Vieraantuminen perheestä: miksi yhä useampi katkaisee välit ja miten siitä selvitään?
Yhä useampi aikuinen kertoo, ettei ole enää tekemisissä vanhempiensa tai muun läheisen perheenjäsenensä kanssa. Perhevieraantuminen – eli tietoinen päätös katkaista tai rajoittaa yhteydenpitoa – on monille viimeinen keino suojella omaa mielenterveyttään ja luoda turvallisempi elämä omalle perheelle.
30-vuotias Ben Cole-Edwards ei ole puhunut äitinsä kanssa kolmeen vuoteen. Hän kuvaa heidän suhdettaan myrskyisäksi lähes koko elämänsä ajan, vaikka tajusi tilanteen ongelmallisuuden vasta aikuisena ja erityisesti tullessaan itse vanhemmaksi.
Kun lapsuudesta tulee herätys vasta vanhempana
Neljän lapsen isä Ben asuu Bridgendissä ja kertoo luulleensa lapsena, että hänen perhe-elämänsä oli aivan tavallista. Vasta jälkeenpäin hän on alkanut nähdä lapsuutensa tunneilmaston epävakaana ja kuormittavana.
Vuonna 2020, odottaessaan esikoistaan, Ben alkoi pohtia omaa lapsuuttaan uudesta näkökulmasta. Hän halusi olla mahdollisimman hyvä isä ja huomasi vertaavansa omia kokemuksiaan siihen vanhemmuuteen, jota hän halusi tarjota omille lapsilleen. Hänen mukaansa äidin käytöksessä jatkui samoja, toistuvia käyttäytymismalleja, jotka saivat hänet ottamaan etäisyyttä.
Lopulta Ben päätyi katkaisemaan yhteyden äitiinsä suojellakseen omaa mielenterveyttään ja perhettään. Päätös ei kuitenkaan tullut kevyesti – hän kuvaa vieraantumista nimenomaan viimeiseksi keinoksi, ei trendiksi tai hetken mielijohteeksi.
Vieraantuminen ei ole muoti-ilmiö, vaan usein vuosien prosessi
Beniä on sosiaalisessa mediassa kutsuttu ”pennuksi” ja syytetty siitä, että hän on hylännyt äitinsä. Osa kommentoijista väittää, että läheisten leikkaaminen elämästä olisi jonkinlainen nykyajan trendi. Ben ei allekirjoita tätä näkemystä lainkaan.
Hänen mukaansa jokaisen sisällä elää sisäinen lapsi, joka kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Siksi vanhemman pois sulkeminen omasta elämästä on valtavan lopullinen teko: ”Kun katkaiset välit vanhempaan, luovut samalla siitä viimeisestäkin mahdollisuudesta tulla rakastetuksi siltä ihmiseltä”, hän kuvailee.
Myös perhevieraantumista yli kymmenen vuotta tutkinut psykologi, tohtori Lucy Blake, korostaa, ettei tutkimusnäyttö tue ajatusta nopeasti kasvavasta vieraantumisen ”buumista”. Sen sijaan hän näkee suuren muutoksen siinä, miten asiasta uskalletaan puhua – etenkin sosiaalisessa mediassa.
Blaken mukaan some voi antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, että ihmiset leimaavat läheisensä ”toksisiksi” ja katkaisevat välit kevyin perustein. Hänen kokemuksensa mukaan suurin osa vieraantuneista on pohtinut päätöstä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Yhdysvalloissa toteutetussa, 1300 aikuisen kyselyssä jopa 27 % vastaajista kertoi katkaisseensa yhteyden johonkin perheenjäseneensä. Vaikka tarkkaa vertailudataa ei ole, luvut kertovat, ettei kyse ole harvinaisesta ilmiöstä.
Sosiaalinen media tuo vertaistukea – ja kritiikkiä
Ben alkoi vuonna 2023 jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan TikTokissa. Hänellä on nykyisin lähes 900 000 seuraajaa, jotka kuuntelevat hänen neuvojaan ja tarinaansa perhevieraantumisesta, traumaattisista kokemuksista ja vanhemmuudesta.
”Jokaista videota varten minun oli sukellettava syvälle omaan elämääni ja lapsuuteeni. Piti kysyä, miksi itse toimin niin kuin toimin ja miksi muut toimivat niin kuin toimivat”, hän kertoo. Hän on suorittanut tutkintoja psykologiasta ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, ja hyödyntää osaamistaan sisällöissään ja asiakastyössään.
Alun perin Beniä kiinnosti jakaa lähinnä vanhemmuusvinkkejä, mutta sisällöstä kasvoi lopulta uusi ura. Hän työskentelee nyt traumaorientoituneena valmentajana ja tarjoaa ohjausta asiakkaille ympäri maailmaa. Valtaosa hänen asiakkaistaan on 20–30-vuotiaita, mutta mukana on myös ihmisiä 70-vuotiaiksi asti.
”Lähes kaikki – sanoisin 99,9 % – tulevat luokseni, koska he ovat jo fyysisesti tai henkisesti etääntyneet perheestään”, Ben kuvailee. Vanhimmat asiakkaat kysyvät häneltä: ”Miten alan elää omaa elämääni näin monen vuoden jälkeen?”
Myös vanhemman näkökulma: ”Olisin antanut henkeni poikani puolesta”
Benin äiti Nicola kertoo oman tarinansa hyvin eri tavalla. Hän kiistää olleensa koskaan fyysisesti tai henkisesti väkivaltainen poikaansa kohtaan. Yksinhuoltajana hän sanoo tehneensä kaikkensa, jotta Benillä olisi ollut samat mahdollisuudet ja puitteet kuin hänen ystävillään.
Nicolan mukaan heidän suhteensa oli ”fantastinen” aina Benin myöhäisiin teinivuosiin saakka. ”Rakastin poikaani niin paljon, että olisin antanut henkeni hänen puolestaan”, hän sanoo. Hänen kertomuksensa mukaan oli lopulta hän itse, joka katkaisi välit löydettyään poikansa sosiaalisen median tilin kolme vuotta sitten.
Tämä osoittaa, että perhevieraantumisessa on harvoin vain yksi totuus. Jokaisella osapuolella on oma kokemuksensa, ja ulkopuolisen voi olla mahdotonta sanoa, kuka on ”oikeassa”. Siksi asiantuntijat korostavat, että tärkeintä on keskittyä turvallisuuteen, rajojen asettamiseen ja toipumiseen – ei syyllisen etsimiseen.
Melissa: ”Välien katkaiseminen oli vuosien viimeinen oljenkorsi”
Myös Länsi-Yorkshiressa asuva Melissa jakaa tarinaansa sosiaalisessa mediassa. Hän kertoo yllättyneensä siitä, kuinka moni seuraaja tunnisti omia kokemuksiaan hänen kertomuksestaan. Aluksi hän luuli, että oma perhevieraantuminen oli harvinainen poikkeus.
Melissa päätti lopettaa yhteydenpidon suurimpaan osaan biologista perhettään lähes kuusi vuotta sitten. Hän kuvaa päätöstä ”viimeiseksi oljenkorreksi” vuosien yrittämisen jälkeen.
”Yrität vuosikausia olla se ihminen, joksi he haluavat sinun muovautuvan. Yrität miellyttää, sopeutua, kestää kaikki heidän käytöksensä. Lopulta jokainen tapaaminen jätti minut masentuneeksi, toivottomaksi ja eksyneeksi”, hän kertoo.
Melissa sanoo, että hänen persoonaansa, ulkonäköään ja luonteenpiirteitään kommentoitiin jatkuvasti negatiiviseen sävyyn. Hän roikkui suhteessa kiinni, koska kaipasi sitä läheisyyttä ja turvaa, jota lapsi tarvitsee vanhemmaltaan – mutta ei saanut.
Hän sai ahdistusdiagnoosin kahdeksanvuotiaana ja masennusdiagnoosin 14-vuotiaana. Nykyään hän kokee olevansa osittain irtioton tilassa omaan menneisyyteensä nähden. Terapia auttoi hyväksymään, ettei kaikkiin kysymyksiin välttämättä koskaan tule vastauksia.
Samalla kun Melissa on löytänyt vertaistukea ja yhteisön somen kautta, hän on kohdannut myös vähättelyä ja syytöksiä. ”Joku katsoo yhtä videota ja päättää, että teen tämän vain huomionhakuisuuden takia. Kukaan ei näe niitä 26 vuoden traumoja ja kaltoinkohtelua taustalla”, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että moni ei sietäisi vastaavaa käytöstä ystävältä, työkaverilta tai kumppanilta – mutta perheen kohdalla raja hämärtyy, koska sanaan perhe liitetään valtava tunnepaino ja velvollisuudentunto.
Miksi emme kysy ”mikä sai sinut lähtemään?”
Melissa toivoo, että keskustelun painopiste muuttuisi. Sen sijaan, että kysyttäisiin, miksi joku ei puhu perheelleen, olisi parempi kysyä: mikä sai sinut lopulta lähtemään?
Moni vieraantunut kertoo, että päätöstä on edeltänyt vuosien yrittäminen: rajojen asettaminen, keskustelut, sovitteluyritykset, terapia, anteeksiantamisen harjoittelu ja toivo muutoksesta. Vasta kun mikään ei tunnu auttavan, ihminen päätyy katkaisemaan välit kokonaan tai rajoittamaan niitä rajusti.
Melissa sanoo haluavansa olla ääni niille, jotka eivät vielä uskalla tai pysty puhumaan kokemuksistaan. ”Olisin itse hyötynyt valtavasti siitä, että olisin nuorempana kuullut jonkun puhuvan näistä asioista ääneen. Nyt haluan olla se ihminen muille”, hän sanoo.
Kuuluisuudet normalisoivat keskustelua vieraantumisesta
Viime vuosina useat julkisuuden henkilöt ovat puhuneet perhevieraantumisesta tai perhekonflikteistaan. Esimerkiksi prinssi Harry ja Meghan Markle ovat kertoneet avoimesti etääntymisestään Britannian kuninkaallisesta perheestä. Myös Brooklyn Beckhamin ja olympiauimari Adam Peatyn perhesuhteet ovat puhuttaneet, kun heidän on kerrottu jättäneen vanhempiaan kutsumatta tärkeisiin juhliin.
Kun tunnetut ihmiset kertovat vaikeista suhteistaan, se voi helpottaa tavallisten ihmisten häpeää ja yksinäisyyttä. Moni tajuaa, ettei ole tilanteensa kanssa yksin, vaan kyse on laajemmasta ilmiöstä, joka koskettaa kaikenlaisia perheitä taustasta tai varallisuudesta riippumatta.
Myös suomalaisessa julkisuudessa perheiden monimuotoisuus ja rajojen asettaminen läheisille näkyvät entistä avoimemmin. Esimerkiksi ralliharrastusta ja itsensä haastamista käsittelevissä jutuissa, kuten Janni Hussin Costa Brava -rallia ja intensiivistä iltaa espanjalaistähden kanssa kuvaavassa artikkelissa, korostuu sama teema: oikeus rakentaa omannäköistä elämää ja ihmissuhteita, vaikka se tarkoittaisi irtiottoa totutusta.
Vaikka konteksti on eri, taustalla on sama kysymys: kenelle rakennan elämääni – muiden odotuksia varten vai itseäni ja omaa hyvinvointiani varten?
Vieraantuminen ei ole epäonnistuminen
Asiantuntijat muistuttavat, että vieraantuminen ei automaattisesti tarkoita, että joku on epäonnistunut lapsena, vanhempana tai perheenjäsenenä. Usein taustalla on monimutkaisia, sukupolvelta toiselle siirtyviä malleja, mielenterveysongelmia, käsittelemättömiä traumoja ja vuorovaikutustapoja, jotka ovat olleet aikanaan ainoita opittuja keinoja selviytyä.
Jollekin turvallinen ratkaisu voi olla rajattu yhteydenpito: harvemmat tapaamiset, selkeät rajat ja omaa hyvinvointia suojelevat pelisäännöt. Toiselle ainoa keino selviytyä voi olla yhteyden katkaiseminen kokonaan.
Jos koet, että oma perhesuhteesi on uuvuttava, pelottava tai jatkuvasti henkisesti kuluttava, voit hakea tukea esimerkiksi terapiasta, vertaistukiryhmistä tai luotettavilta ammattilaisilta. On tärkeää muistaa, että sinulla on oikeus turvallisuuteen, rajojen asettamiseen ja oman elämäsi ohjaamiseen – myös silloin, kun se tarkoittaa vaikeita päätöksiä suhteessa omaan perheeseesi.
Ei sisällä instagram post:eja
