Preppaus: Näin valmistaudut yhteiskunnan häiriöihin ja kriiseihin
Rankkasateet, tulvat, metsäpalot, sähkökatkot ja kyberhyökkäykset ovat tehneet yhdestä ilmiöstä entistä ajankohtaisemman: preppauksesta. Preppaus tarkoittaa käytännössä varautumista siihen, että yhteiskunta voi osittain tai jopa kokonaan lamaantua – olipa syynä sitten luonnonkatastrofi, tekninen vika, talouskriisi, levottomuudet tai laaja kyberhyökkäys.
Monelle sana prepperi tuo mieleen karikatyyrin: foliohattuisen erakon, ydinsotaa odottavan bunkkerin tai zombie-apokalypsin selviytymispakkaukset. Todellisuus on usein hyvin toisenlainen – maanläheinen, käytännöllinen ja yllättävän arkinen.
Preppaajat rikkovat stereotyypit
Walesin maaseudulla asuva 51-vuotias kolmen lapsen isä Leigh Price on hyvä esimerkki nykypäivän preppaajasta. Entinen sotilas pyörittää nykyään preppereille suunnattua erikoisliikettä ja järjestää selviytymiskursseja. Hänen mukaansa prepperit eivät odota zombilaumoja, vaan huomattavasti realistisempia uhkia.
”Kaikki ajattelevat, että prepperi on joku peltihattua pitävä sekopää. Kyllä sellaisiakin on, mutta suurin osa on ihan tavallisia ihmisiä. Monet stereotypiat tulevat Yhdysvalloista – Britanniassa ja Euroopassa preppaus on paljon maltillisempaa ja käytännöllisempää”, Price kuvailee.
Preppaus on maailmanlaajuinen liike, jonka ydin on yksinkertainen: valmistaudu etukäteen siihen, että normaali arki voi keskeytyä. Se voi tarkoittaa ruoka- ja vesivarastojen kartuttamista, perustaitojen opettelua, turvallisuusajattelua ja yhteisön rakentamista.
Reaaliset uhat: kyberhyökkäykset, sähkökatkot ja levottomuudet
Leigh Price ei pidä ydinsotaa täysin mahdottomana, mutta korostaa, että todennäköisempiin uhkiin kannattaa varautua ensin.
”Maailma on muuttumassa vaarallisemmaksi. Yhteiskunnallinen levottomuus on monin paikoin kiehumispisteessä, ja valtioiden väliset jännitteet kasvavat. Yksi suurimmista uhista on laaja kyberhyökkäys, joka voisi kaataa kansallisen sähköverkon”, hän sanoo.
Jos sähköverkko kaatuu, moderni yhteiskunta pysähtyy nopeasti: maksujärjestelmät, polttoainejakelu, vesihuolto, lämmitys, viestintä ja logistiikka ovat kaikki riippuvaisia sähköstä. Jo muutaman päivän mittainen katko voi aiheuttaa paniikkia, hamstrausta, levottomuuksia ja rikollisuutta.
”Kun ihmiset alkavat panikoida, he tekevät epätoivoisia asioita. Pahimmillaan edessä on ryöstelyä, tappeluita ja tulipaloja. Kysymys kuuluu: miten valmistaudut sellaiseen etukäteen?” Price kysyy.
Selviytymisen suurin virhe: ”Lähden vain teltan kanssa metsään”
Moni ajattelee, että kriisin iskiessä voi vain napata teltan, ensiapulaukun ja suunnata metsään. Price pitää tätä yhtenä vaarallisimmista harhaluuloista.
”He kuvittelevat selviävänsä kuin John Rambo erämaassa. Pari päivää tuulta, sadetta ja kylmää kuitenkin riittää muuttamaan mielen. Luonto ei ole tv-seikkailu, vaan armoton ympäristö, jos et ole todella kokenut ja varustautunut”, hän huomauttaa.
Hänen mukaansa parempi vaihtoehto on suojata nykyinen asuinpaikka tai siirtyä ennalta sovittuun, turvallisempaan kohteeseen – esimerkiksi ystävän tai sukulaisen taloon. Kaupunkiasunnosta voi tehdä yllättävän toimivan tukikohdan, kunhan perusasiat ovat kunnossa: vesi, ruoka, lämpö, valaistus, ensiapu ja mahdollisuus suojautua.
Keitä preppereitä oikeasti ovat?
Price korostaa, että preppaajat eivät ole aseita hamstraavia erakoita, vaan ”tavallisia ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja poliittisista taustoista”. Yhteistä on se, että heillä on riittävästi perusvaroja pärjätäkseen viikkoja ilman kauppoja tai viranomaisapua.
Toimittajan oma varautumistaso mitattiin Price’n testillä, jossa kartoitettiin muun muassa ruoka-, vesi- ja ensiapuvalmiuksia. Tulokseksi tuli 7/10 – kohtalaisen hyvä lähtötaso, jonka taustalla olivat maaseudulla vietetty lapsuus ja retkeilyvarusteet. Parannettavaa kuitenkin löytyi: parempi ensiapulaukku, vedenpuhdistusratkaisu ja ennen kaikkea enemmän ruokaa.
Kuinka paljon varusteisiin kannattaa panostaa?
Leigh Price on aina pitänyt jonkinlaista varmuusvarastoa itsestäänselvyytenä. Covid-pandemia toimi kuitenkin käännekohtana: kun hänen aiempi yrityksensä joutui sulkemaan, hän päätti perustaa preppereihin keskittyneen liikkeen – sellaisen, jonka voisi pitää käynnissä myös tulevien kriisien aikana.
Hän ei edes yritä arvioida, paljonko rahaa preppaus on vuosien varrella vienyt. ”Luultavasti muutaman tuhannen punnan verran”, hän arvelee. Toisaalta liikkeen pitäjänä hän saa suuren osan varusteistaan tukkuhinnoilla.
Yllättävää on se, että preppaus ei täytä hänen koko elämäänsä. Price käyttää noin tunnin viikossa varusteidensa tarkistamiseen, päivittämiseen ja järjestämiseen. Varastoista on ollut hyötyä monissa pienemmissäkin häiriöissä: maaseudulla asuvana hän saa vetensä porakaivosta, ja sähkökatko tarkoittaa silloin myös vesikatkoa – ellei vettä pysty itse pumppaamaan ja suodattamaan. Price’n varustukseen kuuluu tietenkin vedenpuhdistuspumppu, jolla pohjavesi saadaan käyttöön myös ilman verkkosähköä.
”En valmistaudu vain yhteen uhkaan. Jos koti on hyvin varusteltu ja perusasiat kunnossa, pystyt reagoimaan melkein mihin tahansa tilanteeseen”, hän kiteyttää.
Miten varautua liikkeellä ollessa?
Preppaus ei rajoitu pelkästään kotiin. Price sovittaa varautumisen kulloiseenkin ympäristöön. Esimerkiksi suurkaupunkiin matkustaessaan hän pakkaa aina mukaansa ainakin ensiapulaukun, taskulampun, muistiinpanovälineet, hyvän sadevaatteen ja huivin tai kaulahuivin, jota voi käyttää hengityssuojana savun tai pölyn varalta.
Pienet, kevyet ja monikäyttöiset varusteet ovat liikkeellä ollessa avainasemassa. Ne eivät häiritse arkea, mutta voivat kriisitilanteessa olla korvaamattomia.
Yhteisö – tärkein selviytymisresurssi
Yksi preppauksen suurista myyteistä on ajatus ”yksinäisestä sudesta”, joka selviytyy yksin luonnossa. Price pitää tätä vaarallisena harhakuvana.
”Ihmislaji on menestynyt, koska olemme eläneet yhdessä. Kukaan ei selviydy yksin juoksemalla metsään. Todellisessa kriisissä yhteistyö ja yhteisö ovat tärkeämpiä kuin mikään yksittäinen varuste”, hän sanoo.
Vielä muutama vuosi sitten Walesissa oli vain yksi preppaajien tapaaminen. Nykyään koko maassa järjestetään säännöllisiä kokoontumisia, joissa vaihdetaan tietoa, taitoja ja kokemuksia. Verkostoituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kriisin sattuessa et ole yksin.
Donna Lloyd: varautuminen alkoi sähkökatkosta
60-vuotias Donna Lloyd, joka asuu puolisonsa kanssa Powysissa, alkoi preppata hyvin arkisen tilanteen seurauksena. Koronasulkujen aikaan heidän sähkönsä katkesi – he eivät pystyneet edes keittämään kupillista teetä. Ystävä toi heille leirikeittimen, jolla vettä saatiin kiehumaan.
”Se oli kuin lamppu olisi syttynyt. Tunsin oloni haavoittuvaksi ja vähän typeräksi. Ajattelin, että voinhan minäkin ostaa retkikeittimen. Se ei ole iso juttu”, Lloyd muistelee.
Entinen sotilashenkilö ja nykyinen opetusalan työntekijä alkoi vähitellen rakentaa omaa varautumisjärjestelmäänsä: vettä, säilykkeitä, pakastekuivattua ruokaa, teetä, kahvia, maitojauhetta ja kunnollinen ensiapulaukku. Kuten Price, hän ei valmistaudu yhteen tiettyyn skenaarioon, vaan tiedostaa, että mitä tahansa voi tapahtua.
Donna tunnistaa myös prepper-stereotypiat, mutta korostaa, että preppaajia on hyvin erilaisia. ”Toisessa ääripäässä ovat omaa ydinsuojabunkkeria rakentavat, toisessa ne, jotka kantavat laukussaan vain taskulamppua. Itse olen jossain siinä välissä”, hän kuvaa.
Salailusta avoimeen varautumiskulttuuriin
Preppaajien maailma voi olla yllättävän salamyhkäinen. Osa ihmisistä piilottaa varastonsa täysin ja välttelee puhumasta aiheesta, osin leimaamisen ja pilkan pelossa. Toiset keskittyvät yhteisöjen rakentamiseen ja avoimempaan tiedonvaihtoon.
Donna ei anna varautumisen hallita elämäänsä, vaan matkustaa ja lomailee kuten ennenkin. Hän kuitenkin pitää huolen siitä, että voi hyödyntää tai improvisoida myös sitä, mitä sattuu olemaan mukana.
Yksi hänen tärkeimmistä jokapäiväisistä varusteistaan on pieni, luottokortin kokoinen selviytymistyökalu, jossa on muun muassa ruuvimeisseli ja pullonavaaja. Pienikin monitoimityökalu voi hätätilanteessa ratkaista paljon.
Donna antaa myös konkreettisen vinkin: opettele tekemään tuli. Kyse ei ole vain nuotion sytyttämisestä, vaan siitä, että opit tunnistamaan materiaaleja ja olosuhteita, jotka helpottavat tulentekoa. Samalla kasvaa itseluottamus ja kyky havainnoida ympäristöä.
”En tee tätä huvin vuoksi. Preppaus auttaa minua tuntemaan oloni turvallisemmaksi ja varmemmaksi”, hän sanoo.
Preppauksen psykologinen puoli: hallinnan tunne
Sekä Leigh että Donna korostavat, että preppaaminen ei ole pelkkää tavaroiden hamstrausta – se on myös mielenrauhaa. Kun tiedät, että sinulla on vähintään perustason varusteet, olet heti paremmassa asemassa kuin ne, joilla ei ole mitään.
Preppaajien keskuudessa usein toistettu sanonta tiivistää ajatuksen: ”On parempi, että sinulla on jokin varuste eikä sinun koskaan tarvitse käyttää sitä, kuin että tarvitset sitä epätoivoisesti eikä sitä ole.”
Kuinka aloittaa preppaus käytännössä?
Jos haluat parantaa omaa ja perheesi kriisivalmiutta, voit aloittaa pienesti ja edullisesti. Tässä peruslista, jonka pohjalta moni prepperi rakentaa omat varastonsa:
- Vesi: vähintään 2–3 litraa juotavaa vettä per henkilö per päivä useaksi päiväksi, mieluiten viikoiksi. Lisäksi jokin vedenpuhdistusratkaisu (tabletit, suodatin, keittäminen).
- Ruoka: pitkäikäiset elintarvikkeet (säilykkeet, riisi, pasta, pavut, kaurahiutaleet, pakastekuivattu ruoka). Huomioi erityisruokavaliot ja lemmikit.
- Ensiapu: hyvin varusteltu ensiapulaukku, peruslääkkeet, sidetarpeet, käsidesi, mahdolliset reseptilääkkeet.
- Valo ja lämpö: taskulamput, otsalamput, paristot, kynttilät, tulentekovälineet, lämpimät vaatteet ja peitteet.
- Hygienia: wc-paperi, kosteuspyyhkeet, jätepusseja, perushygieniatarvikkeet.
- Viestintä ja tieto: varavirtalähde, paristokäyttöinen radio, tärkeitä puhelinnumeroita ja osoitteita paperilla.
- Turvallisuus ja käytännöllisyys: monitoimityökalu, teippi, naru, käsineet, sateensuoja, huivi tai hengityssuoja.
Lisäksi kannattaa miettiä, kehen voit tukeutua kriisitilanteessa: perhe, naapurit, ystävät, harrastusporukat. Yhteisöllisyys korostuu myös arjen pienemmissä tilanteissa – esimerkiksi matkustaessa tai lentomatkoilla syntyvissä yllättävissä tilanteissa, joista on nähty esimerkkejä myös kotimaisissa keskusteluissa ja viihdeuutisissa, kuten tapauksessa, jossa Anne Kukkohovin lennolla osoittama tilannetaju ja käytöstavat herättivät vilkasta keskustelua Jodelissa.
Preppaus ei siis ole vain äärimmäisten skenaarioiden varalle, vaan osa tervettä ja realistista varautumiskulttuuria. Pienetkin teot – muutama ylimääräinen säilyke, varalamppu, retkikeitin tai taskukokoinen selviytymistyökalu – voivat kriisin hetkellä tehdä eron kaaoksen ja hallinnan tunteen välillä.
Ei sisällä instagram post:eja
