Miko Bergbom ärähtää Fröbelin Palikat -kohusta: ”Missä ihmeen pellemaailmassa elämme?”
Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom (ps) otti voimakkaasti kantaa sosiaalisessa mediassa puhuttaneeseen Fröbelin Palikat -kohuun. Facebook-julkaisussaan hän arvostelee jyrkästi ilmiötä, jota hän kuvaa uudeksi cancel-kohuksi ja laajemminkin ajankuvaksi, jossa ”kaikesta loukkaannutaan ja uhriudutaan”.
Fröbelin Palikat -lastenvideot nousivat myrskyn silmään
Kohun keskiössä ovat Fröbelin Palikat -lastenyhtyeen vanhat musiikkivideot, joita esitettiin hiljattain televisiossa ja MTV Katsomossa. Sosiaalisessa mediassa, erityisesti Jodelissa, videoiden sisältöä alettiin tarkastella nykypäivän näkökulmasta ja osa katsojista piti niitä loukkaavina.
Eniten keskustelua herätti ”Kaivan monttua” -kappaleen musiikkivideo, jossa yhtyeen jäsenet venyttävät silmiään ja laulavat ”kuuluu ching chang chong”. Tulkintojen mukaan kohtaus liitettiin aasialaisten pilkkaamiseen ja rasistisiin stereotypioihin.
Toinen puheenaiheeksi noussut kappale oli ”Heikki ja Kaija”. Jodel-keskusteluissa kritiikki kohdistui videolla näkyviin sulkapäähineisiin ja kasvojen maalauksiin, joita pidettiin Amerikan alkuperäiskansoihin liitettyinä, stereotyyppisinä esitystapoina.
MTV reagoi keskusteluun ja poisti kohua herättäneen jakson Katsomosta, mikä lisäsi entisestään väittelyä sananvapaudesta, kulttuurisesta sensitiivisyydestä ja menneiden aikojen sisältöjen arvioimisesta nykyarvojen valossa.
Bergbom: ”Tämä pelleily ei lopu, jos kukaan ei uskalla sanoa vastaan”
Facebook-kirjoituksessaan Bergbom kertoo pohtineensa aluksi, jättäisikö hän koko aiheen kommentoimatta. Lopulta hän päätti avata suunsa, koska kokee ilmiön menneen liian pitkälle.
– Ajattelin ensin, että jätän kommentoimatta tätä uusinta ”cancel-kohua”, jonka uhrina on tällä kertaa Fröbelin palikat, mutta ei tämä pelleily lopu, jos kukaan ei uskalla enää sanoa vastaan. Nousta ylös ja sanoa, että nyt tämä lapsellinen kaikesta loukkaantuminen sekä uhriutuminen saa luvan riittää, Bergbom aloittaa.
Bergbom ihmettelee, miksi katsojat, joita sisältö häiritsi, eivät yksinkertaisesti vaihtaneet kanavaa.
– Pakko kysyä: missä ihmeen pellemaailmassa oikein elämme? Miksi nämä ihmiset eivät sulkeneet telkkaria tai vaihtaneet kanavaa, jos eivät kestäneet Fröbelin palikoita televisiossa?
Hänen mukaansa ensimmäinen reaktio ei näyttänyt olevan kanavan vaihtaminen, vaan somessa valittaminen.
– Oliko ensimmäinen ajatus tosiaan se, että tästä on kyllä mentävä valittamaan someen ja pohdittava siellä ääneen, mitä kauheuksia sitä ovatkaan Fröbelin palikat omassa ajassaan tehneet! Kerta kaikkiaan, tämä täytyy sensuroida. Nyt heti! Nyt on loukkaannuttava, varmuuden vuoksi vaikka intiaanien puolesta!
”Aikansa tuote” vai poistettava menneisyys?
Bergbomin mukaan Fröbelin Palikat -yhtyeen tuotantoa tulisi tarkastella omassa historiallisessa kontekstissaan. Hän muistuttaa, että kyseiset videot ja kappaleet olivat aikanaan erittäin suosittuja lasten keskuudessa – ja ovat monille yhä tänäkin päivänä nostalgista katsottavaa.
– Eikö voisi vain todeta, että Fröbelin palikoiden silloinen tuotanto oli aikansa tuote ja erittäin suosittu sellainen. On sitä itse asiassa yhä edelleen, riippumatta siitä, mitä muutama mielensäpahoittaja heistä ajattelee, Miko jatkaa.
Hän pelkää, että nykyajasta jää historiaan kuva, jossa sensurointi, loukkaantuminen ja muiden puolesta pöyristyminen nousevat keskiöön.
– Harmillista sen sijaan on, jos meidän aikamme kuvaksi jää lähinnä historian sensuroiminen, kaikesta loukkaantuminen ja muiden puolesta pöyristyminen, Bergbom lisää.
Kohu kertoo enemmän ajastamme kuin Fröbelin Palikoista
Bergbom pitää kohua mittasuhteiltaan liioiteltuna. Hänen mielestään se paljastaa ennen kaikkea sen, että Suomessa ei juuri nyt ole vakavampia ongelmia, kun kansallinen keskustelu voi keskittyä vanhoihin lastenmusiikkivideoihin.
Hän viittaa siihen, että jos yhteiskunnassa olisi enemmän todellisia, akuutteja kriisejä, tällaisiin tapauksiin ei uhrattaisi yhtä paljon aikaa ja energiaa.
Samankaltaisesta ilmiöstä on keskusteltu myös muissa kohuissa, joissa yksittäisiä esiintyjiä, vaikuttajia tai taiteilijoita on jouduttu puolustelemaan sosiaalisen median myrskyn keskellä. Esimerkiksi televisiokasvo Arman Alizad on aiemmin noussut puolustamaan Vilma Nissistä kohun keskellä, mikä on herättänyt laajaa keskustelua siitä, missä kulkee asiallisen kritiikin ja kohtuuttoman some-lynkkauksen raja.
Henkilökohtainen muisto Fröbelin Palikoista
Kirjoituksensa yhteydessä Bergbom jakoi myös henkilökohtaisen muiston. Hän liitti julkaisuunsa arkistokuvan vuodelta 1999, jossa hän poseeraa Fröbelin Palikat -yhtyeen jäsenen Mats Lillrankin kanssa.
Julkaisun lopuksi hän toivottaa seuraajilleen hyvää uutta vuotta ja viestii samalla, että kohusta huolimatta hän suhtautuu Fröbelin Palikoihin lämpimän nostalgisesti.
– Kaikesta huolimatta hyvää uutta vuotta 2026 kaikille. Kuvassa allekirjoittanut vuonna 1999, Bergbom päättää.
Laajempi keskustelu sananvapaudesta ja kulttuurisesta herkkyydestä jatkuu
Fröbelin Palikat -kohu ei ole vain yksittäinen tapaus, vaan osa laajempaa keskustelua siitä, miten menneisyyden viihdesisältöjä tulisi käsitellä nykypäivänä. Toiset korostavat tarvetta tunnistaa ja kritisoida vanhoja stereotypioita, kun taas toiset, kuten Bergbom, näkevät jatkuvan loukkaantumisen ja sensuroinnin uhkana sananvapaudelle ja kulttuuriperinnön ymmärtämiselle.
On selvää, että vastaavia kiistoja tullaan näkemään jatkossakin. Kysymys kuuluukin: pitäisikö vanhoja ohjelmia ja musiikkivideoita muokata, poistaa tai varustaa kontekstia selittävillä huomautuksilla – vai hyväksyä ne osaksi oman aikansa historiaa, josta voidaan oppia ilman, että kaikkea pyritään poistamaan näkyvistä?
