Riina-Maija Palander avautuu raskaasta alkuvuodesta – vertaa avioliittoa yritykseen
Entisen alppihiihtäjän Kalle Palanderin on–off-puoliso Riina-Maija Palander on jakanut Instagramissa poikkeuksellisen avoimen ja pysäyttävän kirjoituksen alkuvuotensa raskaudesta, parisuhteesta ja elämän rajallisuudesta. Helmikuu on ollut hänelle henkisesti kuormittava monen ison asian osuessa samaan ajankohtaan.
Helmikuusta tuli henkisesti poikkeuksellisen raskas
Riina-Maija kuvailee päivityksessään, kuinka kulunut kuukausi on vienyt voimavarat äärirajoille.
– Helmikuu on ollut henkisesti valtavan raskas, hän aloittaa pitkän kirjoituksensa.
Surua ja väsymystä on kasautunut useasta suunnasta. Äidin kuolema, oma syntymäpäivä ja pitkä sairastelukierre ovat yhdessä tehneet kuukaudesta poikkeuksellisen rankan.
– Äidin poismeno, oma syntymäpäivä jolloin tajusin taas olevani vanhempi, sekä koko kuukauden kestänyt sairastelu on vienyt voimat ja huomaan olevani äärettömän väsynyt, Riina-Maija kirjoittaa.
Syntymäpäivä pakotti pysähtymään ja katsomaan tulevaisuuteen
Syntymäpäivä ei ollut Riina-Maijalle vain vuosiluku kalenterissa, vaan vahva herätys. Hän kertoo pysähtyneensä miettimään, millaista elämää elää tulevaisuudessa – ja kenen kanssa.
Hän pohti, miltä oma arki näyttää viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, ketkä ovat mukana elämässä ja millä tavoin omiin tavoitteisiin olisi mahdollista päästä. Samalla hän myöntää, ettei ole aiemmin laatinut elämälleen konkreettista suunnitelmaa.
– En oo ikinä aiemmin tehnyt selkeää suunnitelmaa, koska olen odottanut että me perheenä tehtäisiin se yhdessä, hän kirjoittaa.
Kahdenkymmenen vuoden odottamisen jälkeen oivallus on kuitenkin kirkastunut: jos hän ei itse ala suunnitella tulevaisuuttaan, kukaan muu ei tee sitä hänen puolestaan.
– Kakskyt vuotta myöhemmin olen nyt ymmärtänyt vihdoin lopettaa odottelun. Jollen mä ala suunnitella, sitä ei synny koskaan, Riina-Maija toteaa.
Avioliitto kuin yritys – ilman yhteistä suuntaa tulee floppi
Kirjoituksessaan Riina-Maija käyttää vahvaa vertausta ja rinnastaa avioliiton yritystoimintaan. Hänen mukaansa toimiva parisuhde ei voi nojata pelkkään tunteeseen tai oletukseen, että kaikki järjestyy itsestään – tarvitaan tavoitteita, seurantaa, suunnitelmallisuutta ja jatkuvaa yhdessä tekemistä.
– Mä oon usein verrannut avioliittoa firman pyöritykseen. No miksei parisuhdekin menis samaan kategoriaan, hän kirjoittaa.
Yritys ei pyöri, ellei työympäristöä kehitetä, ihmisistä pidetä huolta ja yhteinen suunta tehdä selväksi. Riina-Maijan mukaan sama pätee suoraan parisuhteeseen: ilman yhteistä visiota ja konkreettisia päämääriä liitto alkaa helposti rapautua.
– Avioliitto ilman yhteistä tavoitetta ja tulevaisuuden kuvaa ”tohon me ollaan menossa” on hyvin nopsaa täysi floppi ja irvikuva itsestään, hän sanoittaa suorasukaisesti.
Työelämässä strategiat osataan – kotona ne jäävät helposti sanomatta
Riina-Maija nostaa esiin myös ristiriidan sen välillä, miten tarkasti ihmiset osaavat puhua tavoitteista ja strategioista työelämässä, mutta kuinka vaikeaa sama voi olla omassa kodissa ja parisuhteessa.
Työpaikoilla laaditaan toistuvasti visioita, strategioita ja tavoitteita, joita seurataan ja mitataan. Kotiin palatessa moni kuitenkin tyytyy siihen, että arki vain rullaa eteenpäin ilman, että yhteistä suuntaa tai toiveita sanotaan ääneen.
Riina-Maijan mukaan parisuhde on lopulta ennen kaikkea tahtotila – päätös priorisoida toinen ihminen ja halu tehdä joka päivä töitä yhteisen hyvän eteen. Ilman tietoista tahtoa ja konkreettisia valintoja yhteinen polku alkaa helposti erkaantua.
Kuolema muistutti ajan rajallisuudesta
Kirjoituksensa lopussa Riina-Maija palaa jälleen raskaimpaan aiheeseen: äidin kuolemaan. Hautajaiset ja jäähyväiset tekivät elämän rajallisuuden konkreettiseksi tavalla, jota arjen kiireessä on helppo olla ajattelematta.
– Kuolema on jokaisen kohdalla fakta. Me kuollaan varmuudella, Riina-Maija toteaa.
Hän kuvailee, kuinka arjen touhussa perusasioita unohtaa helposti – kunnes suru ja menetykset pysäyttävät. Äidin hautaaminen sisarusten kanssa sai hänet ymmärtämään, ettei äiti olisi koskaan halunnut tyttärensä käyttävän aikaansa arvottomasti tai päämäärättömästi.
– Sen vain ”unohtaa” sännätessä arkea eteenpäin. Haudatessani äitini muutama päivä sitten sisarusteni kanssa tiedostin sen, ettei äitini ikinä haluaisi minun käyttävän aikaani täällä arvottomasti, hän kirjoittaa.
Surun keskellä syntynyt oivallus on kirkas: aikaa ei voi tuhlata loputtomaan odottamiseen, eivätkä menetetyt vuodet palaa.
– Tää matka loppuu aina liian aikaisin ja menetettyä aikaa me ei saada takaisin, Riina-Maija kiteyttää.
Oman elämän ja hyvinvoinnin johtaminen
Riina-Maijan rehellinen tilitys koskettaa monia siksi, että se yhdistää surun, arkisen uupumuksen ja tarpeen ottaa vastuu omasta elämästä. Hän muistuttaa epäsuorasti, että jokainen voi tarkastella omaa arkeaan ja kysyä, vastaako nykyinen suunta omia arvoja ja toiveita.
Moni hakee vastaavia oivalluksia myös fyysisen hyvinvoinnin kautta. Esimerkiksi Joel Harkimon kova hikitreenijakso uuden personal trainerin kanssa purjehduskautta varten on esimerkki siitä, miten omaa elämää ja jaksamista voi tietoisesti alkaa rakentaa uudelleen – niin kehon kuin mielen tasolla.
Riina-Maijan viesti on lopulta sama: kukaan muu ei tee suunnitelmaa puolestasi. Siksi sekä parisuhdetta, perhe-elämää että omaa hyvinvointia on uskallettava johtaa aktiivisesti, vaikka se tarkoittaisi vaikeiden asioiden kohtaamista ja suuria päätöksiä.
