Pienet saukonpoikaset pelastettiin auton moottorista Pohjois-Ayrshiressa

Kaksi noin yhdeksän–kymmenen viikon ikäistä saukonpoikasta pelastettiin Skotlannin Pohjois-Ayrshiressa, kun ne löydettiin palelemasta ja hakeutumassa lämpöön pysäköidyn auton moottoritilasta Skelmorlien kylässä.

Paikalliset asukkaat olivat nähneet pienet saukot useaan otteeseen perjantain aikana ja alkoivat huolestua, kun eläimet näyttivät eksyneiltä ja uupuneilta kaukana luonnolliselta elinympäristöltään rannikolta.

Facebook-ryhmistä kyläyhteisön pelastusoperaatioon

Skelmorlien asukas Karen Watson kertoo BBC Scotland Newsille, että saukkojen pelastaminen oli koko kylän yhteinen ponnistus. Aamulla hänen naapurinsa oli jakanut Facebook-ryhmässä videon saukonpoikasista pihallaan, ja moni piti näkyä aluksi harvinaisena ja jännittävänä, koska kylä sijaitsee kaukana rannasta.

Päivän mittaan saukot havaittiin useita kertoja eri puolilla kylää. Illalla Karenin serkku Jordan ja hänen tyttöystävänsä näkivät poikaset lopulta keskellä tietä. Ne olivat lähes toimintakyvyttömiä ja vaikuttivat juuttuneen auton moottoritilaan etsiessään lämpöä.

Paikalle kerääntyi useita kyläläisiä, jotka yrittivät varovasti houkutella saukkoja pois auton sisästä. Eläinsuojelupalvelut olivat siihen aikaan kiinni, joten apua pyydettiin poliisilta. Viranomaiset ohjeistivat, että jos eläimet ovat välittömässä vaarassa, paikallisten on syytä yrittää auttaa.

Yö kylpyammeessa – pahvilaatikko turvapesänä

Lopulta saukonpoikaset saatiin varovasti irti moottoritilasta. Ne olivat niin väsyneitä ja heikkokuntoisia, etteivät edes liikkuneet, kun ne nostettiin pois ja laskettiin pahvilaatikkoon. Karen tarjoutui ottamaan poikaset luokseen yöksi, jotta ne selviäisivät aamuun asti.

Karen sijoitti pahvilaatikon kylpyammeeseensa, jotta eläimet pysyisivät turvassa ja rajatussa tilassa. Poikaset tuntuivat rauhoittuvan pienessä laatikossa, joka muistutti niille pesää. Karen lisäsi laatikon viereen vettä juotavaksi ja asetteli pyyhkeitä ympärille siltä varalta, että saukot onnistuisivat kiipeämään ulos.

Yö oli Karenille lähes uneton, sillä hän kuunteli oven takana, ettei tarvitsisi jatkuvasti sytyttää valoja ja häiritä saukkoja. Välillä hän kuuli niiden pitävän hiljaisia ääniä, jotka asiantuntijoiden mukaan ovat saukonpoikasille tyypillisiä, rauhoittavia unisuhinoita. Karen kuvailee eläimiä äärimmäisen suloisiksi mutta myös hyvin hauraan oloisiksi.

Ruokaa, neuvoja ja yhteys asiantuntijoihin

Saukkojen hoito yllätti Karenin valmistautumattomana. Hän tiesi, että poikaset olivat yhä vieroitusvaiheessa, mutta ei tiennyt, mitä niiden tulisi syödä. Yön aikana hän selasi kuumeisesti verkosta tietoa saukkojen ensiavusta ja ravinnosta.

Aamulla Karen sai yhteyden Devonissa toimivaan UK Otter Trust -järjestöön, joka antoi tarkat ohjeet siitä, mitä saukkojen olisi hyvä syödä. Karen ja hänen siskonsa lähtivät kauppaan ja ostivat muun muassa lohta ja taimenta, sillä talosta löytyi aluksi vain tonnikalaa. Ruoka valmisteltiin ohjeiden mukaan, mutta saukonpoikaset eivät lopulta syöneet, koska olivat vielä liian nuoria ja uupuneita.

SSPCA ottaa hoitovastuun – ilman apua saukot olisivat todennäköisesti kuolleet

Samaan aikaan Karenin naapuri Kenny Stewart sai yhteyden eläinsuojelujärjestö SSPCA:han, joka ilmoitti voivansa ottaa saukot vastaan Fishcrossissa, Clackmannanshiressa sijaitsevaan keskukseensa myöhemmin aamupäivällä.

UK Wild Otter Trustin asiantuntija Dave Webb kertoo, että saukonpoikasten kunto oli niin heikko, ettei niitä olisi voitu jättää selviytymään yksin. Ilman Skelmorlien asukkaiden nopeaa toimintaa ne olisivat todennäköisesti kuolleet kylmyyteen, nälkään tai joutuneet kettujen ja muiden petojen saaliiksi.

Webbin mukaan kyläläiset toimivat esimerkillisesti, vaikka osa verkossa kommentoineista oli sitä mieltä, että luonnonvaraisten eläinten annetaan olla rauhassa. Asiantuntija korostaa, että jos villieläin on selvästi hengenvaarassa, ihmisen apu on sekä perusteltua että välttämätöntä.

Yhteisön voima ja toive paluusta luontoon

Kun SSPCA haki saukot hoitoon, Karen kertoo tunteneensa samalla sekä haikeutta että helpotusta. Hän kuvaa Skelmorlien kylää tiiviiksi ja luontoa arvostavaksi yhteisöksi, jossa moni teki parhaansa eläinten auttamiseksi – hänen oma roolinsa oli ikään kuin saukkojen ”lastenvahtina”.

Saukot ovat saaneet nimet Valentine ja Juliet, ja ne toipuvat nyt SSPCA:n hoivissa. Tavoitteena on, että ne vahvistuvat ja oppivat kaikki tarvittavat taidot selviytyäkseen luonnossa itsenäisesti.

Karen toivoo, että Valentine ja Juliet voidaan aikanaan palauttaa Skelmorlien alueelle, kun ne ovat täysin terveitä ja valmiita palaamaan luontoon. Tapaus muistuttaa siitä, miten tärkeää on, että ihmiset suhtautuvat kunnioittavasti villieläimiin ja osaavat toimia oikein hädässä olevan eläimen kohdatessaan.

Eläinten kunnioitus ja esikuvat nuorille

Skelmorlien saukkotarina osoittaa, kuinka vahva vaikutus myötätunnolla ja yhteisöllisyydellä voi olla paitsi villieläinten suojeluun, myös siihen, millaisia esimerkkejä aikuiset antavat lapsille ja nuorille. Samanlainen kunnioitus ja tuki on tärkeää myös urheilussa, jossa ulkonäköön ja kehoon liittyvät kommentit voivat vaikuttaa nuorten itsetuntoon ja harrastamiseen.

Laajemmin eläinten ja ihmisten arvostuksesta, kehokuvasta ja roolimalleista keskustellaan myös artikkelissa naisurheilijat iskevät takaisin ulkonäköä vähätteleviin kommentteihin – stereotyypit karkottavat tyttöjä huippu-urheilusta, jossa käsitellään, miten asenteet ja stereotypiat muovaavat nuorten mahdollisuuksia ja uskallusta seurata unelmiaan.

Ei sisällä instagram post:eja