Tapio Korjus taisteli kipujen, sääntöjen ja diskauksen uhkaa vastaan – näin syntyi Soulin olympiakulta 1988

Sanonta ”urheilija ei tervettä päivää näe” kuvaa hyvin keihäänheittäjä Tapio Korjuksen uraa. Vuonna 1961 syntynyt Korjus nousi suomalaisen yleisurheilun ikoniseksi hahmoksi voittamalla keihäänheiton olympiakultaa Soulin kisoissa vuonna 1988 – hurjien kipujen ja jopa diskauksen uhan keskellä.

Dramatiikkaa Soulin olympiafinaalissa – reisi hajosi kesken kisan

Soulin keihäsfinaali ei ollut Korjukselle mikään ehjä näytös. Toisen finaaliheiton jälkeen hänen reiteensä iski valtava kipu, joka oli lähellä katkaista koko kisan. Hetken näytti siltä, että olympiaunelma päättyisi keskeytykseen.

Korjus harkitsi tosissaan luovuttamista, sillä jalka ei tuntunut kestävän enää yhtään heittoa. Valmentaja Seppo Nuuttila ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään, että kilpailu päättyisi näin dramaattisesti. Hän järjesti Korjukselle apua tavalla, joka liikkui sääntöjen harmaalla alueella.

Salainen lääkärikikka – diskauksen riski leijui ilmassa

Nuuttila onnistui hankkimaan Korjuksen avuksi kentälle kaksi suomalaista lääkäriä, vaikka turvamiehet ja kilpailuorganisaatio pyrkivät pitämään ulkopuoliset poissa. Jos temppu olisi paljastunut, seurauksena olisi voinut olla jopa Korjuksen diskkaus kilpailusta.

Lääkäreiden nopea työ kuitenkin tepsi. Korjuksen jalkaa paikattiin sen verran kuntoon, että hän pystyi jatkamaan finaalia. Päätös oli riski sekä urheilijan terveyden että sääntöjen näkökulmasta, mutta ilman sitä olympiakulta olisi todennäköisesti jäänyt haaveeksi.

Kun paikkausta saanut Korjus lähti viimeiseen heittoonsa, panokset olivat valtavat. Viimeinen heitto kantoi niin pitkälle, että se riitti olympiakultaan. Samalla Suomi sai historiansa seitsemännen keihäänheiton olympiakullan – lajiin, joka oli pitkään ollut koko kansan ylpeyden aihe.

Kipulääkkeitä yli 600 päivää putkeen ja yli 50 kortisonipiikkiä

Soulin finaali oli vain jäävuoren huippu Korjuksen kokemiin fyysisiin rasituksiin. Hänen uransa oli täynnä vammoja ja jatkuvaa kivun kanssa elämistä. Pahimmillaan Korjus söi kipulääkkeitä yli 600 päivää putkeen. Lisäksi hän sai uransa aikana yli 50 kortisonipiikkiä erilaisten vammojen hoitoon.

Nämä luvut kertovat karulla tavalla, millaisia uhrauksia huippu-urheilu vaatii. Keho joutuu äärirajoille, ja usein menestyksen taustalla on pitkäaikaista kipua, jota katsojat eivät näe tv-kuvien takaa.

Huippu-urheilusta merkittäviin luottamustehtäviin

Vaikka Korjuksen ura oli täynnä loukkaantumisia, se toi myös taloudellista turvaa. Parhaimmillaan hän tienasi noin 400 000 markkaa vuodessa – summa, joka 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun Suomessa oli huomattava.

Urheilu-uran päätyttyä Korjus ei kadonnut lajinsa parista, vaan siirtyi suomalaisen huippu-urheilun taustavaikuttajaksi. Hän on toiminut muun muassa Olympiavoittajien yhdistyksen puheenjohtajana ja ollut keskeisissä rooleissa suomalaisen huippu-urheilun kehittämisessä sekä valmennusjärjestelmän uudistamisessa.

Keihäänheiton salat: vähintään 24 ratkaisevaa muuttujaa

Korjus tuntee keihäänheiton tekniikan ja fysiikan läpikotaisin. Hänen mukaansa lajin menestys ei koskaan riipu yhdestä tekijästä, vaan tarkasti hallittavasta kokonaisuudesta.

– Keihäässä on lukuisia muuttujia, kuten tukijalan törmäysvoimat, heiton vetomatka ja ristijalan pystyvoima. Vähintään 24 muuttujaa, Korjus on todennut.

Nämä muuttujat liittyvät muun muassa juoksuvauhtiin, rytmiin, askellukseen, lantion ja ylävartalon kiertoon, käsivarren nopeuteen sekä ponnistusjalan hallintaan. Pienikin virhe jossain vaiheessa suoritusta voi viedä metrejä pois heiton tuloksesta.

Yllättävä tausta: kilpatanssia ja ratsastusta

Moni ei tiedä, että Korjuksella on keihäänheiton lisäksi taustaa myös aivan erilaisista lajeista. Hän on harrastanut kilpatanssia ja ratsastusta – lajeja, jotka kehittävät koordinaatiota, rytmitajua, tasapainoa ja kehonhallintaa.

Nämä ominaisuudet ovat voineet tukea myös keihäänheiton teknistä osaamista. Ei siis ole täysin mahdoton ajatus, että Euroopan olympiakomiteoiden kulttuuri- ja koulutuskomission jäsen Korjus nähtäisiin joskus vielä viihdeohjelmassa, vaikkapa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman parketilla.

Uhrauksia perheen kustannuksella

Huippu-urheilu vaatii lähes poikkeuksetta isoja uhrauksia myös siviilielämässä. Korjus on kertonut avoimesti, että hänen uransa ja harjoitusleirinsä veivät paljon aikaa pois perheeltä. Matkat, kilpailut ja jatkuva harjoittelu tarkoittivat sitä, että läheiset joutuivat usein sopeutumaan urheilun ehdoilla.

Korjus avasi uraansa, menestyksensä taustoja ja tekemiään uhrauksia – myös perheensä näkökulmasta – Ari Pusan kirjassa Voittajat – Olympiasankarit kertovat (Tammi 2026). Kirjan julkistamistilaisuudessa hän kuvasi, miten unelma olympiavoitosta vaati jatkuvaa tinkimistä omasta ajasta, terveydestä ja ihmissuhteista.

Lastensuojelun riskit ja valvonnan pettämiset

Kun urheilussa puhutaan vastuusta, rehellisyydestä ja sääntöjen noudattamisesta, sama teema nousee esiin myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Esimerkiksi lastensuojelussa on nähty tapauksia, joissa valvonta on pettänyt pahasti ja lapset on jätetty turvattomaan ympäristöön. Yksi pysäyttävä esimerkki on tapaus, jossa rikostaustainen sijaisisä hyväksyttiin huostaanotettujen lasten hoitajaksi. Tällaiset tapaukset muistuttavat, kuinka tärkeää on, että vastuunkantajat – oli kyse sitten urheilusta, viranomaisista tai kasvattajista – toimivat läpinäkyvästi, eettisesti ja lasten turvallisuus etusijalla.

Urheilussa sääntörikkomuksesta voi seurata diskkaus. Lastensuojelussa virheistä voi seurata paljon pahempaa – lasten koko elämän mittaisia vaurioita. Siksi valvonnan, eettisten periaatteiden ja avoimuuden merkitys on molemmissa maailmoissa ratkaiseva.

Ei sisällä instagram post:eja