Yhteisö avain hyvään terveydenhuoltoon – tuleva Canterburyn arkkipiispa korostaa kokonaisvaltaista hoivaa

Dame Sarah Mullally, tuleva Canterburyn arkkipiispa ja entinen NHS-sairaanhoitaja, nostaa ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan esiin terveydenhuoltojärjestelmän kasvavat paineet ja yhteisöjen merkityksen hyvän hoidon tukena. Hänen mukaansa laadukas, kokonaisvaltainen terveydenhuolto on erottamaton osa sekä yksilön hyvinvointia että kristillistä kutsumusta huolehtia lähimmäisestä.

Hyvä terveydenhuolto ja kristillinen usko kulkevat käsi kädessä

Dame Sarah viittaa puheessaan pitkään työhistoriaansa NHS:ssä ja kuvaa, kuinka hoitotyö ja usko ovat kietoutuneet yhteen:

”Hyvä terveydenhuolto on minulle uskomattoman tärkeää. Se kulkee käsi kädessä kristillisen uskoni kanssa, jota inspiroi Jeesuksen kutsu rakastaa ja hoivata toisiamme syvästi.”

Hänen mukaansa terveydenhuollon ei tule rajoittua vain lääketieteellisiin toimenpiteisiin, vaan sen on huomioitava ihmisen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet – niin sanottu kokonaisvaltainen palvelu. Juuri tässä kohtaa paikallisyhteisöillä, seurakunnilla ja vapaaehtoistoiminnalla on ratkaiseva rooli.

Yhteisön tuki voi ehkäistä sairaalahoitoon johtavia juurisyitä

Mullally korostaa, että monien sairaalahoitoon johtavien tilanteiden taustalla on yksinäisyyttä, köyhyyttä, mielenterveyden haasteita ja sosiaalista turvattomuutta – asioita, joihin voidaan vaikuttaa jo ennen kuin ne kärjistyvät akuuteiksi terveysongelmiksi.

”Tuki ihmisille heidän omissa yhteisöissään voi auttaa puuttumaan monien sairaalahoitoon johtavien tilanteiden juurisyihin”, hän toteaa ja muistuttaa, että sosiaali- ja saattohoitopalvelut ovat monin paikoin äärimmilleen venytettyjä.

Hänen mukaansa ennaltaehkäisevä, arjen keskellä tapahtuva tuki – esimerkiksi seurakuntien, järjestöjen ja vapaaehtoisten kautta – voi vähentää terveydenhuollon kuormitusta ja parantaa ihmisten elämänlaatua pitkäjänteisesti.

Seurakuntien arkilounaat ja kohtaamispaikat terveyden tukena

Uudenvuodenpuheessaan Dame Sarah nostaa esiin esimerkkejä seurakuntien toiminnasta, joka tukee sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Hänen mukaansa kirkkojen järjestämät säännölliset lounaat ja avoimet kohtaamispaikat ovat paljon enemmän kuin pelkkää ruokailua.

”Seurakunnat, jotka tarjoavat säännöllisiä lounaita yhteisöllisessä ympäristössä, voivat olla fyysisen ja mielenterveyden kannalta yhtä tärkeitä kuin lääketieteelliset toimenpiteet”, hän sanoo. Yhteinen ateria tarjoaa ravinnon lisäksi seuraa, kuuntelevia korvia ja mahdollisuuden havaita ajoissa, jos jonkun terveydentila tai jaksaminen huolestuttaa.

Mullally huomauttaa, että tällaiset tilaisuudet voivat samalla helpottaa ihmisten pääsyä esimerkiksi verenpaine- tai diabetestarkastuksiin, rokotuksiin tai muihin perusterveydenhuollon palveluihin – etenkin niiden kohdalla, jotka muuten helposti jäävät palvelujen ulkopuolelle.

Sairaaloiden hiljaiset tilat ja leikkiterapia tukevat paranemista

Tuleva arkkipiispa palaa puheessaan myös omille juurilleen St Thomas’ -sairaalassa Lontoossa, jossa hän aloitti hoitotyönsä. Hän kuvaa, miten sairaalan kappeli toimii turvapaikkana henkilökunnalle, potilaille ja omaisille kiireisten osastojen ulkopuolella.

”St Thomas’ -sairaalassa, jossa aloitin koulutukseni, kappeli on turvapaikka henkilökunnalle ja potilaille – paikka, jossa voi vetäytyä pois kiireisiltä osastoilta. Moniuskontoinen sairaalapappien tiimi on valmiina kuuntelemaan, rukoilemaan tai vain istumaan niiden vierellä, jotka käyvät läpi elämän vaikeimpia ja kivuliaimpia hetkiä”, Mullally kuvaa.

Kappelin läheisyydessä sijaitsee lastensairaala, jossa työskentelee leikkiterapiaan erikoistunutta henkilökuntaa. Leikkiterapia auttaa lieventämään lasten sairaalapelkoa ja -ahdistusta, mikä nopeuttaa toipumista ja tekee hoitokokemuksesta inhimillisemmän sekä lapsille että heidän perheilleen.

Palvelut paineessa – yhteisöt tukena ja kuormitusta keventämässä

Dame Sarah muistuttaa, että terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen paine kasvaa kaikkialla. Väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyminen, mielenterveyden haasteet ja taloudelliset leikkaukset kiristävät järjestelmän resursseja.

Hän kuitenkin korostaa, että yhteisölähtöinen tuki, seurakuntien työ ja vapaaehtoistoiminta voivat auttaa puuttumaan ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja siten keventää järjestelmän kokonaiskuormaa: ”Näen tämän omassa Lontoon hiippakunnassani, jossa ihmiset tarjoavat kokonaisvaltaista tukea monenlaisissa ympäristöissä.”

Esimerkkinä hän mainitsee Hackneyssa toimivan SAINT-seurakunnan, jossa järjestetään säännöllisiä lounaita. Näissä kohtaavat ihmiset eri puolilta maailmaa, erilaisista taustoista, mutta kaikki saavat lämpimän vastaanoton. Samalla tarjotaan mahdollisuus terveystarkastuksiin niille, jotka niitä tarvitsevat.

Mullally painottaa, että tällaisissa yhteisöissä ei välitetä ainoastaan ruoasta tai terveysneuvosta, vaan myös kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta: Jeesuksen esimerkistä, jossa toisen palveleminen – jopa jalkojen peseminen – on rakkauden konkreettinen teko.

Hoitotyön kutsumus jatkuu arkkipiispan tehtävässä

Dame Sarah kertoo, että hänen kutsumuksensa hoitotyöhön ei päättynyt sairaalatyöhön, vaan jatkuu nyt hengellisenä ja yhteiskunnallisena tehtävänä:

”Nykyisessä kutsumuksessani pyrin kantamaan sitä huolenpitoa ja myötätuntoa, jotka muovasivat kutsumustani sairaanhoitajana, kaikkeen mitä teen”, hän sanoo.

Hänen mukaansa Englannin kirkon tehtävä on olla parantava läsnäolo kansakunnassa – ei vain sakraalitilassa, vaan keskellä arkea, siellä missä ihmiset elävät, kamppailevat ja tarvitsevat tukea. Tämä tarkoittaa sillan rakentamista eri yhteiskuntaryhmien välille, kuuntelemista ja erityisesti niiden puolelle asettumista, jotka ovat heikoimmassa asemassa.

”Kirkon roolin tulisi olla parantava voima kansakunnassamme – tuoda ihmisiä yhteen aikana, jolloin jakolinjat ovat usein syviä, ja kantaa erityisen syvää huolta niistä, jotka eniten tarvitsevat apua”, Mullally linjaa.

Ensimmäinen naispuolinen Canterburyn arkkipiispa

Dame Sarah Mullally nimitetään virallisesti Englannin kirkon ensimmäiseksi naispuoliseksi Canterburyn arkkipiispaksi tämän kuun lopussa. Hänestä tulee kirkon 106. arkkipiispa, ja hän seuraa tehtävässä Justin Welbytä, joka ilmoitti eroavansa yli vuotta aiemmin muun muassa hyväksikäyttöskandaalin käsittelyyn liittyneiden epäonnistumisten vuoksi.

Canterburyn arkkipiispa on Englannin kirkon korkein piispa ja koko anglikaanisen ehtoollisyhteyden hengellinen johtaja. Vaikka kuningas Charles on valtionpäämies ja muodollisesti myös Englannin kirkon maallinen johtaja, arkkipiispa toimii kirkon näkyvimpänä ja hengellisenä äänenä sekä Isossa-Britanniassa että kansainvälisesti.

Englannin kirkko käsittelee tällä hetkellä myös kantelua, joka liittyy Mullallyn toimintaan erään hyväksikäyttöepäilyn käsittelyssä. Asia on edelleen vireillä, ja kirkko on ilmoittanut arvioivansa tapauksen huolellisesti osana laajempaa työtä luottamuksen palauttamiseksi ja turvallisten tilojen varmistamiseksi kaikille seurakuntalaisille.

Kirkko, yhteisö ja urheilun ikonit – esimerkkejä vaikuttavasta elämäntehtävästä

Dame Sarah Mullallyn tarina osoittaa, kuinka yksi ihminen voi yhdistää hoitotyön, hengellisen johtajuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Vastaavanlaisia esimerkkejä nähdään myös urheilun puolella, jossa karismaattiset persoonat ovat luoneet yhteisöllisyyttä ja toivoa omilla areenoillaan. Yksi tällainen esimerkki on jalkapallon ”Picasso” John Robertson, Nottingham Forestin eurooppalainen legenda, jonka ura ja vaikutus joukkueisiinsa ja kannattajiinsa muistuttavat siitä, miten yksilön lahjat voivat rakentaa yhteenkuuluvuutta ja rohkaista kokonaisia yhteisöjä.

Samalla tavoin kuin urheilun ikonit luovat identiteettiä ja yhteishenkeä stadioneilla, kirkot, seurakunnat ja paikalliset yhteisöt voivat rakentaa toivoa, luottamusta ja hyvinvointia arjessa – erityisesti silloin, kun terveydenhuolto on kovilla ja ihmiset kaipaavat tukea enemmän kuin koskaan.

Ei sisällä instagram post:eja