Ydinvoiman poliittinen kiistakapula: mitä Hinkley Point C kertoo Skotlannin energiatulevaisuudesta?
Etelä‑Englannin North Somersetin syrjäisellä rannikolla, Bristol Channelin varrella, maaseudun kumpuilevat pellot ja maatilat katkeavat äkisti nostureiden metsään. Täällä sijaitsee Euroopan suurin rakennustyömaa – Hinkley Point C – jonka kahdesta valtavasta betonisesta kupolirakenteesta tulee valmistuessaan ensimmäinen uuteen käyttöön rakennettu ydinvoimala Isossa‑Britanniassa 30 vuoteen.
Euroopan suurin työmaa ja ydinvoiman ”uusi renessanssi”
Hinkley Point C:n kaksosreaktorit ovat osa maailmanlaajuista ydinvoiman uutta nousua. Hankkeen nykyiseksi hinnaksi arvioidaan lähes 48 miljardia puntaa, ja kaikkialla työmaalla näkyy ranskalaisen valtionyhtiön EDF:n massiivinen investointi.
Työmaa muistuttaa pientä kaupunkia: siellä on omat palo‑ ja ambulanssiasemat, poliisit sekä laajat ruokailu‑ ja palvelutilat 15 000 työntekijälle. Paikalliset lihantuottajat ja maanviljelijät on kytketty osaksi toimitusketjua, ja henkilöstön koulutuskeskus muistuttaa modernia ammattikorkeakoulua.
Jotta maaseudun tiet eivät tukkeutuisi työmatkaliikenteestä, EDF operoi lähes 200 bussin omaa linjastoaan – se on suurin yksityisessä omistuksessa oleva bussikalusto koko Britanniassa. Läheltä katsottuna työmaa muistuttaa muinaisten pyramidien rakentamista: nosturit tanssivat kupolien yllä ja uutta infrastruktuuria nousee joka suuntaan.
Skotlanti jakautuu ydinvoimaan – poliittinen kiista kovenee
Hinkley Point C ei ole vain teknologia‑ ja teollisuushanke, vaan myös poliittinen symboli. Samantyyppinen projekti olisi nykyisin mahdoton Skotlannissa, sillä Skotlannin itsehallintohallitus, jota johtaa SNP, vastustaa uusien ydinvoimaloiden rakentamista.
”Ydinvoimasektorilla työskentelee tällä hetkellä noin 98 000 ihmistä ympäri Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Uskomme, että tuhansia näistä työpaikoista voisi sijaita Skotlannissa”, sanoo Ison‑Britannian energiaministeri Michael Shanks, skotlantilainen työväenpuolueen kansanedustaja.
”Valitettavasti SNP:n nykyinen linja tarkoittaa, että Skotlanti kääntää selkänsä tältä mahdollisuudelta – ja me haluamme muuttaa suunnan.”
Skotlannin hallituksen energiasiihteeri Gillian Martin kiistää, että vastustus johtuisi pelkästä ideologiasta. Hänen mukaansa kyse on käytännöllisyydestä, kustannuksista ja kansalaisten tahdosta.
”Keskitymme uusiutuviin ja vihreään energiaan. Emme halua uusia ydinvoimaloita, enkä usko, että skotlantilaisetkaan niitä haluavat”, Martin linjaa.
Skotlantilaiset osaajat valuvat etelään
Hinkley Point C:n uusi asemapäällikkö Nicola Fauvel on vasta toinen nainen, joka johtaa ydinvoimalaa Britanniassa. Hän kuvaa hanketta ”ydinvoimateollisuuden uudelleensyntymäksi Isossa‑Britanniassa”. Fauvel on yksi noin 1 200 skotista, jotka työskentelevät Hinkleyllä.
Fauvel opiskeli konetekniikkaa Strathclyden yliopistossa ja aloitti uransa EDF:llä Tornessin ydinvoimalassa East Lothianissa. Nyt hän johtaa laitosta, joka on yhä rakenteilla – hänen mukaansa se on kuin pääsisi kurkistamaan uuden auton konepellin alle ennen ensimmäistäkään ajoa.
”Kymmenen vuotta Tornessissa oli ratkaisevaa, jotta opin ymmärtämään ydinvoimalan jokaisen mutterin ja pultin. Uusia ydinvoimaloita ei ole sen jälkeen rakennettu”, Fauvel kertoo.
Nykyisille skotlantilaisille valmistuville insinööreille ja fyysikoille ura ydinvoimassa tarkoittaa usein pitkää työmatkaa tai pysyvää muuttoa etelään.
Raja‑alueella kasvanut Fraser Gorvett liittyi EDF:n harjoitteluohjelmaan opiskeltuaan liiketaloutta Stirlingin yliopistossa. Hän työskentelee kaupallisena assistenttina Hinkley Point C:n toimitusketjussa ja käy työmaalla noin viikon kuukaudessa.
”Olen todella intohimoinen kestävän kehityksen suhteen. Halusin uran, jolla on oikea vaikutus”, Gorvett sanoo. Matkoilla Bristolista pohjoiseen hän huomaa bussin täyttyvän kollegoista, jotka lentävät Edinburghiin ja Glasgow’hun.
Monet nuoret ovat päättäneet muuttaa pysyvästi. Glasgow’n yliopistossa fysiikkaa opiskelleet Phoebe Verstralen ja Jack Lamb työskentelevät Hinkleyllä reaktorioperaattoriharjoittelijana ja säteilysuojelussa. He viihtyvät Etelä‑Englannissa, mutta kaipaavat Skotlantia ja perheitään.
”Työpaikat ovat siellä missä ne ovat – ja valitettavasti ne ovat nyt Lounais‑Englannissa”, Lamb toteaa. Verstralen lisää: ”Olisin mielelläni jäänyt Skotlantiin, jos olisin voinut rakentaa ydinvoimauraa siellä.”
Myös kokeneemmat asiantuntijat ovat joutuneet pohtimaan muuttoa. Komissiointipäällikkö Leigh Yule työskenteli yli vuosikymmenen Tornessissa ennen kuin siirtyi Hinkley Point C:hen etsiessään pidempää uranäkymää. Hänen mukaansa todellinen riski on osaamisvuoto: vuosikymmenten ydinvoimakokemus valuu pois Skotlannista.
Skotlannin pitkä ydinvoimahistoria
Skotlannilla on mittava ydinvoimaperintö. Iso‑Britannia testasi teknologiaa Dounreayssa Pohjois‑Highlandsissa ja nousi edelläkävijäksi rakentaessaan maailman ensimmäisiä kaupallisia ydinvoimaloita 1950‑luvulla – Chapel Cross Dumfriesshiressä oli varhaisimpia laitoksia.
Huippuvuonna 1997 ydinvoima tuotti yli neljänneksen koko maan sähköstä. Turvallisuushuolten ja uusien reaktoreiden korkeiden kustannusten myötä kehitys kuitenkin hidastui maailmanlaajuisesti. Vanhat laitokset suljettiin yksi toisensa jälkeen, ja ydinvoiman osuus on pudonnut alle 13 prosenttiin.
Hunterstonin ydinvoimala lopetti sähkön tuotannon vuonna 2023. Torness on Skotlannin viimeinen toiminnassa oleva ydinvoimala, ja se on määrä ajaa alas 2030‑luvulla. Sen myötä kolme neljäsosaa vuosisataa kestänyt ydinvoimakausi Skotlannissa päättyy – ellei poliittinen linja muutu.
Ydinvoiman tulevaisuus: pienet modulaariset reaktorit
Samaan aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ajaa vahvasti uutta ydinvoimapolitiikkaa. Great British Energy ‑valtionyhtiön 8,3 miljardin punnan budjetista 2,5 miljardia on korvamerkitty ydinvoiman kehittämiseen, ja pääministeri Keir Starmer on luvannut ”rahaseinän” ydinvoimainvestointeihin, jos työväenpuolue voittaa Skotlannin parlamenttivaalit.
Silti harva uskoo, että Hinkley Point C:n kaltaisia jättihankkeita nähdään enää montaa. Tulevaisuuden ydinvoiman odotetaan perustuvan pieniin modulaarisiin reaktoreihin (Small Modular Reactors, SMR), jotka tuottavat vähemmän sähköä, mutta on tarkoitus rakentaa nopeammin ja halvemmalla.
Ensimmäiset SMR‑laitokset on suunniteltu Wylfaan Angleseyn saarelle Pohjois‑Walesiin, ja lisää paikkoja etsitään eri puolilta Englantia ja Walesia. Rolls‑Royce on voittanut kilpailun Britannian ensimmäisten SMR‑reaktoreiden suunnittelusta ja odottaa parhaillaan virallista sopimusta. Yrityksen liiketoimintamalli perustuu useiden miljardien investointiin vähintään kymmeneen reaktoriin.
Ydinvoimaloiden luvitus ja valvonta ovat tiukasti säänneltyjä, myös laitosten pitkän purkuvaiheen ajan. Tämä tarkoittaa, että Hunterstonin ja Tornessin kaltaisilla paikoilla on jo olemassaoleva sääntelykehys – mikä tekisi niistä luonnollisia SMR‑kohteita, jos Skotlannin ydinvoimakielto purettaisiin.
Alan sisäpiiriläiset arvioivat, että viidessä vuodessa – yhden Holyrood‑vaalikauden aikana – Skotlannissa voitaisiin aloittaa uusien reaktoreiden valmistelut, mikä toisi mukanaan investointeja ja työpaikkoja.
Ydinvoima vs. uusiutuvat – energiapolitiikan ydinkiista
Ydinvoiman kannattajat näkevät teknologian tärkeänä osana ilmastoratkaisua. Ydinvoima tuottaa niin sanottua peruskuormatehoa: vakaata, säästä riippumatonta ja vähäpäästöistä sähköä, joka täydentää tuuli‑ ja aurinkovoimaa.
Skotlannin hallitus väittää, että maa pystyy kattamaan koko sähköntarpeensa uusiutuvilla lähteillä. Kritiikin mukaan todellisuus on kuitenkin se, että tyyninä päivinä Skotlanti tuo sähköä, joka on usein ydinvoimalla tuotettua – ja samalla vientiin lähtevät työpaikat ja investoinnit etelään tai Ranskaan.
Shanks kiteyttää kiistan vaalipoliittiseksi valinnaksi: ”Kyse on energian huoltovarmuudesta. Onko meillä uskottava pitkän aikavälin suunnitelma, vai pitäydymmekö lyhytnäköisessä ideologiassa?”
Kallis mutta vakaa – Hinkley Point C:n hintalappu
Ydinvoiman vastustajat nostavat esiin ennen kaikkea kustannukset. Hinkley Point C on jo nyt miljardeja yli budjetin ja ainakin neljä vuotta aikataulusta jäljessä, mikä on tehnyt Isosta‑Britanniasta maailman kalleimman paikan uusille ydinvoimahankkeille.
Viivästyksiä selitetään osin koronapandemian vaikutuksilla, mutta laaja selvitys osoitti myös ympäristö‑ ja turvallisuusmääräysten monimutkaisuuden lisänneen kustannuksia. EDF ja Britannian hallitus vakuuttavat, että Hinkleyn kokemuksista on opittu ja että sisarlaitos Sizewellissä Suffolkissa rakennetaan nopeammin ja halvemmalla.
Hinkley Point C:n sähkölle on sovittu 35 vuoden takuuhinta: 127 puntaa megawattitunnilta, indeksoituna inflaatioon. Sopimus perustuu Contracts for Difference ‑malliin, jossa matalapäästöisen sähkön tuottajalle maksetaan erotus, jos tukkuhinta jää alle sovitun ”strike price” ‑tason. Vuoden 2024 jälkipuoliskolla tukkuhinta on liikkunut 80–85 punnan välillä megawattitunnilta.
Tämä kuvastaa Hinkley Point C:n korkeaa rakennuskustannusta, mutta kannattajat muistuttavat, että vastineeksi saadaan suojaa fossiilisten polttoaineiden hinnanvaihteluilta. Laskelmien mukaan, jos Hinkley olisi ollut tuotannossa Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja energiahintojen noustessa, kuluttajat ympäri Britanniaa olisivat säästäneet yhteensä noin 4 miljardia puntaa.
Skotlannin energiasiihteeri Gillian Martin pitää kuitenkin kustannuksia yhä ratkaisevana ongelmana: ”Se on aivan liian kallista eikä tarjoa välitöntä ratkaisua. Ydinvoima on pitkäjänteinen ja kallis hanke, eikä se tuo nopeaa helpotusta ihmisten energialaskuihin.”
Turvallisuus, jätteet ja julkinen mielipide
Ydinvoima herättää vahvoja tunteita. Britannian ydinvoimateollisuus painottaa erinomaista turvallisuushistoriaansa, mutta kriitikot muistuttavat, että teknologia ei ole täysin riskitön – eikä täysin puhdas. Ulkomaiset onnettomuudet, kuten Fukushiman katastrofi vuonna 2011, ovat horjuttaneet luottamusta, vaikka olosuhteet ovat olleet joka kerta erilaiset.
Ydinvoima tuottaa radioaktiivista jätettä, jonka käsittely ja loppusijoitus ovat kalliita ja ympäristöllisesti herkkä kysymys. Britannian hallitus etsii parhaillaan paikkaa laajalle maanalaiselle loppusijoituslaitokselle, johon maan korkea‑aktiivinen jäte haudataan tuhansiksi vuosiksi.
Voisiko Skotlanti seurata Hongkongin kaltaisia poliittisia kiistakenttiä?
Ydinvoimasta on Skotlannissa tullut laajemman vallan ja itsemääräämisoikeuden symboli – aivan kuten eräissä kansainvälisissä kiistoissa, joissa energia, turvallisuus ja poliittinen kontrolli kietoutuvat toisiinsa. Esimerkkinä voidaan mainita Hongkongin Tiananmen‑aktivistien kansallisen turvallisuuden oikeudenkäynti, jossa kyse ei ole energiasta, mutta jossa poliittinen ohjaus ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat yhtä lailla keskiössä. Skotlannin ydinvoimakeskustelussa vastakkain ovat kansallinen energiastrategia, paikallinen hyväksyntä ja kysymys siitä, kuka viime kädessä päättää maan energiatulevaisuudesta.
Skotlannin energiatulevaisuus äänestäjien käsissä
Hinkley Point C:n asemasta Fauvel katsoo ilta‑auringossa kylpevää työmaata ja toivoo näkevänsä laitoksen siirtyvän tuotantoon tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Hänen unelmansa ulottuu kuitenkin myös pohjoiseen.
”Olisi unelma nähdä uuden ydinvoimalan nousevan Skotlannissa. Se olisi valtava taloudellinen mahdollisuus, vahvistaisi osaamista ja tekisi oikeutta Skotlannin vahvalle insinööriperinteelle”, Fauvel sanoo.
Skotlantilaiset äänestäjät päättävät tulevissa vaaleissa, onko ydinvoimalla maassa enää tulevaisuutta – vai jääkö se osaksi Skotlannin menneisyyttä samalla, kun uusi ydinvoimarenessanssi rakentuu rajan eteläpuolella.
Ei sisällä instagram post:eja
