Mika ja Elisa Aaltola kertovat isänsä Juhani Aaltolan kuolemasta – koskettavat jäähyväiset Instagramissa
Europarlamentaarikko Mika Aaltola ja filosofi Elisa Aaltola ovat kertoneet isänsä, Juhani Aaltolan, kuolemasta omilla Instagram-tileillään. Julkaisut ovat syvästi henkilökohtaisia ja kuvaavat sekä surua että kiitollisuutta vuosikymmenten mittaisesta yhteisestä elämästä.
Rauhallinen lähtö ja kolmen sukupolven kuva
Mika Aaltola jakoi Instagramissa lämpimän perhekuvan, jossa hän seisoo isänsä vierellä pitäen sylissään omaa pientä lastaan. Kuvassa näkyy kolme sukupolvea rinnakkain samassa hetkessä – isä, poika ja pojan lapsi – mikä korostaa elämän jatkuvuutta ja sukupolvien ketjua.
Tekstissään Mika kertoo, että hänen isänsä kuoli rauhallisesti.
– Isäni Juhani Aaltola kuoli tänään rauhallisesti, käsi äitini kädellä.
Samalla hän kiittää isäänsä elämänviisaudesta ja siitä suunnasta, jonka tämä oli elämään antanut.
– Kiitos, että annoit kartan elämän labyrinttiin ja kyvyn ymmärtää kitkaa ja myös vastatuulta voimavarana.
Viittaus Wittgensteiniin ja elämän kitkaan
Julkaisussaan Mika Aaltola viittaa myös filosofi Ludwig Wittgensteinin ajatuksiin, jotka olivat hänen isälleen tärkeitä. Teksti nostaa esiin elämän vaikeudet ja vastukset osana ihmisyyttä – ilman vastusta ei ole liikettä, eikä kasvua.
– ”Olemme joutuneet liukkaalle jäälle, jolta kitka puuttuu, ja niin olosuhteet ovat tietyssä mielessä ihanteelliset; mutta juuri siksi emme myöskään pysty kävelemään. Me haluamme kävellä: siis tarvitsemme kitkaa. Takaisin rosoiselle maalle!”
Lainaus kuvaa sitä, miten elämän karheus, haasteet ja suru tekevät myös liikkeen ja kehityksen mahdolliseksi. Lopuksi Mika tiivistää ajatuksensa menneisyyden ja muiston voimasta:
– Menneet elävät meissä, hän päättää päivityksensä.
Elisa Aaltolan runollinen jäähyväinen isälleen
Elisa Aaltola jakoi omalla Instagram-tilillään vanhan, herkän valokuvan lapsuudestaan. Kuvassa nuori Elisa istuu isänsä sylissä laivan kannella, taustalla avautuu meri. Kuva ja teksti muodostavat runollisen ja meditatiivisen kokonaisuuden, jossa todellisuus, muistot ja luontokuvat kietoutuvat toisiinsa.
Elisa kuvaa isänsä poislähtöä vahvoin, mielikuvituksellisinkin kielikuvin:
– Minun isäni lähti pois. Sumuksi suolammen yllä, kuuraksi kuusen kyljessä, sineksi tiaisen siivissä, siilien uniin, ahvenen aavistuksiin, avaruuksien päähän, ajatusten ulottumattomiin, tutun maailman tuolle puolen, tiluksille tuntemattoman, maailmoihin aivan muihin, Elisa muun muassa runoilee.
Teksti piirtää kuvan isästä, joka jatkaa olemassaoloaan luonnossa, muistoissa ja jossain ihmismielen tavoittamattomissa paikoissa. Kuolema ei näyttäydy vain loppuna, vaan siirtymänä näkyvästä näkymättömään.
Kiitos hoitajille, äidille ja isälle
Julkaisunsa lopussa Elisa Aaltola kiittää lämpimästi isänsä hoitoon osallistuneita ihmisiä. Erityisen kiitoksen saavat sekä terveydenhuollon ammattilaiset että perheen äiti.
– Kiitos Keuruun sairaalan hoitajille lempeydestä ja ystävällisyydestä. Te kohtelitte haurasta ja kuolevaa vanhusta arvostaen ja hellyydellä.
Hän osoittaa suuren arvostuksensa myös äidilleen, joka hoiti puolisoaan loppuun asti.
– Kiitos äidilleni isän omaishoidosta, joka kesti loppuun asti. Teit sankarillisen rakkauden työn.
Lopuksi Elisa kiittää isäänsä kaikesta siitä, mitä tämä oli vuosien aikana antanut:
– Kiitos isälleni rakkaudesta, huolenpidosta, neuvoista, kaikesta.
Julkaisun päättää täsmällinen ja koskettava muistoteksti:
– Juhani Matti Petteri Aaltola 1942–2026. En olisi voinut toivoa parempaa isää, hän kirjoittaa.
Surun, kiitollisuuden ja elämän haurauden äärellä
Mika ja Elisa Aaltolan julkiset jäähyväiset isälleen avaavat samalla ikkunan siihen, miten suomalaiset perheet käsittelevät surua, kuolemaa ja luopumista. Molempien tekstit yhdistävät kiitollisuuden, rakkauden ja elämän haurauden tunnistamisen. Isän merkitys piirtyy esiin sekä arjen neuvoina ja elämänoppeina että syvänä henkisenä tukena.
Samalla kun Aaltoloiden perhe käy läpi omaa suruaan, maailmalla nähdään myös muita traagisia tapahtumia, joissa ikäihmisten haavoittuvuus ja elämän rajallisuus tulevat konkreettisesti esiin. Esimerkiksi Indonesiassa hoivakodin tulipalo surmasi 16 iäkästä asukasta, mikä muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on suojella vanhuksia ja arvostaa heidän elämäänsä loppuun asti.
Muisto elää sukupolvissa
Sekä Mikan filosofinen että Elisan runollinen teksti korostavat samaa ydinsanomaa: muisto läheisestä ei katoa. Menneet elävät meissä, kuten Mika kirjoitti, ja jatkavat elämäänsä sanoissa, teoissa, arvoissa ja siinä tavassa, jolla kohtaamme toiset ihmiset.
Juhani Aaltola muistetaan paitsi perheensä rakkaana isänä myös ihmisenä, joka jätti pysyvän jäljen lastensa ajatteluun ja elämänasenteeseen. Julkaisut Instagramissa ovat osa tätä muistotyötä – tapa sanoittaa surua ja jakaa se muiden kanssa.
