Sarvikuonot palaavat Ugandan luontoon ensimmäistä kertaa 40 vuoteen
Ugandassa on saavutettu historiallinen merkkipaalu, kun sarvikuonot ovat palanneet Kidepon kansallispuistoon yli 40 vuoden tauon jälkeen. Kerran kokonaan salametsästyksen vuoksi hävinnyt eteläinen leveähuulisarvikuono nähdään jälleen luonnossa tässä syrjäisessä ja lajille ihanteellisessa savannipuistossa.
Ensimmäiset sarvikuonot Kidepoon sitten vuoden 1983
Ugandan luonnonvaraviranomaisen (Uganda Wildlife Authority, UWA) mukaan tiistaina kaksi eteläistä leveähuulisarvikuonoa siirrettiin Kidepon kansallispuistoon. Ne ovat ensimmäiset kahdeksasta eläimestä, joiden avulla alueelle pyritään luomaan elinvoimainen sarvikuonokanta. Viimeinen sarvikuono Kidepossa tapettiin vuonna 1983, kun salametsästäjät hävittivät lajin puistosta sen sarvien ja lihan vuoksi.
1970–1980-luvuilla tapahtuneen väkivaltaisen salametsästyksen seurauksena jokainen sarvikuono tapettiin paitsi Kideposta myös muista Ugandan kansallispuistoista. Aiemmin maa oli tarjonnut elinympäristön arviolta noin 700:lle näille massiivisille nisäkkäille, mutta salametsästys johti lajin täydelliseen häviämiseen luonnosta Ugandan alueella.
”Uusi sarvikuonotarina alkaa” – taustalla vuosien valmistelu
UWA:n pääjohtaja James Musinguzi kuvailee siirtoa käänteentekeväksi hetkeksi Ugandan luonnonsuojelulle. Hänen mukaansa sarvikuonojen palauttaminen Kidepoon merkitsee uuden luvun alkua puiston luonnonhistoriassa ja symboloi pitkän suunnittelutyön konkretisoitumista käytännön suojelutoimiksi.
Musinguzin mukaan siirtoa edelsi laaja tutkimus, jossa arvioitiin Kidepon elinympäristön sopivuutta, lajien ekologisia tarpeita sekä turvallisuustilannetta. Tutkimus osoitti, että Kidepo on yksi parhaista paikoista eteläisen leveähuulisarvikuonon onnistuneelle uudelleenasuttamiselle. Puistossa on laajat savannialueet, riittävästi ravintoa ja vettä sekä mahdollisuus tehokkaaseen valvontaan.
Turvallinen suojelualue sarvikuonoille
UWA on rakentanut Kidepoon erityisen turvatun sarvikuonosuojelualueen, jonka tavoitteena on varmistaa eläinten pitkäaikainen suojelu ja seuranta. Alue on varustettu perimetri-aidalla, vartijoiden liikkumista helpottavilla huolto- ja tarkkailuteillä, palokatkoilla, valvontatilojen infrastruktuurilla, vesijärjestelmillä sekä nykyaikaisella seurantateknologialla.
Nämä toimenpiteet tähtäävät siihen, että salametsästys ei enää toistuisi menneisyyden tavoin. Turvallinen ympäristö on keskeinen edellytys sarvikuonokannan elpymiselle, ja viranomaiset pyrkivät hyödyntämään sekä paikallisyhteisöjen osallistumista että teknologiaa – kuten GPS-seurantaa ja kameravalvontaa – eläinten suojelemiseksi.
Siirto Nakasongolan yksityiseltä tilalta
Nyt Kidepoon siirretyt kaksi sarvikuonoa tuotiin Nakasongolassa sijaitsevalta yksityiseltä tilalta, noin 100 kilometrin päässä pääkaupungista Kampalasta pohjoiseen. Tila on kasvattanut sarvikuonoja vuodesta 2005 lähtien, jolloin se toi neljä eteläistä leveähuulisarvikuonoa Kenian luonnonsuojelualueelta. Vuosien aikana tilasta on tullut tärkeä jalostus- ja suojelukeskus, jonka ansiosta Ugandalla on nyt mahdollisuus palauttaa sarvikuonot takaisin luonnonpuistoihin.
Siirto-operaatio vaati huolellista suunnittelua: eläimet nukutettiin turvallisesti, kuljetettiin erikoisajoneuvoissa ja herätettiin uudessa ympäristössä valvotusti. Tavoitteena on minimoida stressi ja varmistaa, että sarvikuonot sopeutuvat uuteen elinalueeseensa mahdollisimman nopeasti.
Salametsästyksen uhka ei ole kadonnut
Vaikka sarvikuonojen paluu Kidepoon on merkittävä onnistuminen, salametsästys on edelleen vakava ongelma Ugandassa ja laajemmin Afrikassa. Viranomaiset ovat viime vuosina pidättäneet ja syyttäneet useita henkilöitä, joita on epäilty norsunluun, muurahaiskäpyjen (pangoliinien) ja muiden uhanalaisten lajien laittomasta kaupasta.
Erityisen tuottoisa ja vaarallinen on yhä laiton sarvikuononsarvien kauppa. Sarvia käytetään perinteisessä lääketieteessä ja niitä pidetään statussymboleina useissa Aasian maissa. Korkea markkina-arvo houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä tekee suojelutyöstä haastavaa ja kallista. Siksi Uganda panostaa sekä valvontaan että kansainväliseen yhteistyöhön salakuljetusverkostojen paljastamiseksi.
Eteläinen leveähuulisarvikuono: tila luonnossa huolestuttava
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee eteläisen leveähuulisarvikuonon silmälläpidettäväksi (”near threatened”) lajiksi ja arvioi sen luonnonvaraisen kannan olevan laskussa. Vuoden 2020 arvioiden mukaan maailmassa eli hieman yli 10 000 eteläistä leveähuulisarvikuonoa, mikä tekee jokaisesta elinvoimaisesta populaatiosta äärimmäisen arvokkaan.
Ugandan Kidepon kansallispuiston uudelleenasuttaminen on osa laajempaa kansainvälistä pyrkimystä varmistaa, etteivät sarvikuonot katoa lopullisesti luonnosta. Onnistunut siirto ja lisääntymisen käynnistyminen voivat ajan myötä vahvistaa koko lajin globaalia kantaa.
Luonnonsuojelu ja turvallisuus – yhteisiä teemoja myös Suomessa
Vaikka Ugandan sarvikuonot ja Suomen kaupunkiympäristö vaikuttavat kaukaisilta toisilleen, luonnon ja turvallisuuden kysymykset kietoutuvat yhteen molemmissa. Kansainvälisesti seurataan tarkasti sekä uhanalaisten lajien suojelua että väkivaltarikollisuuden torjuntaa. Suomessa esimerkiksi poliisin julkaisemat etsintäkuulutukset – kuten Helsingin poliisin tutkimat törkeät pahoinpitelytapausten kaltaiset tapaukset – muistuttavat, kuinka tärkeää on panostaa sekä ihmisten että ympäristön turvallisuuteen.
Ugandan sarvikuonohanke osoittaa, että pitkäjänteinen suunnittelu, resurssit ja tiukka valvonta voivat kääntää uhanalaisten lajien kohtalon parempaan suuntaan. Vastaava periaate pätee myös kaupunki- ja oikeusturvallisuuteen: ongelmiin on puututtava ajoissa ja määrätietoisesti.
Ugandan esimerkki tarjoaa toivoa siitä, että jopa täysin hävinnyt eläinlaji voidaan tietyllä alueella palauttaa takaisin luontoon, kun poliittinen tahto, asiantuntemus ja paikallisyhteisöjen tuki yhdistetään.
Ei sisällä instagram post:eja
