Poliisi laiminlöi varhaiset seksuaalirikosväitteet – raiskaajapoliisi David Carrick jatkoi rikoksia vuosia

Wiltshiren poliisi sai jo vuonna 2016 tiedon, että sarjaraiskaaja ja sittemmin Met-politiikan palveluksessa ollut David Carrick oli hyväksikäyttänyt nuorinta uhriansa, mutta ei ryhtynyt asianmukaisiin toimiin. BBC:n selvitys paljastaa, että viranomaislaiminlyönti mahdollisti Carrickin rikosten jatkumisen vuosien ajan.

Met-poliisin upseeri paljastui sarjaraiskaajaksi

David Carrick työskenteli Lontoon Metropolitan Policessa, mutta hänen rikoshistoriansa ulottuu vuosikymmenten taakse. Hänet pidätettiin vasta vuonna 2021, ja vuonna 2023 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vähintään 32 vuoden vähimmäisrangaistuksella useista raiskauksista ja seksuaalisista hyväksikäytöistä.

Tuomio ei kuitenkaan jäänyt siihen. Vuonna 2024 Carrick sai uuden elinkautisen tuomion nuorimman uhrinsa pitkäkestoisesta hyväksikäytöstä. Rikossarja alkoi vuonna 1989, kun uhri oli 12-vuotias ja Carrick itse teini-ikäinen.

Wiltshiren poliisi sai varoituksen jo vuonna 2016 – eikä toiminut

BBC:n mukaan Wiltshiren poliisi sai vuonna 2016 ilmoituksen Carrickin vuosikymmeniä aiemmin tekemästä hyväksikäytöstä. Ilmoituksen teki muu henkilö kuin uhri itse – jutussa häntä kutsutaan nimellä Jo, joka ei ole hänen oikea nimensä.

Yöllisen puhelun aikana ilmoittaja kertoi poliisille Jo:n kokemasta hyväksikäytöstä. Myöhemmin, poliisin ottaessa yhteyttä, ilmoittaja kertoi olleensa humalassa ja muistavansa tapahtumat huonosti. Tämän vuoksi Wiltshiren poliisi päätti olla viemättä asiaa eteenpäin.

Olennaista on, että poliisi ei koskaan ollut suoraan yhteydessä Jo:hon, vaikka olisi voinut vahvistaa tiedot suoraan uhrilta. Tutkinta suljettiin ennen kuin sitä käytännössä edes aloitettiin.

Lisäksi viranomaiset tiesivät jo tuolloin, että Carrick työskenteli Met-politiikassa, mutta he eivät välittäneet tietoa Lontoon poliisille. Wiltshiren poliisi ei myöskään hakenut Carrickin nimeä omista järjestelmistään. Jos haku olisi tehty, olisi käynyt ilmi, että Carrick oli jo kolmen päivän ajan ollut tutkinnan kohteena toisen vakavan rikosepäilyn vuoksi.

Wiltshiren poliisi on jälkeenpäin todennut, että kyseessä oli ”selvä tapaus”, jossa poliisit epäonnistuivat tutkimaan heille tehdyn rikosilmoituksen asianmukaisesti.

Uhrin mukaan käsittely oli ”häpeällistä”

Jo kertoi BBC:lle olevansa järkyttynyt siitä, miten hänen tapauksensa käsiteltiin. Hänen mukaansa koko prosessi oli ”häpeällinen”.

Jo sanoi, että jos poliisi olisi ollut häneen yhteydessä jo vuonna 2016, hän olisi kertonut kaiken Carrickin tekemästä hyväksikäytöstä. Hänen arvionsa mukaan Carrickin rikosura olisi saattanut lyhentyä merkittävästi:

”Hän olisi voinut tehdä viisi vuotta vähemmän rikoksia, jos he olisivat puhuneet kanssani.”

Jo vaatii Wiltshiren poliisia pyytämään anteeksi erityisesti niiltä naisilta, jotka raiskattiin vasta vuoden 2016 jälkeen – aikana, jolloin viranomaisilla olisi jo ollut mahdollisuus pysäyttää Carrick.

”Jos kyse olisi ollut tavallisesta kansalaisesta, ei poliisista, asia olisi todennäköisesti hoidettu hyvin eri tavalla”, Jo arvioi ja vaatii poliisia ottamaan vastuun sekä varmistamaan, ettei vastaavaa tapahdu enää kenellekään.

Poliisilta myöhäinen anteeksipyyntö ja kurinpitotoimia

Wiltshiren poliisi on antanut julkisen lausunnon, jossa se ”pyytää varauksetta anteeksi henkilöltä, jonka ilmoitusta emme aluksi tutkineet niin kuin meidän olisi pitänyt”.

Tapauksen seurauksena kaksi Wiltshiren poliisissa työskennellyttä upseeria on todettu syyllistyneen virheelliseen menettelyyn. Heille on annettu lopulliset kirjalliset varoitukset, mutta heitä ei erotettu.

Keskustelu poliisin vastuusta ja poliittisista vaihtoehdoista rikosten ennaltaehkäisyssä on herättänyt laajempaa huomiota myös Suomessa. Esimerkiksi talous- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä on arvioitu, miten resurssit ja prioriteetit vaikuttavat viranomaisten kykyyn puuttua vakaviin rikoksiin. Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa, miten Kokoomuksen Karoliina Partanen tyrmää SDP:n talousvaihtoehdon epärealistisena toiveajatteluna ja korostaa vastuullista julkisen talouden hoitoa myös turvallisuuden ja oikeusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi.

NHS:llä oli tietoa jo vuonna 1990 – mutta ei tutkintaa

Viranomaisten tietokatkokset eivät rajoitu pelkästään poliisiin. Jo:n tapauksesta oli merkintöjä terveydenhuollon puolella jo 1990-luvun alussa.

Vuonna 1990 NHS:n (Iso-Britannian julkinen terveydenhuolto) psykologi haastatteli Jo:ta, ja hänen kertomansa hyväksikäytöstä kirjattiin potilastietoihin. BBC:n mukaan Jo:n lääkärimerkinnöissä oli myös Carrickin oma kirje, jossa tämä myönsi hyväksikäytön. Kirjeestä tuli sittemmin tärkeää todistusaineistoa Carrickin viimeisimmässä oikeudenkäynnissä.

BBC on lisäksi nähnyt kirjeen, jonka NHS-psykologi lähetti tuolloin paikalliselle terveyskeskukselle Jo:n kertomuksista. Siitä huolimatta Carrickin toimista ei aloitettu poliisitutkintaa.

Myöhemmässä kirjeessä Jo:lle NHS on pyytänyt anteeksi tapauksen käsittelyä vuonna 1990. Kirjeessä todetaan, että tuolloin eri organisaatioilla ei ollut nykyisen kaltaisia selkeitä lasten- ja uhrien suojelun rakenteita ja ohjeistuksia. Tämä näkyy myös Jo:n vanhoissa potilaskertomuksissa, joissa hänen kokemuksensa ja äänensä eivät tulleet aidosti kuulluksi.

Kirjeessä myönnetään, että viranomaisille – esimerkiksi poliisille ja muille toimijoille – tehtävät ilmoitukset ”eivät vaikuta koskaan toteutuneen”. NHS pahoittelee tätä ja kuvaa tilannetta ”historialliseksi käytännöksi”, joka ei vastaa nykyisiä standardeja.

Puutteellinen taustojen tarkistus mahdollisti poliisiuran

Jo:n mukaan hänen tapauksensa olisi pitänyt paljastua viimeistään siinä vaiheessa, kun Carrick haki ja pääsi poliisiksi. Carrick liittyi Metropolitan Policeen vuonna 2001, yli kymmenen vuotta ensimmäisten NHS-merkintöjen jälkeen.

Vaikka hyväksikäytöstä kertova kirje ja psykologin muistiot olivat olemassa Jo:n terveysrekistereissä, poliisin rekrytointiprosessin ja turvallisuusselvitysten aikana niitä ei koskaan löydetty tai huomioitu.

”Hänen ei olisi koskaan pitänyt olla poliisi”, Jo sanoi BBC:lle. Hänen mukaansa tapaus osoittaa vakavia puutteita sekä poliisin henkilöstövalinnassa että viranomaisten välisessä tiedonkulussa.

Met-poliisin kulttuuri ja uhrien vaientaminen

Jo viittasi myös BBC Panoraman tuoreeseen salakuvattuun tutkintaan Met-poliisin sisäisestä kulttuurista. Hän kokee, että raportissa kuvatut asenteet ja käytännöt luovat ympäristön, jossa Carrickin kaltaiset henkilöt voivat toimia pitkään ilman, että heitä kyseenalaistetaan.

Jo:n sanoin Carrick olisi ”sopinut kulttuuriin kuin hanska käteen”. Tämä herättää hänen mielestään vakavan huolen siitä, kuinka moni muu uhri on jäänyt vaille oikeutta ja kuinka moni tapaus on yhä paljastumatta.

Uhrin viesti muille: älä vaikene

Kaikesta kokemastaan huolimatta Jo haluaa käyttää ääntään rohkaistakseen muita hyväksikäytön uhreja hakeutumaan avun ja oikeuden piiriin.

Hän kehottaa naisia ja muita uhreja olemaan hiljenemättä:

”Älä kärsi hiljaisuudessa. Jatka puhumista. Jatka kertomista. Jos joku ei kuuntele, mene jonkun toisen luo.”

Jo:n mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi: ”Jokainen on arvokas ihminen. Jokaisen pitäisi tulla kuulluksi.”

Tapauksen ympärille kietoutuneet poliisin, terveydenhuollon ja muiden viranomaisten laiminlyönnit nostavat esiin laajemman kysymyksen: miten yhteiskunta varmistaa, että uhrien kertomukset otetaan vakavasti – riippumatta siitä, kuka tekijä on tai missä asemassa hän toimii.

Ei sisällä instagram post:eja