmassa Vehviläinen myönsi, että oli ilmaissut itseään typerästi ja loukkaavasti:
– Koen, että tässä istun ja suoritan yhdyskuntapalvelua. Muotoilin asiani tosi rumasti ja tosi tyhmästi. Vaikea on ollut antaa anteeksi itselleni, Vehviläinen sanoi avoimesti.
Hänen mukaansa tarkoitus ei ollut hyökätä yksittäisiä ihmisiä vastaan, vaan hän kritisoi omaa tapaa yleistää ja leimata kokonainen poliittinen ryhmä.
Aleksi Valavuori hyökkää anteeksipyytelyä vastaan
Mediapersoona Aleksi Valavuori reagoi tapaukseen julkaisemalla sosiaalisessa mediassa videon, jossa hän kritisoi voimakkaasti Vehviläisen anteeksipyyntöä ja koko anteeksipyytämisen kulttuuria.
Videolla Valavuori aloittaa ironisesti:
– Minäkin haluan pyytää anteeksi…
Heti perään hän kuitenkin jatkaa tylysti:
– Pitäkää turpanne kiinni!
Valavuoren mielestä mielipiteestä ei pidä pyytää anteeksi, jos ei koe tehneensä mitään väärää:
– Jos ette ole tehneet mitään väärää. Ei silloin pyydetä anteeksi. Esimerkiksi mielipidettä. Se on teidän mielipide! Mä en ymmärrä mikä tämä uusi anteeksipyytelykulttuuri on, Valavuori ihmetteli.
Hän korosti, että mielipiteenvapaus on välttämätön edellytys yhteiskunnan kehitykselle ja että kärkeviäkin näkemyksiä pitää voida esittää ilman jatkuvaa perääntymistä.
Jari Saario ja anteeksipyynnöt esillä Valavuoren videolla
Videollaan Valavuori nosti esiin myös soutaja Jari Saarion, joka on aiemmin puhuttanut kommenteillaan ja jaksamisellaan.
– Toki Jarille annetaan semmoinen synninpäästö, että hän on oikeasti todella vakavassa tilassa ja silloin suusta saattaa tulla mitä sattuu, Valavuori totesi.
Tämän jälkeen hän otti kohteekseen suoraan Vehviläisen:
– Mitä säkin Vehviläinen pyydät anteeksi. Ei sun tarvi olla mistään pahoillasi. Jos sä et halua olla vasemmistolaisen kanssa naimisissa, niin mä ymmärrän sen helvetin hyvin.
– Se on mielipide ja jos te pyydätte mielipidettänne anteeksi, niin teille ei jää mitään jäljelle. Ei yhtään mitään! Yäk! Valavuori päätti videonsa.
Vehviläinen vastaa: oikea mies uskaltaa pyytää anteeksi
Kimmo Vehviläinen ei jättänyt Valavuoren hyökkäystä omaan arvoonsa, vaan kommentoi asiaa suoraan Aleksi Valavuoren Instagram-videon kommenttiosiossa. Hän käänsi keskustelun miehuuden ja anteeksipyytämisen suhteeseen.
– Jos oma miehuus on tosi ohut, niin anteeksipyyntö voi tuntua aika vaaralliselta teolta. Munat surkastuu jne. Mä en ole sellaista kokenut. Eikä Jari, Vehviläinen aloitti.
Hän korosti, että anteeksipyyntö ei ole heikkouden merkki vaan päinvastoin vahvuutta ja vastuunkantoa:
– Oikealle miehelle anteeksipyyntö voi olla vilpitön sovinnon ele, jolla sä autat toista pääsemään esim loukkaantumisen tunteesta eroon. Koska mulle miehen tehtävä on auttaa heikompia ja luoda turvallisuuden tunnetta.
Viesti huipentui värikkääseen vertaukseen, joka on otsikonkin ytimessä:
– Mulla on kotona chihuahua, se räksyttää just tolleen.
”En pyytänyt anteeksi mielipidettäni, vaan tapaa, jolla sen sanoin”
Kirjoituksessaan Vehviläinen selvensi, että hänen anteeksipyyntönsä ei koskenut itse mielipidettä vaan sen ilmaisutapaa. Hänen mukaansa mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta niiden esittäminen voi silti mennä yli.
– Älä meuhkaa, ennen kuin oot tehny kotiläksyt, Vehviläinen napautti Valavuorelle.
Hän jatkoi vielä pidemmällä viestillä, jossa arvosteli kovin sanoin sitä, että anteeksipyytämistä yritetään liittää heikkouteen tai miehisyyden puutteeseen:
– Toi on ihan vitun perseestä, että sä opetat taas junnuille lisää sitä, että testosteroniin tai miehisyyteen liittyis jotenkin anteeksipyytäminen tai pyytämättä jättäminen.
Vehviläisen mukaan anteeksipyytämisen pitäisi olla arkipäiväinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä:
– Ihmisten pitäis ihan helvetin paljon enemmän pyytää toisiltaan anteeksi. Käsi pystyyn virheen merkiksi ja eteenpäin. Koripallossakin se käsi nousee, vaikka pelaaja ei koe tehneensä mitään väärin.
Hän havainnollisti asiaa arkisella esimerkillä:
– Tai jos pieni lapsi kävelee sua päin jossain kadulla, niin sähän spontaanisti anteeksi tyyliin ”voi kulta anteeksi, sattuiko sua?”, vaikka et tehnyt mitään väärää, vaan se lapsi teki. No, tässä on ihan sama juttu. Vahvempi pyytää anteeksi.
Anteeksipyytämisen kulttuuri puhuttaa – somekohuista urheiluun
Vehviläisen ja Valavuoren välinen sananvaihto osuu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, onko Suomeen syntynyt ”anteeksipyytelykulttuuri” vai pikemminkin terveempi tapa ottaa vastuuta omista sanoista ja teoista. Sosiaalinen media kärjistää mielipiteitä, ja samalla anteeksipyyntöjen merkitys ja aitous punnitaan julkisesti.
Vastaavia arvo- ja asennekeskusteluja nähdään myös urheilun puolella. Esimerkiksi jalkapallon FA Cupissa on puhuttanut pelaajien ja seurojen suhde entisiin joukkueisiinsa, kuten tilanteessa, jossa Danny Welbeck upotti entisen seuransa ja pudotti Manchester Unitedin FA Cupista Brightonin paidassa, mikä herätti keskustelua lojaaliudesta, tunteista ja siitä, miten urheilijat kommentoivat menneitä työnantajiaan julkisuudessa.
Vehviläisen tapaus osoittaa, että myös viihde- ja mediamaailmassa jokainen sana voi päätyä suurennuslasin alle – ja että anteeksipyytämisestä on tullut osa julkista peliä, jossa mitataan sekä arvoja että rohkeutta.
