Reza Pahlavi – maanpaossa elävä kruununprinssi Iranin tulevaisuuden risteyskohdassa

Iranissa mielenosoituksiin osallistuvat ovat viime vuosina yhä useammin huutaneet samaa nimeä: Reza Pahlavi. Maanpaossa elävä Iranin viimeisen šaahin poika on monille symboli vaihtoehtoiselle tulevaisuudelle – toisille taas kipeä muistutus menneestä monarkiasta.

Mielenosoitusten iskulauseista poliittiseksi toimijaksi

Useat mielenosoittajat eri puolilla Irania ovat vaatineet Reza Pahlavin paluuta ja Pahlavi-dynastian perintöön palaamista. Myös Pahlavi itse on toistuvasti kehottanut ihmisiä kaduille vastustamaan islamilaista tasavaltaa.

Kysymys kuuluu: kuka Reza Pahlavi on, millaista roolia hän hakee ja kuinka laajaa todellinen kannatus hänellä on iranilaisten keskuudessa?

Kruunusta maanpakoon – vallankumouksen hinta

Reza Pahlavi syntyi lokakuussa 1960 Teheranissa. Hän oli šaahi Mohammad Reza Pahlavin ainoa poika ja siten Iranin legendaarisen Riikinkukkovaltaistuimen kruununperillinen. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti etuoikeutetussa asemassa, yksityisopettajien ja armeijakoulutuksen ympäröimänä, valmistautuen puolustamaan monarkiaa.

Vasta 17-vuotiaana hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin, Texasiin, hävittäjälentäjäkoulutukseen. Vuoden 1979 islamilainen vallankumous kuitenkin pyyhkäisi šaahin vallasta ennen kuin Pahlavi ehti palata Iraniin palvelukseen. Monarkia kaatui, ja Iranista tuli islamilainen tasavalta ajatollahien johdolla.

Reza Pahlavi seurasi tapahtumia etäältä, samalla kun hänen isänsä – aiemmin lännen tukema liittolainen – etsi epätoivoisesti turvapaikkaa eri maista ja kuoli lopulta syöpään Kairossa. Yhdessä yössä kruununperillisestä tuli koditon maanpakolainen.

Tragedioiden varjostama kuningashuone

Monarkian romahdus ei ollut Pahlavi-perheen ainoa isku. Vallankumouksen jälkeisinä vuosikymmeninä perhettä koettelivat useat henkilökohtaiset tragediat: sekä Reza Pahlavin nuorempi sisar että veli päättivät elämänsä omakätisesti. Näin Reza Pahlavista tuli paitsi perheen, myös koko Pahlavi-dynastian symbolinen pää.

Monen mielestä suku oli historiaan kadonnut. Silti Pahlavin nimi säilyi vahvana osana Iranin poliittista mielikuvastoa – joko kaipauksena menneeseen tai varoituksena autoritaarisesta hallinnosta.

Hiljaisesta perheenisästä näkyväksi oppositiokasvoksi

Nykyisin 65-vuotias Reza Pahlavi asuu vaatimattomassa esikaupungissa lähellä Washington DC:tä. Hänen tukijansa kuvailevat häntä matalaprofiiliseksi ja helposti lähestyttäväksi: tutuksi kasvoiksi paikallisissa kahviloissa, usein vaimonsa Yasminen kanssa ja ilman näkyvää turvasaattuetta.

Yhdysvalloissa Pahlavi on opiskellut valtiotiedettä, avioitunut iranilais-amerikkalaisen juristin Yasminen kanssa ja saanut kolme tytärtä: Noorin, Imanin ja Farahin. Samalla hän on säilyttänyt asemansa monarkistien symbolina ja monien silmissä vaihtoehtona islamilaiselle tasavallalle.

Vuonna 2022, kun ohikulkija kysyi häneltä ja Yasmine-vaimolta, näkevätkö he itsensä Iranin protestiliikkeen johtajina, pariskunta vastasi yhteen ääneen: ”Muutoksen on tultava sisältä.”

Sävy kovenee – suunnitelma väliaikaishallituksesta

Viime vuosina Pahlavin julkinen ääni on kuitenkin muuttunut aiempaa jämäkämmäksi. Israelin vuonna 2025 tekemien ilmaiskujen jälkeen, joissa kuoli useita Iranin korkeita sotilasjohtajia, Pahlavi ilmoitti Pariisissa pitämässään lehdistötilaisuudessa olevansa valmis auttamaan väliaikaishallituksen johtamisessa, jos islamilainen tasavalta romahtaisi.

Hän on sittemmin esitellyt yksityiskohtaisen 100 päivän suunnitelman siirtymäkauden hallinnolle. Pahlavin mukaan kyse ei ole vanhan monarkian palauttamisesta sellaisenaan, vaan demokraattisen järjestelmän rakentamisesta.

”Tämä ei ole menneisyyden palauttamista”, hän painotti toimittajille Pariisissa. ”Kyse on demokraattisen tulevaisuuden turvaamisesta kaikille iranilaisille.”

Pahlavi-kauden ristiriitainen perintö

Pahlavi-dynastian perintö jakaa iranilaisia vahvasti. Osa muistaa šaahin ajan nopean modernisaation, länsisuhteiden tiivistymisen ja talouskasvun kautena. Toisille se oli sensuurin, poliittisen vainon ja pelätyn salaisen poliisin Savakin aikaa – organisaation, jota syytettiin systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista ja kidutuksesta.

Reza Pahlavi on elänyt neljä vuosikymmentä maanpaossa, mutta hänen suosionsa Iranin sisällä on vaihdellut. Vuonna 1980 Kairossa järjestetty symbolinen kruunajaisseremonia, jossa hän julisti itsensä šaahiksi, herättää yhä kritiikkiä. Vastustajat katsovat, että tämä kyseenalaistaa hänen nykyisen viestinsä kansanvallasta.

Yrityksiä yhdistää hajanaista oppositiota

Pahlavi on yrittänyt useaan otteeseen rakentaa laajaa oppositiorintamaa islamilaista tasavaltaa vastaan. Vuonna 2013 hän oli mukana perustamassa Iranin kansallista neuvostoa vapaita vaaleja varten (National Council of Iran for Free Elections). Hanke kärsi kuitenkin sisäisistä erimielisyyksistä, rahoitusvaikeuksista ja heikosta kosketuksesta Iranin sisäisiin verkostoihin.

Toisin kuin osa maanpaossa toimivista ryhmistä, Pahlavi on johdonmukaisesti torjunut väkivallan ja pitänyt etäisyyttä aseellisiin ryhmiin, kuten Mojahedin-e Khalqiin (MEK). Hän on korostanut, että Iranin tulevaisuus pitäisi ratkaista rauhanomaisen siirtymän ja kansanäänestyksen kautta, jossa iranilaiset itse päättävät, haluavatko he monarkian vai tasavallan.

Iskulauseista someen – uusi huomioaalto

Vuoden 2017 protesteissa Iranissa kaduille palasivat iskulauseet ”Reza Shah, siunattu olkoon sielusi” – viittaus Reza Pahlavin isoisään, Pahlavi-dynastian perustajaan. Nämä huudot nostivat esiin kaipuun johdonmukaisuutta ja maallista järjestystä kohtaan, mutta myös pelon siitä, voisiko uusi monarkia toistaa vanhat virheet.

Mahsa Aminin kuolema moraalipoliisin säilössä vuonna 2022 käynnisti maanlaajuiset mielenosoitukset, jotka nostivat Reza Pahlavin jälleen voimakkaasti kansainväliseen mediaan. Hän pyrki kokoamaan hajanaista oppositiota yhteisen rintaman taakse ja sai hetkellisesti myös varovaista kansainvälistä huomiota. Hanke kuitenkin hiipui, ja kriitikot huomauttivat, että neljän vuosikymmenen jälkeen hän ei ole onnistunut rakentamaan kestävää organisaatiota tai riippumatonta media-alustaa iranilaisille.

Kiistelty Israel-vierailu ja ulkopoliittiset jännitteet

Vuonna 2023 Reza Pahlavin vierailu Israeliin jakoi iranilaisia syvästi. Hän osallistui holokaustin muistotilaisuuteen ja tapasi pääministeri Benjamin Netanyahun. Osa iranilaisista piti tätä käytännöllisenä avauksena ja viestinä siitä, että tulevaisuuden Iran voisi rakentaa suhteita myös Israeliin. Toiset näkivät vierailun irtautumisena Iranin arabien ja muslimien tukemasta Palestiina-politiikasta ja pelkäsivät, että se syventää kuilua hänen ja tavallisten iranilaisten välillä.

Tuoreiden Israelin ilmaiskujen jälkeen Iranin alueella Pahlavi joutui selittelemään kantaansa. BBC:n Laura Kuenssbergin haastattelussa häneltä kysyttiin suoraan, tukiko hän iskuja, jotka saattoivat vaarantaa siviilien henkiä. Pahlavi vastasi, etteivät tavalliset iranilaiset olleet iskujen kohteena ja että ”kaikki, mikä heikentää hallintoa”, on monien iranilaisten toivomaa – lausunto, joka herätti kiivasta keskustelua sekä Iranissa että diasporassa.

Kuningas vai sovittelija? Reza Pahlavin nykyinen rooli

Nykypäivänä Reza Pahlavi pyrkii esiintymään ennen kaikkea kansallisen sovinnon symbolina, ei ”kuninkaana odotushuoneessa”. Hän sanoo tavoitteekseen Iranin ohjaamisen kohti vapaita vaaleja, oikeusvaltiota ja naisten tasa-arvoisia oikeuksia. Pahlavin mukaan on iranilaisten päätettävissä, palaako maa perustuslailliseen monarkiaan vai siirtyykö parlamentaariseen tasavaltaan – ratkaisu pitäisi hänen mielestään tehdä kansanäänestyksellä.

Hänen tukijansa pitävät häntä ainoana opposition hahmona, jolla on sekä laajaa nimellä tunnistettavuutta että pitkäaikainen sitoutuminen väkivallattomaan muutokseen. He uskovat, että Pahlavin tausta, kielitaito ja kansainväliset kontaktit voisivat auttaa rakentamaan sillan Iranin ja lännen välille mahdollisen siirtymäkauden aikana.

Kriitikot puolestaan katsovat hänen olevan liikaa riippuvainen ulkomaisesta tuesta ja kysyvät, ovatko Iranin sisällä elävät ihmiset valmiita luottamaan maanpaossa elävään johtajaan, kun he ovat vuosikymmeniä kokeneet sekä monarkian että islamilaisen tasavallan autoritaarisuuden.

Iranin tulevaisuus avoinna – mittaamaton kannatus

Iranin nykyhallinto pitää Reza Pahlavia uhkana ja pyrkii esittämään hänet ulkovaltojen käsikassarana. Samalla on lähes mahdotonta mitata hänen todellista kannatustaan ilman avointa poliittista tilaa, vapaita vaaleja ja luotettavia mielipidemittauksia. Osa iranilaisista edelleen kunnioittaa Pahlavi-nimeä ja näkee siinä vakauden toivon, toiset taas pelkäävät, että ”uusi šaahi” voisi johtaa vain yhteen valitsemattomaan hallitsijaan vaihdetun toiseen.

Šaahi Mohammad Reza Pahlavin ruumis lepää yhä Kairossa, missä monarkistit haaveilevat symbolisesta paluusta Iranin maaperälle jonakin päivänä. On avoin kysymys, näkeekö Reza Pahlavi itse vielä päivän, jolloin hän voi palata vapaaseen Iraniin – ja millaisessa roolissa, jos koskaan.

Iran kamppailee edelleen menneisyytensä, vallankumousperintönsä ja tulevaisuuden suunnan kanssa. Maanpaossa elävä kruununprinssi on yksi tämän kiistanalaisen tarinan näkyvimmistä hahmoista, mutta lopullinen ratkaisu on väistämättä iranilaisten itsensä käsissä.

Jos urheilun ja politiikan risteymät kiinnostavat, kannattaa lukea myös analyysi siitä, miten Joe Rootin 160 juoksun ilotulitus ja Travis Headin vastaus viidennessä Ashes-testissä Sydneyssä heijastavat laajempia kulttuurisia ja kansallisia jännitteitä urheilun taustalla.

Ei sisällä instagram post:eja