Miten revontulia synnyttävät auringonmyrskyt voivat aiheuttaa tuhoa maapallolla
Revontulet – pohjoisen taivaan vihreät, violetit ja punaiset valoverhot – ovat yksi vaikuttavimmista luonnonilmiöistä, jonka vain harvat pääsevät näkemään täydellisimmillään. Näiden taivaallisten valoshow’iden taustalla on kuitenkin ilmiö, joka voi pahimmillaan horjuttaa koko modernia yhteiskuntaa: voimakkaat auringonmyrskyt ja niistä seuraava avaruussää.
Aurinko, varautuneet hiukkaset ja revontulet
Revontulet syntyvät, kun Auringosta purkautuu suuria määriä varautuneita hiukkasia – pääasiassa elektroneja ja protoneja – avaruuteen. Nämä hiukkaset kulkeutuvat aurinkotuulen mukana kohti Maata ja vuorovaikuttavat Maan magneettikentän ja yläilmakehän kaasumolekyylien kanssa. Törmäykset synnyttävät valoa, jonka näemme revontulina.
Sama prosessi, joka tarjoaa henkeäsalpaavan näyn yötaivaalla, voi äärimmäisissä tilanteissa muuttua harvinaiseksi mutta hyvin vaaralliseksi tapahtumaketjuksi. Kun Auringon aktiivisuus on poikkeuksellisen voimakasta, seurauksena voi olla geomagneettinen myrsky, joka häiritsee Maan teknisiä järjestelmiä laajalla skaalalla.
Auringonmyrskyt uhkaavat sähköverkkoja, satelliitteja ja lentoliikennettä
Voimakkaimmat auringonpurkaukset ja niihin liittyvät koronamassapurkaukset voivat aiheuttaa laajoja häiriöitä niin sähköverkoissa, satelliittijärjestelmissä kuin lentoliikenteessäkin. Sähköverkkoihin indusoituvat virrat voivat ylikuormittaa muuntajia ja siirtojohtoja, satelliitit voivat menettää ratakorkeuttaan tai vaurioitua, ja lentokoneiden navigointi- ja ohjausjärjestelmät voivat altistua haitalliselle säteilylle.
Hiljattain Airbus joutui määräämään yli 6 000 lentokonetta maahan, kun yksi kone koki lokakuussa äkillisen ja odottamattoman korkeuden menetyksen. Tapauksen epäiltiin johtuneen voimakkaasta aurinkosäteilystä, joka häiritsi koneen järjestelmiä. Tilanne johti kiireelliseen ohjelmistopäivitykseen ja laitteistojen tarkastuksiin – esimerkki siitä, miten avaruussää voi vaikuttaa suoraan globaaliin lentoliikenteeseen.
Tämäntyyppiset häiriöt eivät ole enää pelkkää teoriaa, vaan konkreettinen riski, jota tutkijat ja viranomaiset ympäri maailmaa pyrkivät ennakoimaan ja hallitsemaan.
Avaruussää kansallisena turvallisuusriskinä
Monet maat ovat alkaneet käsitellä vakavaa avaruussäätä yhtenä merkittävimmistä tulevaisuuden uhkista. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus julkaisee National Risk Register -riskiluettelon, jossa kuvataan suurimpia kansallisia uhkia. Perinteisten riskien – kuten ydinonnettomuuksien, terrori-iskujen ja pandemiaepidemioiden – rinnalle on nostettu myös vakava avaruussää.
Avaruussään vaikutukset eivät rajoitu pelkästään teknisiin laitteisiin, vaan niillä voi olla laajoja yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Pitkät sähkökatkot, viestintäverkkojen häiriöt, pankkijärjestelmien kaatuminen ja logististen ketjujen sekoaminen voisivat lamauttaa yhteiskuntia päiviksi tai jopa viikoiksi.
Carringtonin tapaus 1859 – historian voimakkain geomagneettinen myrsky
Moderni varautuminen vakavaan avaruussäähän perustuu pitkälti niin kutsuttuun Carringtonin tapaukseen vuodelta 1859. Kyseessä oli tähän mennessä voimakkain tunnettu geomagneettinen myrsky, joka aiheutti nopeita muutoksia Maan magneettikentässä ja indusoi voimakkaita sähkövirtoja pitkiin johtimiin.
Teleoperaattorit saivat sähköiskuja, pylväät kipinöivät ja lennätinlinjat toimivat paikoin jopa ilman paristoja, kun maahan indusoituneet virrat riittivät pitämään yhteydet hengissä. Vaikka tuon ajan teknologia oli yksinkertaista verrattuna nykypäivään, vaikutukset olivat silti huomattavia.
Jos vastaavanlainen tai sitäkin voimakkaampi myrsky tapahtuisi nyky-yhteiskunnassa, seuraukset olisivat moninkertaisesti vakavammat, sillä lähes kaikki kriittinen infrastruktuuri – sähkö, viestintä, liikenne, terveydenhuolto ja finanssijärjestelmät – nojaavat elektroniikkaan ja globaaleihin verkkoihin.
Satelliitit ja GPS-järjestelmät avaruussään armoilla
Voimakkaat auringonmyrskyt voivat laajentaa Maan yläilmakehää ulospäin avaruuteen. Tämä lisää ilmakehän tiheyttä satelliittien ratakorkeudella ja kasvattaa ilmanvastusta, mikä hidastaa satelliitteja ja voi johtaa niiden hallitsemattomaan ratakorkeuden alenemiseen.
Helmikuussa 2022 koettiin konkreettinen esimerkki, kun voimakas aurinkomyrsky johti 38 uuden satelliitin menettämiseen. Satelliittien radat muuttuivat niin paljon, että ne eivät enää pysyneet suunnitelluilla radoillaan ja päätyivät lopulta putoamaan takaisin ilmakehään.
Radanmuutokset lisäävät myös satelliittien välisen törmäysriskin kasvua. Lisäksi avaruussää voi vaurioittaa satelliittien herkkiä elektroniikkakomponentteja, aiheuttaen virhetoimintoja, tietokorruptiota tai jopa pysyviä vaurioita.
GPS- ja muut satelliittipaikannusjärjestelmät ovat erityisen alttiita häiriöille. Voimakas geomagneettinen myrsky voi häiritä signaaleja niin, että paikannus katoaa tai muuttuu epätarkaksi useiksi tunneiksi tai jopa päiviksi. Tämä vaikuttaisi paitsi autojen navigaattoreihin ja älypuhelimiin myös merenkulkuun, ilmailuun, logistiikkaan ja kriittisiin aikajärjestelmiin, joihin esimerkiksi pankkisiirrot ja pörssikauppa tukeutuvat.
Lentoliikenne ja avaruussää – kasvava huolenaihe
Ilman luotettavaa GPS:ää ja tarkkoja navigointijärjestelmiä lentokoneiden turvallinen operointi vaikeutuu merkittävästi. Lisäksi suurilla leveysasteilla lentävät koneet – erityisesti napareittejä käyttävät – altistuvat voimakkaammalle säteilylle, kun Maan magneettikenttä ohjaa varautuneita hiukkasia kohti navoille.
30. lokakuuta 2025 JetBlue Airlinesin Airbus A320 -kone, joka lensi Cancúnista (Meksiko) Newarkiin (USA), koki äkillisen ja odottamattoman korkeuden menetyksen. Useita matkustajia loukkaantui, ja kone joutui laskeutumaan hätätilanteessa Floridaan, missä 15 matkustajaa vietiin sairaalaan hoitoon.
Airbusin tutkinnan mukaan avaruussää oli todennäköisesti vaurioittanut tai korruptoinut dataa korkeusperäsimen ja siivekkeiden ohjaustietokoneessa. Tämä johti odottamattomaan koneen nokan painumiseen alaspäin. Tapauksen vakavuus johti hätäiseen Airworthiness Directive -määräykseen, joka määräsi yli 6 000 konetta maahan, kunnes ohjelmistot ja/tai tietokoneet oli päivitetty.
Määräyksen mukaan pahimmassa tapauksessa ohjaamattomat peräsinliikkeet voisivat johtaa koneen rakenteellisen kestokyvyn ylittymiseen – eli suoraan hengenvaaralliseen tilanteeseen. Tapaus osoittaa, kuinka moderni ilmailu on yhä riippuvaisempi elektronisista järjestelmistä, joita avaruussää voi häiritä.
Myös urheilussa ja vapaa-ajan liikkumisessa turvallisuusnäkökulmat ovat nousseet esiin. Esimerkiksi Ollie Popin esiin nostama keskustelu turvavarusteista ja riskienhallinnasta muistuttaa, että teknologian ja liikkumisen riskit vaativat jatkuvaa huomiota – aivan kuten avaruussää riskinä nykyaikaiselle lentoliikenteelle.
Sähköverkot ja historialliset esimerkit
Yksi konkreettisimmista avaruussään uhista kohdistuu sähköverkkoihin. Pitkät suurjännitelinjat toimivat eräänlaisina antenneina, joihin geomagneettiset myrskyt voivat indusoida suuria tasavirtoja. Nämä virrat voivat ylikuormittaa muuntajia, aiheuttaa laitteiden ylikuumenemista ja lopulta johtaa laajoihin sähkökatkoihin.
Maailmanlaajuisesti tunnetuin esimerkki on maaliskuulta 1989, jolloin Kanadan Quebecin provinssi joutui laajan sähkökatkon kouriin geomagneettisen myrskyn seurauksena. Miljoonat ihmiset jäivät ilman sähköä ja lämmitystä yhdeksän tunnin ajaksi – keskellä kylmää vuodenaikaa. Tapauksen jälkeen monissa maissa alettiin kehittää parempia suojamekanismeja ja valvontajärjestelmiä sähköverkoille.
Läheltä piti -tilanne vuonna 2012
Heinäkuussa 2012 Maapalloa sivusi poikkeuksellisen voimakas aurinkomyrsky, jonka arvioidaan olleen Carringtonin tapaukseen verrattava niin sanottu Carrington-luokan tapahtuma. Onni oli kuitenkin tällä kertaa ihmiskunnan puolella: Aurinko pyörii akselinsa ympäri noin 25 päivässä, ja myrskyn aiheuttanut aktiivinen alue ei tuolloin osoittanut suoraan kohti Maata.
Jos purkaus olisi osunut maapalloa kohti vain muutamia päiviä eri aikaan, seuraukset olisivat voineet olla maailmanlaajuiset – laajoja sähkökatkoja, satelliittien tuhoutumista, navigaatiojärjestelmien lamaantumista ja viestintäverkkojen häiriöitä. Tämä läheltä piti -tilanne on muistutus siitä, kuinka haavoittuvainen moderni yhteiskunta on Auringon voimille.
Miyake-tapahtumat – vieläkin suurempi uhka?
Viimeaikainen tutkimus on paljastanut, että Carringtonin kaltaiset geomagneettiset myrskyt eivät välttämättä ole pahin mahdollinen skenaario. Fossiloituneiden puiden vuosilustotutkimuksessa on havaittu poikkeuksellisen voimakkaita radiohiilipiikkejä, joita kutsutaan Miyake-tapahtumiksi löytäjänsä mukaan.
Nämä tapahtumat viittaavat siihen, että Auringosta voi ajoittain purkautua säteilyä ja hiukkasmassoja, jotka ovat jopa kymmenen kertaa voimakkaampia kuin Carringtonin myrsky. Viimeisin tällainen tapahtuma näyttää sattuneen noin tuhat vuotta sitten. Koska ihmiskunnalla on ollut laajamittainen sähköinen infrastruktuuri vasta hyvin lyhyen ajan, meillä ei ole kokemusta siitä, mitä Miyake-luokan tapahtuma tekisi nykyiselle teknologiselle sivilisaatiolle.
Asiantuntijoiden mukaan on perusteltua olettaa, että kyse on ennemmin ajankysymyksestä kuin siitä, tapahtuuko tällainen myrsky uudelleen. Siksi avaruussään ennustamiseen, varoitusjärjestelmiin ja infrastruktuurin suojaamiseen panostetaan yhä enemmän.
Revontulten kauneus ja avaruussään varjopuoli
Revontulet ovat monille elämys, jonka vuoksi matkustetaan pohjoiseen, järjestetään kuvausretkiä ja seurataan avaruussääennusteita lähes yhtä tarkasti kuin säätiedotusta. Ne symboloivat luonnon kauneutta ja Auringon sekä Maan välisen vuorovaikutuksen näkyvintä ilmentymää.
Samalla revontulet ovat muistutus siitä, että elämme dynaamisessa aurinkokunnassa, jossa Auringon aktiivisuus voi hetkessä muuttaa olosuhteita maapallon ympärillä. Kun Auringon aktiivisuusjakso saavuttaa huippunsa, revontulia nähdään todennäköisemmin myös tavanomaista etelämpänä – mutta samalla kasvaa riski häiritsevistä ja mahdollisesti tuhoisista auringonmyrskyistä.
Teknologisesti riippuvainen yhteiskunta tarvitsee sekä parempaa avaruussään seurantaa että konkreettisia varautumistoimia. Sähköverkkojen suojaaminen, satelliittien suunnittelun parantaminen, ilmailun riskienhallinta ja kansainvälinen yhteistyö ovat avainasemassa, jotta voimme jatkossakin ihailla revontulia ilman, että niiden taustalla piilevä voima sammuttaa valot koko maapallolta.
Ei sisällä instagram post:eja
