Rachel Reevesin budjetti: suuret veronkorotukset ja mittavat menolisäykset Labourin linjan ytimeen
Iso-Britannian hallituksen sisällä tätä talousarviota pidetään avoimesti ja ylpeästi aitoina Labour-budjettina. Valtiovarainministeri Rachel Reeves on valinnut selkeän linjan: veroja korotetaan tuntuvasti, jotta valtio voi myös käyttää rahaa mittavasti – erityisesti sosiaalipoliittisiin uudistuksiin, joita puolue pitää ideologisesti tärkeinä.
Ennätykselliset veronkorotukset luovat tilaa menolisäyksille
Reevesin budjetin ytimessä on päätös verottaa enemmän ja käyttää enemmän. Riippumaton Institute for Fiscal Studies (IFS) arvioi, että jos vaalit pidettäisiin huomenna, tämän parlamenttikauden aikana ilmoitetut veronkorotukset ylittäisivät määrällisesti kaikki muut vähintään vuodesta 1970 lähtien. Toisin sanoen kyse on historiallisesta verolinjasta, joka erottaa Labourin selvästi edeltäjistään.
Hallitus perustelee veronkorotuksia sillä, että niiden avulla voidaan rahoittaa laajoja sosiaali- ja hyvinvointipanostuksia. Kritiikki oikealta korostaa, että menot, etuudet ja verotus ovat karanneet käsistä, mutta Labourin mukaan kyse on tietoisesta poliittisesta valinnasta: julkisen vallan roolia vahvistetaan ja tuloja ohjataan uudelleen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville.
Kahden lapsen rajan poisto: satojatuhansia lapsia pois köyhyydestä
Budjetin näkyvin ja poliittisesti latautunein yksittäinen päätös on kahden lapsen rajan poistaminen Universal Credit -etuuden lapsilisäosasta. Nykyinen raja on tarkoittanut, että tukea ei makseta täysimääräisesti perheille, joissa on yli kaksi lasta. Reevesin mukaan rajan purkaminen on tyypillinen esimerkki siitä, mitä hän kutsuu ”hyviksi Labour-teoiksi”.
Hallitus arvioi, että kahden lapsen rajan poistaminen nostaa 450 000 lasta pois köyhyydestä. Kun mukaan lasketaan muut samassa budjetissa ja kuluvana vuonna julkistetut toimet – kuten maksuttomien kouluruokien laajentaminen – kokonaisvaikutus voi olla jopa noin 550 000 lasta. Budjettiasiakirjoissa tätä esitellään näkyvästi todisteena Labourin ”progressiivisesta vaistosta” ja halusta vähentää lapsiköyhyyttä.
Labourin kansanedustajat alahuoneessa ottivat linjauksen vastaan äänekkään iloisesti. Monet heistä ovat kampanjoineet rajan poistamisen puolesta jo yleisvaaleista lähtien, ja päätöstä pidetään puolueen sosiaalipoliittisena voittona.
Kaikki Labourin rivit eivät hurraa – mielipidemittaukset varoittavat
Vaikka kahden lapsen rajan purku on monille Labourin sisällä tärkeä tavoite, kaikki puolueen kansanedustajat eivät ole yksiselitteisen innoissaan. Joillakin takapenkkiläisillä on huoli siitä, että vaikka puolueen ydinaktivistit kannattavat muutosta, mielipidemittausten mukaan rajan säilyttäminen on ollut huomattavan suosittua laajassa äänestäjäkunnassa.
Tämä jännite kertoo laajemmasta haasteesta, johon Reevesin budjetin täytyy vastata. Sen on yhtä aikaa
- näytettävä uskottavalta rahoitusmarkkinoiden silmissä, jotta valtio voi jatkaa velanottoa kohtuullisella korkotasolla,
- puhuttava laajaa äänestäjäjoukkoa, erityisesti nyt, kun hallitus on mielipidemittauksissa historiallisen epäsuosittu,
- sekä miellytettävä Labourin kansanedustajia, jotka seuraavat hermostuneesti puolueen heikkoja kannatuslukuja.
Kuka hyötyy? Hallituksen mukaan lähes kaikki paitsi rikkaimmat
Hallitus korostaa, että budjetin kokonaisvaikutus on tulonjaollisesti etenevä. Sen mukaan kaikki kotitaloudet rikkainta kymmentä prosenttia lukuun ottamatta hyötyvät vuoteen 2030 mennessä Reevesin linjauksista. Tämä viesti on keskeinen osa Labourin poliittista brändiä: puolue haluaa esiintyä tavallisen palkansaajan ja pienituloisten perheiden suojelijana, samalla kun suurituloisille ja varakkaille kohdistetaan suurempi verotaakka.
Downing Streetillä – sekä pääministerin että valtiovarainministerin virka-asunnoissa – toivotaan, että Labourin takapenkkiläisten innostunut paperien heiluttelu budjettipuheen päätteeksi jatkuu vertauskuvallisesti myös tulevina kuukausina. Jos näin käy, se voisi ostaa sekä pääministerille että Reevesille arvokasta poliittista lisäaikaa vaikeassa talous- ja kannatusympäristössä.
Budjettisääntöjen väljennys ja OBR:n roolin muutos
Reeves pyrkii suojaamaan suunnitelmiaan myös teknisemmillä mutta ratkaisevilla muutoksilla. Ensinnäkin hän on lisännyt niin sanottua liikkumavaraa budjettisäännöissään: hän jättää enemmän puskureita ennen kuin hallitus rikkoo itse itselleen asettamia finanssipoliittisia sääntöjä. Tämä on signaali rahoitusmarkkinoille siitä, että hallitus haluaa välttää äkkinäisiä suunnanmuutoksia tai paniikkikiristyksiä, jos talousnäkymät heikkenevät.
Toinen olennainen muutos liittyy Office for Budget Responsibilityn (OBR) rooliin. Tämä riippumaton budjettivartija ja talousennustaja tarkistaa jatkossa hallituksen sääntöjen noudattamisen vain kerran vuodessa nykyisen kahden sijaan. Hallituksen näkökulmasta tämä vähentää riskiä, että yllättävät ennustepäivitykset horjuttavat budjettisuunnitelmia tai nostavat lainakustannuksia kesken vuoden.
Viestinnällistä vahinkoa paikkaamassa
Reevesillä on myös syy olla tyytyväinen OBR:n julkaisurytmin harventamiseen puhtaasti viestinnällisestä näkökulmasta. Kun OBR julkaisee laajat raporttinsa vain kerran 12 kuukaudessa, pienenee samalla mahdollisuus nololle toistolle: tämän budjettipäivän erikoinen ”vuoto” – kun OBR onnistui julkaisemaan koko Reevesin suunnitelman 45 minuuttia ennen hänen omaa puhettaan alahuoneessa – vei osan valtiovarainministerin mediallisesta iskusta.
Hallitus toivoo, että jatkossa budjettipäivän huomio keskittyy itse poliittisiin linjauksiin, ei teknisiin mokiin tai ennusteiden aikatauluihin.
Laajempi poliittinen kuva: rohkea riskinotto vai välttämätön suunnanmuutos?
Reevesin budjetti on selkeä irtiotto edeltävien hallitusten varovaisemmasta linjasta. Suuret veronkorotukset yhdistettynä mittaviin menolisäyksiin muodostavat kokonaisuuden, joka jakaa mielipiteitä, mutta on strategisesti johdonmukainen Labourin arvopohjan kanssa. Kysymys kuuluu, näkevätkö äänestäjät tämän rohkeana mutta vastuullisena investointina tulevaisuuteen – vai hallitsemattomana verojen ja menojen paisuttamisena.
Samalla tavalla kuin Valioliigassa vieraskentillä menestyvä joukkue tarvitsee selkeän pelisuunnitelman, myös hallitus tarvitsee johdonmukaisen talousstrategian. Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa verrata Reevesin linjaa poliittisen taktiikan tasolla siihen, miten Tottenhamin hurja vierasvire hiljentää kotiyleisöt Valioliigassa: molemmissa menestys riippuu kyvystä hallita riskejä, ylläpitää luottamusta ja toteuttaa suunnitelma paineen alla.
Seuraavien kuukausien aikana selviää, onnistuuko Labour vakuuttamaan sekä markkinat, äänestäjät että omat kansanedustajansa siitä, että ”verota paljon ja käytä paljon” on juuri nyt oikea tie ulos taloudellisesta ja poliittisesta umpikujasta.
Ei sisällä instagram post:eja
