Paljastus: Dylan Thomas kopioi runoja koulupoikana – mitä se kertoo runoilijan nuoruudesta?
Walesilainen runoilijalegenda Dylan Thomas tunnetaan ainutlaatuisesta kielestään ja vaikuttavasta tuotannostaan. Uusi tutkimus hänen varhaisista teksteistään paljastaa kuitenkin yllättävän puolen: koulupoikana Thomas kopioi toistuvasti muiden runoilijoiden teoksia ja julkaisi ne omalla nimellään.
Kirjallisuudentutkija löysi järjestelmällistä plagiointia
Kirjailija ja kustantaja Alessandro Gallenzi perehtyi Dylan Thomasin varhaisiin runoihin valmistaessaan uutta kokoelmaa Dylan Thomas – The Complete Poems. Editointityön loppuvaiheessa hän huomasi jotakin hätkähdyttävää: osa nuoren Thomasin kouluaikaisista runoista ei ollutkaan alkuperäistä tuotantoa, vaan suoria kopioita muista lähteistä.
Gallenzi kuvaa löytöä ”tukkumaiseksi plagioinniksi” – ei siis yksittäisiksi lipsahduksiksi, vaan toistuvaksi ja laajamittaiseksi käytännöksi. Hänen mukaansa vähintään 12 kouluaikana julkaistua runoa on osoittautunut jonkun toisen kirjoittamiksi, ja todellinen määrä saattaa olla jopa 20–24 runoa.
Harvinainen koululehtikokoelma paljasti totuuden
Ensimmäisen havainnon teki Gallenzin toimittaja Alex Middleton, kun he saivat käyttöönsä yhden kahdesta tunnetusta täydellisestä kokoelmasta Swansea Grammar Schoolin koululehteä. Kokoelman omistaa Geoff Haden, Dylan Thomas Society -seuran puheenjohtaja ja Dylanin lapsuudenkodin museon pitäjä.
Kun runot oli ensin litteroitu ja niitä ryhdyttiin vertaamaan muihin julkaisuihin, alkoi totuus hiljalleen paljastua. Gallenzi kertoo, että hänen ”sydämensä pysähtyi”, kun kävi selväksi, että kokoelman valmistelu oli aloitettava käytännössä alusta, koska niin moni teksti ei ollutkaan Thomasin omaa käsialaa.
Plagioidut runot levisivät sekä koululehdessä että valtakunnallisessa mediassa
Valtaosa kopioiduista teksteistä julkaistiin Swansea Grammar Schoolin koululehdessä, johon Thomas alkoi kirjoittaa heti liityttyään kouluun 11-vuotiaana vuonna 1925. Yksi räikeimmistä esimerkeistä löytyi kuitenkin koulun ulkopuolelta.
Runo ”His Requiem”, joka julkaistiin Western Mail -sanomalehdessä 14. tammikuuta 1927 allekirjoituksella D. M. Thomas, Swansea, osoittautui viisi vuotta aiemmin ilmestyneeksi Lillian Gardin runoksi. Alkuperäinen versio oli painettu suosittuun nuortenlehteen Boy’s Own Paper.
Gallenzin mukaan oli todennäköistä, ettei tuon ajan lukijakunta helposti huomaisi päällekkäisyyksiä eri lehtien välillä. Thomas ei kuitenkaan tyytynyt vain paikallisiin julkaisuihin, vaan toimi toisinaan häkellyttävän rohkeasti.
Yksi paljastuneista tapauksista on runo, jonka Thomas sai itse julkaistua valtakunnallisesti luetussa Boy’s Own -lehdessä – vaikka kyseinen runo oli tarkka kopio tekstistä, joka oli ilmestynyt samassa lehdessä jo 15 vuotta aiemmin.
Miksi Dylan Thomas plagioi? Tutkijan tulkinta
Gallenzi pitää keskeisenä kysymyksenä sitä, miksi nuori Dylan turvautui näin laajaan kopiointiin. Hänen mukaansa taustalla saattoi olla epävarmuus, halu tulla huomatuksi ja se, että Thomas yksinkertaisesti huomasi pääsevänsä teollaan kuin koira veräjästä.
Thomas siirtyi pienehköstä ympäristöstä suurempaan kouluun ja saattoi kokea tarvetta erottua joukosta sekä tehdä vaikutuksen uusiin koulutovereihin. Hän sai jo ensimmäisenä vuotenaan oman runonsa koululehteen, ja myöhemmin hänestä tuli koko julkaisun toimittaja – asema, joka teki julkaisemisesta entistä helpompaa.
Toinen mahdollinen paineen lähde oli Dylan Thomasin isä, joka opetti englantia samassa koulussa. Isällä oli suuria toiveita poikansa kirjallisesta urasta, ja Gallenzi arvioi, että poika saattoi etsiä nopeaa tapaa osoittaa lahjakkuuttaan ja hiljentää kotona jatkuva koulumenestykseen liittyvä vaatiminen.
Plagioinnista kohti omaa, ainutlaatuista ääntä
Vaikka paljastukset saattavat hämmentää runoilijan ihailijoita, Gallenzi muistuttaa, että Thomas kirjoitti samaan aikaan myös täysin omaperäisiä runojaan. Osa hänen omista ja kopioiduista teksteistään limittyy ajallisesti, mikä kertoo, että hän oli jo kouluaikoina etsimässä ja kehittämässä omaa ääntään.
Gallenzin mukaan Thomasin kypsä tuotanto todistaa, että hän lopulta löysi täysin ainutlaatuisen tyylin, joka erottuu yhä selvästi muista 1900-luvun runoilijoista. Plagioidut nuoruudentekstit nähdäänkin nyt ennen kaikkea osana hänen kehityskaartaan – ei hänen kirjallisen perintönsä mitätöijinä.
Plagioidut runot siirretään liitteeseen uudessa kokoelmassa
Uudessa kokoelmassa Dylan Thomas – The Complete Poems kopioidut tekstit eivät katoa kokonaan, vaan ne sijoitetaan erilliseen liitteeseen. Gallenzin laatiman esipuheen mukaan ne valottavat nuoren Dylanin mielialaa, kunnianhimoa ja ehkä myös ilkikurisuutta aikana, jolloin hän vasta aloitti runoilijanuransa.
Osa koululehden runoista asetetaan nyt rinnakkain niiden alkuperäisten Boy’s Own -julkaisujen kanssa näyttelyyn Dylan Thomasin syntymäkodin museossa osoitteessa 5 Cwmdonkin Drive, Swansea. Näyttely avautuu yleisölle tulevana viikonloppuna.
Museon kuraattori: ”Mitä enemmän katsoo, sitä selvemmäksi käy”
Dylan Thomasin lapsuudenkodin museon kuraattori ja Dylan Thomas Society -yhdistyksen puheenjohtaja Geoff Haden kertoo, ettei ole erityisen yllättynyt paljastuksista. Hän oli jo aiemmin tietoinen parista plagiointiesimerkistä Thomasin kouluaikojen tuotannossa.
Hadenin mukaan, kun runoja tarkastelee rinnakkain alkuperäislähteiden kanssa, yhtäläisyydet ovat ilmeisiä: ”Mitä enemmän katson, sitä selvemmäksi se käy”. Hänen mielestään nuoren Dylanin motiivina oli todennäköisesti tarve osoittaa isälleen konkreettisia saavutuksia ja vähentää tämän jatkuvaa naputusta muiden oppiaineiden läksyistä.
Nuoruuden virhe vai osa luovan kehityksen historiaa?
Viime kädessä paljastus Dylan Thomasin kouluaikojen plagioinnista herättää kysymyksen: pitäisikö tekoa katsoa ankarasti vai ymmärtää se nuoruuden erehdyksenä ja osana luovan ihmisen kehitystä? Tutkijat ja museoväki korostavat, että kyse on ennen kaikkea historiallisesta ja psykologisesta ikkunasta suuren runoilijan varhaisvaiheisiin.
Samalla paljastus muistuttaa, että myös kirjallisuuden ikonit ovat olleet epävarmoja, keskeneräisiä ja valmiita oikoteihin nuoruudessaan. Se ei vähennä Dylan Thomasin merkitystä, mutta syventää kuvaa ihmisestä legendan takana.
Kirjallisten ja kulttuuristen ilmiöiden ympärillä liikkuu usein myös toisenlaista julkisuutta ja huomionhakuisuutta. Esimerkiksi viihdemaailman puolella Janni Hussin rohkeat somekuvat ja niiden herättämä keskustelu kuvaavat oman aikamme tapaa hakea näkyvyyttä – aivan kuten nuori Dylan Thomas tavoitteli huomiota runoillaan lähes sata vuotta sitten.
Ei sisällä instagram post:eja
