Onko UFC:n matchmaking reilua? Lerone Murphyn pitkä tie mestaruushaastajaksi

Lerone Murphy on yksi UFC:n höyhensarjan kuumimmista nimistä. Silti hänen tiensä mestaruusotteluun on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Vaikka britti on 18 ottelun urallaan yhä tappioitta ja yhdeksän ottelun voittoputkessa UFC:ssä, hänet ohitettiin mestaruushaastajan paikalta – ja se sai hänet katsomaan lajia ja sen bisnespuolta uusin silmin.

Kun mestaruusottelu karkaa käsistä

Murphyn uran käännekohta tuli yllättäen. Elokuussa hän tyrmäsi Aaron Picon näyttävällä, viraaliksi nousseella pyörivällä kyynärpääiskulla ja nousi monien papereissa selväksi seuraavaksi haastajaksi Alexander Volkanovskin höyhensarjan tittelistä.

Murphy vaati ääneen omaa mahdollisuuttaan, ja mestari Volkanovski myönsi julkisesti, että 34-vuotias englantilainen oli ansainnut mestaruusottelun. Silti UFC valitsi toisin: Volkanovski määrättiin puolustamaan vyötään helmikuussa uusintaottelussa Diego Lopesia vastaan – miestä vastaan, jonka hän oli jo voittanut kymmenen kuukautta aiemmin.

Murphy myöntää, että päätös avasi hänen silmänsä.

”Se herätti minut monen asian suhteen, mutta ymmärrän sen”, Murphy sanoo BBC Sportille. ”On pakko ymmärtää, että tämä on viihdebisnes. Sen ei pitäisi olla niin, mutta se on niin.”

Murphy vs. Evloev – epävirallinen ykköshaastajan ottelu

Sen sijaan, että Murphy olisi saanut suoran mestaruusottelun, hänet on nyt asetettu UFC London -illan pääotteluun venäläistä Movsar Evloevia vastaan. Paperilla kyse on hyvin selkeästä ykköshaastajan karsintaottelusta: Evloev on höyhensarjan rankingissa sijalla 1, Murphy sijalla 3.

Silti Murphyn asemaa kyseenalaistetaan jo ennen kuin ensimmäistäkään lyöntiä on vaihdettu. Kilpakumppani Jean Silva on väittänyt, että hän saa seuraavan mahdollisuuden Volkanovskia vastaan, koska on ”viihdyttävämpi” ottelija kuin Murphy.

Murphyn taistellessa paikastaan mestaruuskuvassa UFC:n otteluparien rakentamisesta ja sen muuttuneista pelisäännöistä on tullut iso puheenaihe. Miksi jotkut huippuhaastajat ohitetaan, vaikka urheilulliset näytöt olisivat kiistattomat?

UFC on rankings-organisaatio – mutta ennen kaikkea bisnes

UFC:ssä ottelijat asetetaan viralliseen ranking-järjestykseen, ja lähtökohtaisesti korkeammalle sijoitetut nähdään ansaitsevan mestaruusottelun ensin. Silti todellisuus ei aina seuraa ranking-listaa.

Esimerkki on selvä: Murphy on kolmantena, Evloev ykkösenä, mutta kakkossijalla oleva Lopes sai uusintamahdollisuuden Volkanovskia vastaan jo yhden tappion jälkeen. Selitys löytyy siitä, että vaikka vapaaottelu on urheilua, UFC on samalla nopeasti kasvanut, monen miljardin punnan arvoinen viihdeyhtiö.

Rahaa tulee vain, jos yleisö maksaa nähdäkseen ottelut – ja ennen kaikkea tietyt ottelijat. UFC on solminut muun muassa arviolta 5,7 miljardin punnan arvoisen lähetyssopimuksen Paramountin kanssa. Mitä enemmän katsojia ja kiinnostusta, sitä arvokkaampi tuote.

Juuri tässä kohdassa Murphy on saattanut kärsiä. Hänen otteensa häkissä puhuvat puolestaan, mutta luonteeltaan hän on pidättyväinen, eikä tarjoile median kaipaamia räväköitä soundbiteja. Myöskään sosiaalisen median puolella Murphyn profiili ei ole yhtä värikäs kuin monilla kilpakumppaneilla.

Itsensä brändääminen – välttämätön taito UFC:ssä?

Brittiottelija Michael ”Venom” Page, joka kohtaa UFC Londonissa Sam Pattersonin, korostaa markkinointiosaamisen merkitystä nyky-UFC:ssä.

”Kyse on aina taloudellisesta hyödystä”, Page toteaa. ”Jos UFC ymmärtää, että jokin ottelija tuo enemmän katseita, täyttää katsomon ja tuo enemmän rahaa yhtiölle, häntä suositaan. Siksi on tärkeää osata markkinoida itseään.”

Page muistuttaa, että ennen sosiaalisen median räjähdystä puhdas urheilullinen menestys riitti helpommin.

”Aikaisemmin menestys puhui puolestaan. Sosiaalinen media ei vienyt huomiota eri suuntiin – kaikki katsoivat samoja ottelijoita samoilta kanavilta, jolloin oli helpompi tulla tunnetuksi.”

Kun UFC:n brändi on kasvanut jättiläiseksi, se on monin paikoin suurempi kuin yksittäiset tähdet. Tämä tekee yksittäisen ottelijan erottautumisesta vaikeampaa: pelkkä voittaminen ei aina riitä, jos rinnalla on räiskyviä persoonia, jotka hallitsevat otsikot ja algoritmit.

”Urheilu ei ole reilua” – urheilijan vastuu näkyvyydestä

Walesilainen Mason Jones, joka kohtaa Lontoossa Axel Solan, suhtautuu asiaan tylyn realistisesti.

”Urheilu ei ole reilua”, Jones sanoo. ”Nykyisessä UFC:ssä sinun on tehtävä enemmän itse, jotta sinut huomataan. UFC on pyörä, joka pyörii joka päivä. Jos et ole sinä, se on joku muu.”

Jonesin viesti nuorille ottelijoille on selkeä: älä odota, että organisaatio tekee kaiken puolestasi.

”Sinun on tehtävä kaikki, mitä voit, jotta sinut huomataan, ja rakennettava itse oma varallisuutesi ja legacysi.”

Tästä on nähty esimerkkejä myös muissa painoluokissa. Yksi UFC:n suurimmista tähdistä on Paddy Pimblett, joka on rakentanut maineensa vahvasti persoonansa ja karismansa varaan. Hän sai väliaikaisen titteliottelun Justin Gaethjea vastaan ohi paremmin rankattujen haastajien – hyvä esimerkki siitä, miten viihdearvo voi ohittaa puhtaan urheilullisen logiikan.

Viihdyttävä ottelutyyli nostaa arvoa

Toinen iso tekijä ottelijan ”tähtivoimassa” on ottelutyyli. Yleisö rakastaa lopetuksia – erityisesti tyrmäyksiä. Murphyn Pico-voitto oli hänen ensimmäinen keskeytysvoittonsa kuuteen otteluun, mikä selittää osaltaan, miksi häntä ei ole aina pidetty ”pakko nähdä” -ottelijana.

Luke Riley, joka kohtaa UFC Londonissa Michael Aswell Jr:n uransa vasta toisessa UFC-ottelussa, on saanut nopean nosteen juuri näyttävän tyylinsä ansiosta. Hän on tyrmännyt neljä edellisestä viidestä vastustajastaan.

”Jos sinulla on faneja viihdyttävä ottelutyyli, kaupallinen puoli ja some eivät ole yhtä tärkeitä”, Riley arvioi. ”Neuvoni on, että älä jämähdä liikaa sosiaaliseen mediaan. Minusta olen itse siitä hyvä esimerkki.”

Page nostaa esimerkiksi myös entisen keskisarjan ja kevyen raskassarjan mestarin Alex Pereiran, jota hän pitää UFC:n suurimpana aktiivisena tähtenä. Pereiran kymmenestä UFC-voitosta kahdeksan on tullut tyrmäyksellä – tilasto, joka puhuu suoraan yleisön kieltä.

”Pereiran tähti perustuu vahvasti siihen, mitä hän tekee häkissä”, Page sanoo. ”Hänellä on valtava tähtikarisma olematta ylikorostetun äänekäs julkisuudessa. Hän on aktiivinen, voittaa jatkuvasti – ja UFC nostaa häntä esiin omassa markkinoinnissaan, vaikka hän ei itse huutelisi somessa tauotta.”

Murphyn pitkä tie – menestys ”vaikeimman kautta”

Jos Murphy kaataa Evloevin Lontoossa, hän venyttää voittoputkensa kymmeneen otteluun ja vahvistaa paikkaansa höyhensarjan kovimpana nousevana nimenä. Samalla hän pidentäisi jo nyt divisioonan pisintä aktiivista voittoputkea.

Mahdollinen mestaruusottelu sen jälkeen olisi hänelle ansaittu palkinto vuosien kärsivällisyydestä ja vaikeimman tien kulkemisesta. Murphy on joutunut odottamaan mahdollisuuksiaan ja rakentanut asemansa lähinnä urheilullisen näyttönsä, ei medianäkyvyyden varaan.

Silti hän myöntää, että nuoremmille ottelijoille on olemassa helpompiakin reittejä nousta esiin UFC:ssä.

”Sinulla pitää olla jonkinlainen oma niche”, Murphy sanoo. ”Minun kohdallani olen jo tässä pisteessä – ei ole enää kovin paljon, mitä voisin muuttaa.”

Murphyn tarina muistuttaa, että UFC:ssä puhdas urheilullinen ansio ja bisnesrealiteetit kulkevat rinnakkain – joskus ristiriidassa. Mestaruusottelu ei aina mene sille, joka on ”ansainnut” sen rankingin perusteella, vaan sille, joka yhdistää tulokset, tarinan ja myyvän persoonan.

Viihde, tähdet ja näkyvyys – ilmiö yli lajien ja maiden

Murphyn kokemus ei ole uniikki vain vapaaottelussa. Myös muissa lajeissa ja viihdemaailmassa markkina-arvo, persoonallisuus ja yleisöjen kiinnostus vaikuttavat vahvasti siihen, kuka nousee isoimpiin rooleihin. Yleisöä vetävä tarina voi ratkaista enemmän kuin pelkkä tilastollinen menestys.

Hyvä esimerkki tästä on se, miten suurten elokuvatähtien tyyli ja persoonallisuus puhuttavat yleisöä riippumatta varsinaisesta ”urheilullisesta” sisällöstä. Myös Brad Pittin uusi, yllättävä tyyli Kreikassa on osoitus siitä, miten julkisuuden henkilöiden näkyvyys ja brändi voivat nousta otsikoihin ja kiinnostuksen kohteeksi itse suoritusta enemmän.

UFC:ssä sama logiikka näkyy, kun karismaattiset persoonat, näyttävät lopetukset ja viraalit hetket nostavat ottelijoita ohi hiljaisempien, mutta urheilullisesti yhtä vakuuttavien haastajien. Murphyn kohdalla kysymys kuuluu: riittääkö Lontoossa urheilullinen näyttö viimein murtamaan bisneslogiikan ja tuomaan mestaruusottelun?

Ei sisällä instagram post:eja