Miksi Trump haluaa Grönlannin – ja mitä saaren asukkaat siitä ajattelevat?
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on useaan otteeseen vaatinut, että Yhdysvallat ottaisi Grönlannin haltuunsa. Hänen mukaansa arktisella saarella olisi ratkaiseva merkitys Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle – mutta ajatus on herättänyt jyrkkää vastarintaa niin Grönlannissa kuin Tanskassakin.
Trumpin uudet vaatimukset ja kova sananvaihto Tanskan kanssa
Trump toisti vaatimuksensa Grönlannin haltuunotosta Yhdysvaltain sotilasoperaation jälkeen Venezuelassa, jossa presidentti Nicolás Maduro ja hänen vaimonsa pidätettiin ja kuljetettiin New Yorkiin. Heti operaation jälkeisenä päivänä Trump sanoi toimittajille: ”Tarvitsemme Grönlannin kansallisen turvallisuuden takia. Se on niin strateginen. Tällä hetkellä Grönlanti on täynnä venäläisiä ja kiinalaisia aluksia.”
Grönlannin pääministeri Jens Frederik Nielsen torjui ajatuksen suoraviivaisesti toteamalla, että ”nyt riittää”, ja kutsui suunnitelmia Yhdysvaltain määräysvallasta ”fantasiaksi”. Myös Tanskan pääministeri Mette Frederiksen painotti, että ”Yhdysvalloilla ei ole oikeutta liittää yhtäkään Tanskan kuningaskunnan kolmesta maasta itseensä”.
Trump yritti ensimmäisen presidenttikautensa aikana vuonna 2019 ostaa saaren, mutta Tanska teki selväksi, että Grönlanti ei ole kaupan. Kun hän palasi Valkoiseen taloon tammikuussa 2025, kiinnostus virisi uudelleen – eikä hän ole sulkenut pois edes voiman käyttöä. BBC:n diplomaattikorrespondentti James Landalen mukaan tämä on järkyttänyt Tanskaa, joka on sekä Naton jäsen että perinteisesti yksi Yhdysvaltain läheisimmistä liittolaisista.
Diplomaattinen paine ja kiistanalaiset vierailut Grönlannissa
Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance vieraili Grönlannissa maaliskuussa ja syytti puheessaan Tanskaa siitä, ettei se investoi riittävästi alueen puolustukseen. Vuoden 2025 lopulla kiista kiristyi entisestään, kun Trump nimitti Grönlantiin erityislähettilään, Jeff Landryn, joka on puhunut avoimesti saaren liittämisestä Yhdysvaltoihin.
Tämä on herättänyt laajaa huolta sekä Grönlannissa että Tanskassa, sillä monen mielestä Yhdysvallat pyrkii hivuttautumaan kohti käytännön määräysvaltaa saaresta, vaikka virallinen suvereniteetti säilyisikin Tanskalla.
Grönlanti: arktinen jättisaari ja harvaan asuttu strateginen solmukohta
Grönlanti on maailman suurin saari, joka ei ole oma mannere. Se sijaitsee arktisella alueella ja on samalla yksi maapallon harvimmin asutuista alueista: noin 56 000 asukkaasta suurin osa on alkuperäiskansaan kuuluvia inuiteja.
Noin 80 prosenttia Grönlannin pinta-alasta on jään peitossa. Suurin osa väestöstä asuu jäätiköistä vapaalla lounaisrannikolla pääkaupungin Nuukinkin ympärillä. Talous perustuu pääosin kalastukseen ja kalanjalostukseen, ja Tanskan valtio tukee Grönlantia merkittävillä vuosittaisilla tulonsiirroilla.
Luonnonvarat, ilmastonmuutos ja suurvaltojen kilpailu
Viime vuosina kiinnostus Grönlannin luonnonvaroihin on kasvanut voimakkaasti. Saarelta löytyy muun muassa harvinaisia maametalleja, uraania ja rautaa, joita tarvitaan esimerkiksi korkean teknologian laitteissa ja energiantuotannossa. Ilmaston lämpeneminen ja laajan jääpeitteen sulaminen voivat tehdä näistä esiintymistä entistä helpommin hyödynnettäviä.
Trump on tullut tunnetuksi siitä, että hän korostaa strategisesti arvokkaiden mineraalien merkitystä ulkopolitiikassaan – esimerkiksi suhteessa Ukrainaan. Silti hän on Grönlannin kohdalla painottanut: ”Tarvitsemme Grönlannin kansallisen turvallisuuden, emme mineraalien takia.”
Samaan aikaan sekä Kiina että Venäjä ovat vahvistaneet sotilaallista läsnäoloaan arktisella alueella. Arktisen instituutin raportin mukaan nämä maat kehittävät nopeasti arktista sotilasinfrastruktuuriaan, ja Yhdysvaltoja on kehotettu lisäämään omaa läsnäoloaan tasapainon säilyttämiseksi.
Yhdysvaltain pitkä turvallisuusintressi Grönlannissa
Yhdysvaltain turvallisuusintressit Grönlannissa eivät ole uusia. Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksa miehitti Tanskan, minkä jälkeen Yhdysvallat miehitti Grönlannin ja perusti saarelle sotilas- ja radiotukikohtia. Sodan jälkeen amerikkalaisjoukot eivät vetäytyneet, vaan läsnäolo jatkui.
Nykyisin Grönlannissa toimii Yhdysvaltain Pituffik Space Base, joka tunnettiin pitkään Thulen lentotukikohtana. Vuoden 1951 puolustussopimus Tanskan kanssa antoi Yhdysvalloille merkittävän roolin Grönlannin puolustuksessa ja oikeuden rakentaa ja ylläpitää sotilastukikohtia.
”Jos Venäjä lähettäisi ohjuksia Yhdysvaltoja kohti, lyhin reitti ydinaseille kulkisi Pohjoisnavan ja Grönlannin kautta”, selittää Marc Jacobsen, apulaisprofessori Tanskan kuninkaallisessa puolustuskorkeakoulussa. ”Siksi Pituffikin tukikohdalla on valtava merkitys Yhdysvaltojen puolustuksessa.”
Yritykset ostaa Grönlanti – historia toistaa itseään
Yhdysvaltain halu saada Grönlanti hallintaansa ei alkanut Trumpista. Arktisen turvallisuuden kysymyksiin erikoistunut tutkija Lukas Wahden muistuttaa, että ”Yhdysvallat on yrittänyt useaan otteeseen syrjäyttää tanskalaiset Grönlannista ja liittää saaren itseensä tai ainakin saada täydellisen turvallisuuspoliittisen määräysvallan”.
Jo vuonna 1867, pian Alaskan oston jälkeen, ulkoministeri William H. Seward aloitti neuvottelut Grönlannin ostamisesta Tanskalta. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt. Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, Yhdysvallat tarjosi Tanskalle 100 miljoonaa dollaria – nykyrahassa noin 1,2 miljardia dollaria – mutta Tanska kieltäytyi jälleen.
Kolonialismista itsehallintoon
Vaikka Grönlanti sijaitsee maantieteellisesti Pohjois-Amerikan mantereella, Tanska – lähes 3 000 kilometrin päässä – on hallinnut saarta noin 300 vuoden ajan. Grönlanti oli pitkään Tanskan siirtomaa, ja suurimman osan tästä ajasta saari pysyi sekä syrjäisenä että köyhänä.
Vuonna 1953 Grönlannista tehtiin osa Tanskan kuningaskuntaa ja grönlantilaisista tuli Tanskan kansalaisia. Vuoden 1979 kansanäänestyksen seurauksena maalle myönnettiin itsehallinto, jonka myötä Grönlanti sai päätäntävallan suurimmassa osassa sisäisiä asioitaan. Tanska säilytti kuitenkin vastuun ulkopolitiikasta ja puolustuksesta. Nykyään Grönlannissa sijaitsee sekä tanskalaisia että amerikkalaisia sotilastukikohtia.
”Grönlanti kuuluu grönlantilaisille” – mitä saarella ajatellaan?
Trumpin uusien uhkausten jälkeen alkuvuonna 2026 pääministeri Jens Frederik Nielsen vaati Yhdysvaltoja lopettamaan painostuksen: ”Ei enää painostusta. Ei enää vihjailuja. Ei enää liittämisfantasioita. Olemme avoimia vuoropuhelulle ja neuvotteluille, mutta niiden on tapahduttava asianmukaisia kanavia pitkin ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen.”
Kun BBC:n toimittaja Fergal Keane vieraili Grönlannissa vuonna 2025, hän kuuli saman lauseen toistuvan yhä uudelleen: ”Grönlanti kuuluu grönlantilaisille. Trump voi vierailla, mutta siihen se jää.” Kysymys nousi myös keskeiseksi teemaksi Grönlannin vuoden 2025 parlamenttivaaleissa.
Mielipidemittausten mukaan useimmat grönlantilaiset kannattavat pitkällä aikavälillä itsenäisyyttä Tanskasta, mutta ylivoimainen enemmistö vastustaa ajatusta Yhdysvaltoihin liittymisestä. Kun Trump ensimmäisen kerran esitti ostotarjousta vuonna 2019, moni paikallinen ilmaisi jyrkän vastustuksensa.
Matkanjärjestäjä Dines Mikaelsen kuvasi ideaa ”erittäin vaaralliseksi”, ja Grönlannin ensimmäinen naispuolinen pääministeri Aleqa Hammond kritisoi sitä, että Trump ”kohtelee meitä kuin kauppatavaraa, jonka voi ostaa”.
Grönlanti suurvaltojen puristuksessa
Grönlanti on joutunut suurvaltojen kilpailun keskipisteeseen: se on yhtä aikaa strateginen sotilastukikohta, tulevaisuuden luonnonvarojen aarreaitta ja arktisen ilmastonmuutoksen etulinja. Samaan aikaan saaren oma väestö vaatii oikeutta päättää omasta tulevaisuudestaan ilman ulkopuolisten valtioiden sanelua.
Kiistat Grönlannista muistuttavat myös muista tapauksista, joissa suurvaltojen intressit ja paikallisten ihmisten turvallisuus ja itsemääräämisoikeus törmäävät. Esimerkiksi Sveitsin Crans-Montanan tuhoisa baaripalo ja sen taustalla epäillyt syttymissyyt ovat herättäneet keskustelua siitä, miten viranomaiset ja poliittiset päättäjät kantavat vastuunsa ihmishengistä ja turvallisuudesta.
Grönlannin kohdalla ratkaisevaksi kysymykseksi jää, toteutuuko periaate ”Grönlanti kuuluu grönlantilaisille” – vai määritelläänkö saaren tulevaisuus suurvaltojen neuvottelupöydissä.
Ei sisällä instagram post:eja
