Ukrainan sota kartoilla: Venäjän eteneminen, rintamalinjat ja rauhanneuvottelut
Ukrainan ja Venäjän välinen sota on edennyt jo viidenteen vuoteensa. Viime kuukausina Venäjän joukot ovat hitaasti, mutta määrätietoisesti kasvattaneet hallussaan olevaa aluetta erityisesti Itä-Ukrainassa, samalla kun ilmaiskut Kiovaan ja muihin kaupunkeihin ovat jatkuneet taukoamatta.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan noin 55 000 ukrainalaissotilasta on saanut surmansa. BBC on puolestaan vahvistanut lähes 160 000 Venäjän puolella taistelleen henkilön nimen, jotka ovat kaatuneet sodassa. Neljä vuotta täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen rintamatilanne Ukrainassa on edelleen äärimmäisen jännittynyt ja nopeasti muuttuva.
Venäjän aluevaltaukset Donbassissa ja etelässä
Yhdysvaltalaisen Institute for the Study of War (ISW) -tutkimuslaitoksen analyytikot arvioivat, että Venäjä valtasi vuonna 2025 noin 4 700 neliökilometriä Ukrainan aluetta – suunnilleen kaksi kertaa Moskovan kaupungin kokoisen alueen. Venäjä itse väittää luvun olevan 6 000 neliökilometriä.
Itä-Ukrainassa Venäjän sotakoneisto on edennyt kilometri kilometriltä Luhanskin ja Donetskin laajoilla pelloilla – alueella, joka tunnetaan nimellä Donbass. Kylät ja pienemmät kaupungit ovat joutuneet piirityksiin ja ylivoimaisen tulivoiman alle, kun Moskova pyrkii saamaan alueen täydellisesti haltuunsa.
Venäjä on pyrkinyt vahvistamaan otettaan myös kahdesta lännemmästä alueesta, Zaporižžjasta ja Hersonista. Pian hyökkäyksen alettua Kreml järjesti miehitetyillä alueilla näennäisdemokraattiset kansanäänestykset pyrkien liittämään nämä alueet – samoin kuin Krimin jo vuonna 2014 – virallisesti Venäjään. Täydellistä hallintaa näistä alueista Venäjä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa saavuttanut.
Starlink, droonit ja teknologinen etumatka
Rintamatilanteeseen on vaikuttanut myös teknologia. On viitteitä siitä, että Elon Muskin päätös estää Venäjän joukkojen pääsy Starlink-satelliittipohjaiseen internetiin helmikuun alussa on antanut Ukrainalle etulyöntiaseman tietyillä rintamalohkoilla.
Ukraina pyysi rajoituksia sen jälkeen, kun todisteet kasvoivat siitä, että Starlink-yhteyksiä hyödynnettiin venäläishyökkäyksissä. Yhteyden avulla drooneihin liitetyt yksiköt pystyivät käyttämään reaaliaikaista videokuvaa ja ohjaamaan lennokkeja tarkasti kohti Ukrainan kohteita.
Osalla pitkää rintamalinjaa, erityisesti Zaporižžjan kaupungin itäpuolella, Venäjän joukot näyttävät joutuneen vetäytymään. Ukraina toivoo, että jokainen takaisin vallattu neliökilometri vahvistaa sen asemaa tulevissa rauhanneuvotteluissa.
Kiistanalainen rauhansuunnitelma ja alueluovutukset
Venäjän ja Ukrainan asemasodan taustalla on myös diplomatia. Marraskuussa julkistettu Yhdysvaltain tukema rauhansuunnitelma luonnosteli mallia, jossa Ukraina luopuisi Luhanskin, Donetskin ja Krimin hallinnasta sekä niistä Zaporižžjan ja Hersonin alueista, jotka ovat tällä hetkellä Venäjän miehittämiä.
Suunnitelman mukaan Ukrainan olisi vetäydyttävä myös niistä Donetskin osista, jotka se vielä hallitsee. Näistä alueista olisi tullut demilitarisoitu vyöhyke, joka olisi de facto Venäjän valvonnassa. Vastineeksi Venäjän olisi määrä vetäytyä niiltä pieniltä alueilta, joita se miehittää näiden rajattujen alueiden ulkopuolella.
Presidentti Zelenskyi on johdonmukaisesti torjunut ajatuksen Donbassin luovuttamisesta rauhan hinnalla. Hänen mukaansa tällainen myönnytys toimisi vain ponnahduslautana Venäjän tuleville hyökkäyksille, ei pysyvän rauhan takeena.
“Linnakevyöhyke” länsi-Donetskissa
ISW:n tuore raportti kuvaa länsi-Donetskin läpi kulkevaa noin 50 kilometrin pituista “linnakevyöhykettä”. Raportin mukaan Ukraina on käyttänyt viimeiset 11 vuotta ajan, rahan ja resurssien sijoittamiseen tämän puolustuslinjan vahvistamiseen sekä puolustusteollisen ja sotilaallisen infrastruktuurin rakentamiseen.
Venäjän kesähyökkäys lähellä Pokrovskin kaupunkia johti nopeisiin aluevaltauksiin kaupungin pohjoispuolella, ja viime aikoina Venäjä on edennyt myös itse Pokrovskissa sekä itään päin kohti Kostjantynivkaa. Pokrovsk, joka tunnetaan venäjäksi nimellä Krasnoarmeisk, oli aiemmin Ukrainan armeijan tärkeä logistinen solmukohta. Kaupunki on kuitenkin käytännössä raunioina, vaikka Ukraina kertoo edelleen hallitsevansa sen pohjoisosia.
Pokrovskin alueella sijaitsee merkittävä tie- ja rautatieristeys, joka yhdisti Donetskin pohjoisosan lännessä sijaitseviin suurkaupunkeihin, kuten Dniproon. Jos kaupunki lopulta kaatuu, kyseessä olisi Venäjän suurin voitto rintamalla sitten Avdijivkan valtauksen alkuvuonna 2024. Tämä voisi tarjota Moskovalle ponnahduslaudan pohjoiseen kohti kahta suurta Ukrainan hallussa olevaa Donetskin kaupunkia, Kramatorskia ja Slovjanskia.
Vaikka Ukraina menettää maata, ISW muistuttaa, että Venäjä on yrittänyt valloittaa vain noin 23 neliökilometrin kokoista Pokrovskia lähes kahden vuoden ajan. Linnanvyöhykkeen suuremmat kaupungit ovat huomattavasti laajempia ja paremmin linnoitettuja. Analyytikot arvioivat, että koko Donetskin alueen lopullinen valtaus voisi viedä Venäjältä vielä kaksi vuotta ja vaatia erittäin raskaita tappioita.
Venäjän paine pohjoisrintamalla ja Harkovan uhka
Pidemmällä pohjoisessa, pääasiallisella rintamalinjalla, Venäjä on pyrkinyt etenemään kohti Kupjanskin kaupunkia. Asiantuntijoiden mukaan tämän onnistuminen voisi mahdollistaa koko Donetskin pohjoisosan saartamisen.
Venäjä yrittää myös työntää Ukrainan joukkoja kauemmas rajan tuntumasta Venäjän Belgorodin alueen suuntaan. ISW:n mukaan tavoitteena on luoda puskurivyöhyke Ukrainan pohjoisrajan sisäpuolelle ja päästä tykistön kantamalle Harkovasta, Ukrainan toiseksi suurimmasta kaupungista.
Venäjän joukot ovat viime aikoina saaneet rajoitetun hallinnan Vovtšanskin eteläpuolelle työntyvästä kapeasta maa-alueesta, joka tuo ne lähemmäs tätä tavoitetta. Presidentti Vladimir Putin perustelee puskurivyöhykkeen tarvetta sillä, että Ukraina valtasi kesällä 2024 merkittäviä alueita pohjoisemmasta Kurskin alueesta. Venäjä onnistui lopulta työntämään Ukrainan joukot takaisin – osin pohjoiskorealaisten joukkojen avustuksella.
Syvälle Venäjälle ulottuvat iskut ja droonisota
Taistelut eivät rajoitu rintamalinjaan. Kurskin alueen vastahyökkäyksen lisäksi Ukraina on iskenyt useisiin lentotukikohtiin syvällä Venäjän alueella. Yhdessä hyökkäyksessä käytettiin noin sataa droonia, joiden kohteena olivat ydinasekykyiset pitkän kantaman pommikoneet.
Venäjän puolustusministeriö vahvisti iskujen kohdistuneen viidelle alueelle: Murmanskiin, Irkutskiin, Ivanovoon, Rjazaniin ja Amuriin. Virallisten tietojen mukaan lentokoneita vaurioitui vain Murmanskissa ja Irkutskissa, kun taas muilla alueilla iskut väitettiin torjutuiksi.
Myös Ukraina on joutunut kovien ilmaiskujen kohteeksi. 22. helmikuuta raportoitiin yön yli kestäneestä Venäjän hyökkäyksestä Kiovaan ja sen ympäristöön, jossa kymmenet iskut kohdistuivat erityisesti energiainfrastruktuuriin. Tätä ennen 11. helmikuuta kerrottiin laajasta Ukrainan drooni-iskusta Venäjän Volgogradin alueella sijaitsevaan Volžskiin.
Syvälle vihollisen alueelle ulottuvat iskut nähdään sodan kannalta ratkaisevina. Ukraina pyrkii vahingoittamaan Venäjän sotataloutta ja hidastamaan etenemistä rintamalla, kun taas Venäjä käyttää samaa taktiikkaa lamauttaakseen Ukrainan yhteiskunnan perusrakenteita.
Energiainfrastruktuuri ja siviilien kärsimys
Venäjä on toistuvasti iskenyt Ukrainan energiahuoltoon – sähköasemiin, voimalaitoksiin ja muuhun kriittiseen infrastruktuuriin. Iskuissa on kuollut useita ihmisiä, ja kymmenet tuhannet ukrainalaiset ovat joutuneet elämään ilman sähköä, juoksevaa vettä tai lämmitystä juuri talven kylmimpinä kuukausina.
Pommitukset keskeytyivät viikoksi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pyysi suoraan Putinia hillitsemään iskuja. Trump on pyrkinyt profiloitumaan rauhanvälittäjänä ja johtaa aloitteita sodan päättämiseksi neuvotteluteitse. Zelenskyin mukaan Yhdysvallat haluaisi sodan päättyvän jo kesäkuuhun mennessä.
Rauhaneuvottelut ilman läpimurtoa
Viimeisin neuvottelukierros Venäjän, Ukrainan ja Yhdysvaltojen välillä järjestettiin Genevessä, Sveitsissä, ja päättyi 18. helmikuuta ilman ratkaisevaa läpimurtoa. Ukrainan diplomaattilähteen mukaan edistystä saatiin jonkin verran niin sanotuissa sotilaallisissa kysymyksissä, kuten rintamalinjan määrittelyssä ja mahdollisen tulitauon valvonnassa.
Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt kuvasi, että neuvotteluissa saavutettiin “merkittävää edistystä”, ja osapuolet sopivat jatkavansa työtä rauhansopimuksen eteen. Silti keskeisin kiistakysymys – alueiden lopullinen asema – on edelleen ratkaisematta. Ilman tätä ei voida sopia kestävästä tulitauosta, sillä Moskovan ja Kiovan näkemykset aluejaosta ovat yhä kaukana toisistaan.
Sodan alku: salamaisku ja Ukrainan vastarinta
Venäjän täysimittainen hyökkäys alkoi 24. helmikuuta 2022 ennen aamunkoittoa, kun kymmeniä ohjuksia ammuttiin Ukrainan kaupunkeihin ympäri maan. Maajoukot vyöryivät rajan yli ja muutamassa viikossa Venäjä hallitsi laajoja alueita ja oli edennyt Kiovan esikaupunkialueille.
Harkov oli raskaiden pommitusten kohteena, Venäjä oli vallannut maata idässä ja etelässä aina Hersoniin asti ja saartanut strategisesti tärkeän Mariupolin satamakaupungin. Kuitenkin lähes kaikkialla venäläisjoukot törmäsivät odotettua kovempaan Ukrainan vastarintaan sekä vakaviin logistisiin ongelmiin: huonosti motivoidut sotilaat kärsivät ruoan, veden ja ammuksien puutteesta.
Ukraina otti nopeasti käyttöön lännestä toimitettuja asejärjestelmiä, kuten erittäin tehokkaaksi osoittautuneen NLAW-panssarintorjunta-aseen, joka hidasti ratkaisevasti Venäjän panssarivaunujen etenemistä.
Lokakuuhun 2022 mennessä tilanne oli muuttunut dramaattisesti. Venäjä epäonnistui Kiovan valtauksessa ja vetäytyi lopullisesti Ukrainan pohjoisosista. Seuraavassa kuussa Ukraina valtasi takaisin myös etelässä sijaitsevan Hersonin kaupungin.
Sen jälkeen taistelut ovat keskittyneet pääasiassa Itä-Ukrainaan, jossa Venäjä on hitaasti, kuukausien kuluessa, kasvattanut hallussaan olevaa aluetta. Vastavuoroiset tykistöduelit, drooni-iskut ja kuluttava asemataistelu ovat muodostuneet sodan arjeksi.
Tappioluvut, kadonneet ja sodan inhimillinen hinta
Sodan inhimillistä hintaa on vaikea mitata tarkasti. Sekä Kiova että Moskova julkaisevat säännöllisesti arvioita vastapuolen tappioista, mutta ovat haluttomia kertomaan avoimesti omista menetyksistään. Ukrainan sisäministeriö on kirjannut yli 70 000 henkilöä virallisesti kadonneiksi – joukossa sekä sotilaita että siviilejä. Tarkkaa jakaumaa ei ole julkaistu, ja todellinen määrä voi olla huomattavasti suurempi.
Zelenskyi kertoi helmikuun alussa, että 55 000 ukrainalaissotilasta on kuollut sodassa. Venäjän tappioista on tarjolla vain ulkopuolisten arvioita, joista BBC:n vahvistama lähes 160 000 kaatuneen nimi antaa karun kuvan sodan mittakaavasta.
Samalla kun Ukrainassa eletään jatkuvan epävarmuuden keskellä, monille suomalaisille tutut julkisuuden henkilöt ovat jakaneet omia suru-uutisiaan ja kriisien keskellä koettua tuskaa. Esimerkiksi Jukka ja Chachi Hildénin koskettava kertomus perheen rakkaan Bandit-koiran menetyksestä muistuttaa, että suurempien kriisienkin keskellä yksittäiset tarinat menetyksestä ja selviytymisestä koskettavat syvästi ja yhdistävät ihmisiä.
Ukrainan rintamatilannetta seurataan päivittäin muun muassa Institute for the Study of Warin ja American Enterprise Instituten Critical Threats Project -hankkeen julkaisujen kautta. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, ja karttoihin sekä analyyseihin tulee väistämättä viiveitä. Sodan lopputulos ja mahdollisen rauhan ehdot ovat yhä täysin avoinna.
Ei sisällä instagram post:eja
