Maria Veitola arvostelee mediaa Jari Saarion merihädän ympärillä: kuka ansaitsee sankaritarinan?
Toimittaja ja mediapersoona Maria Veitola on ottanut kantaa soutaja Jari Saarion viime päivinä saamaan runsaaseen mediahuomioon. Veitolan mukaan tapa, jolla suomalainen media on seurannut Saarion merihätää ja pelastusoperaatiota, nostaa näkyvästi esiin kysymyksen eriarvoisuudesta – kenen hätä koetaan uutisarvoiseksi ja kenestä rakennetaan sankari.
Jari Saario merihädässä Etelä-Atlantilla
Merisoutaja Jari Saario on tunnettu äärirajoja koettelevista meriseikkailuistaan ja yksin suorittamistaan valtamerisouduista. Viimeisimmällä matkallaan hän joutui merihätään Etelä-Atlantilla, kun olosuhteet ja tilanne veneellä muuttuivat hengenvaarallisiksi.
Tapaus nousi nopeasti Suomen median ykkösuutisiin. Uutisissa seurattiin tiiviisti pelastusoperaation etenemistä, Saarion sijaintia ja pelastajien toimia. Moni suomalainen seurasi tilannetta jännittyneenä ja myötäeli merimiehen kohtaloa.
Tuoreimpien tietojen mukaan Saario on pelastettu ja turvassa. Hänet nostettiin pelastusalukseen vaikeiden vaiheiden jälkeen, ja tapaus herätti laajaa helpotusta sekä ihailua hänen rohkeuttaan ja sitkeyttään kohtaan.
Gekkonen ja muu media seurasivat tilannetta hetki hetkeltä
Myös viihde- ja uutissivusto Gekkonen seurasi tapahtumia tarkasti. Sivusto raportoi reaaliaikaisesti Saarion tilanteen kehittymisestä ja pelastusoperaation vaiheista, tarjoten päivityksiä huolestuneille suomalaisille.
Useissa medioissa julkaistiin myös videoita pelastushetkestä, joissa nähtiin, kuinka väsynyt merimies nostettiin verkon avulla laivaan. Kuvamateriaali vahvisti mielikuvaa dramaattisesta pelastustarinasta ja sankarillisesta selviytymisestä avoimella merellä.
Maria Veitola: ”Jotenkin kuvottavaa, kuinka intensiivisesti miessankaria seurataan”
Veitola kommentoi tilannetta kriittisesti Instagram-tarinoissaan. Hän ei ensisijaisesti arvostellut yksittäistä ihmistä, Jari Saariota, vaan laajemmin mediaa ja sitä, millaisia tarinoita nostetaan etusijalle.
– Anteeksi nyt, mutta minusta on jotenkin kuvottavaa, kuinka kovalla intensiteetillä Suomi-media seuraa miessankari Jari Saarion merihätää. Siis herranjumala, onko tämä todella ykkösuutinen? Veitola jyrähti.
Veitola korosti, että Saario on itse valinnut elämäntapansa ja siihen liittyvät riskit:
– Hän on ihan itse valinnut oman hullun ja hengenvaarallisen elämäntapansa ja nyt ihme kiimassa seurataan, että selviääkö kansallissankari tästä koettelemuksesta.
Veitola: Kritiikki ei kohdistu ihmiseen vaan eriarvoisiin uutiskriteereihin
Vaikka Veitolan sanat olivat kärkeviä, hän teki selväksi, että toivoi itsekin Saarion selviävän hengissä ja turvaan. Hänen kritiikkinsä kohdistui ennen kaikkea siihen, miten media ja yleisö arvottavat erilaisia hätätapauksia.
– Tottakai minäkin toivon, että Jari selviää. Mutta tässä tulee niin näkyväksi kaikki se eriarvoisuus: kenen hätä on tärkeää, ketä autetaan, kenen puolesta rukoillaan. Ja ketkä saa pärjätä omillaan ja vaikka upota sinne merenpohjaan ilman, että ketään koskaan kiinnostaa.
Veitolan viestin ydin on, että kaikki kriisit eivät saa samaa näkyvyyttä. Osa ihmisistä ja ihmisryhmistä jää pimentoon, vaikka heidän hätänsä olisi yhtä todellinen – tai jopa suurempi – kuin yksittäisen sankariksi nostetun seikkailijan.
Kenen hätä huomataan – ja kenen annetaan jäädä varjoon?
Keskustelu, jonka Veitola nosti esiin, liittyy laajempaan mediakritiikkiin. Usein huomio kohdistuu draamallisiin, helposti samaistuttaviin yksilötarinoihin, joissa on selkeä sankari, vaara ja pelastus. Samalla monet vähemmän näkyvät kriisit, kuten pitkäkestoinen köyhyys, turvattomuus, syrjintä tai konfliktialueiden ihmiskohtalot, jäävät ilman vastaavaa myötätuntoa ja jatkuvaa uutisseurantaa.
Tällainen valikoivuus ei näy pelkästään kotimaan uutisissa. Myös Arman Alizadin esiin nostamat lännen kaksoisstandardit ihmisoikeusloukkauksiin suhtautumisessa havainnollistavat, miten osa kärsimyksestä saa runsaasti huomiota, kun taas toiset tragediat ohitetaan nopeasti tai sivuutetaan lähes kokonaan.
Veitolan viesti haastaa sekä median että yleisön pohtimaan, miksi toisten hätä koskettaa enemmän kuin toisten, ja millä perusteilla jotkut tarinat nostetaan etusivuille, kun taas toiset jäävät marginaaliin.
Sankaritarina vai riskin tietoisesti valinnut seikkailija?
Jari Saarion tapaus nostaa esiin myös kysymyksen siitä, miten media rakentaa sankarimyyttejä. Saario on tietoisesti valinnut vaarallisen ja poikkeuksellisen elämäntavan, jossa merihätä ja onnettomuudet ovat osa riskiä. Silti hänestä on uutisoinnissa rakennettu ”kansallissankaria”, jonka jokainen liike ja pelastusoperaation yksityiskohta kiinnostaa suurta yleisöä.
Veitolan kritiikin taustalla on ajatus, että samalla kun yksilön rohkeutta ihannoidaan, jää helposti kysymättä, miksi yhtä intensiivisesti ei seurata esimerkiksi:
- pitkäaikaisesti kadonneiden tai syrjäytyneiden ihmisten kohtaloita,
- väkivaltaa kokevien ihmisten selviytymistä,
- pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vaarallisia matkoja,
- tai hoitojonojen ja mielenterveyskriisin keskellä kamppailevien suomalaisten arkea.
Tämä ei vähennä Saarion pelastumisen merkitystä, mutta asettaa sen laajempaan yhteiskunnalliseen mittakaavaan.
Keskustelu jatkuu somessa ja mediassa
Veitolan ulostulo on jakanut mielipiteitä. Osa pitää hänen kommenttejaan tärkeänä muistutuksena eriarvoisuudesta ja median valtarakenteista, osa taas kokee ne kohtuuttoman tylyinä yksittäistä seikkailijaa kohtaan.
Keskustelu paljastaa, kuinka voimakkaasti ihmiset samaistuvat sankaritarinoihin, mutta myös sen, miten herkästi uutisoinnin priorisointi herättää tunteita. Moni kysyy nyt, pitäisikö median tasapainottaa sankaritarinoita entistä enemmän sellaisten ihmisten kertomuksilla, joilla ei ole samaa näkyvyyttä tai mahdollisuutta tulla kuulluiksi.
Varmalta näyttää, että sekä Jari Saarion merihätä että Maria Veitolan mediakritiikki jäävät elämään esimerkkeinä siitä, miten yksittäinen uutistapaus voi avata paljon suuremman keskustelun oikeudenmukaisuudesta, näkyvyydestä ja siitä, kenen tarina lasketaan tärkeäksi.
Ei sisällä instagram post:eja
