Naisten rugbyssä naisvalmentajat tekevät valtavan eron – Emily Scarratt näyttää tietä
Englannin naisten rugbyn suurimpiin tähtiin kuuluva Emily Scarratt uskoo, että naisvalmentajien määrän kasvu olisi valtava askel koko lajin tulevaisuuden kannalta. Uusi Red Roses -hyökkäys- ja takalinjavalmentaja painottaa, että naisten joukkueet tarvitsevat entistä enemmän naispuolisia roolimalleja valmennukseen ja johtotehtäviin.
Pelaajalegendasta päävalmentajan aisapariksi
Kun Emily Scarratt palaa Allianz Stadiumille lauantaina, hänen roolinsa on täysin toinen kuin Englannin MM-kultajuhlissa syyskuussa. Red Roses -joukkueen kaikkien aikojen pistekuningatar ripusti pelikengät naulaan Englannin finaalivoiton jälkeen Kanadasta ja siirtyi täysipäiväisesti valmennuksen pariin.
Scarratt oli jo aiemmin toiminut pelaaja-valmentajana Loughborough Lightningissa, mutta loukkaantumiset ja kova kilpailu keskikaistalla rajoittivat hänen peliminuuttejaan MM-kisoissa. Lopulta hän toimi kentän laidalla vesityttönä – tehtävässä, jossa hän oli kuulokkeen kautta yhteydessä valmennusryhmään ja välitti reaaliaikaista tietoa pelaajille.
Nyt Scarratt palaa samalle stadionille täysin uudessa roolissa: hän on Englannin naisten maajoukkueen uusi hyökkäyksen ja takalinjan päävastuullinen valmentaja vuoden 2026 Women’s Six Nations -turnauksessa. Hän korvaa tehtävässä entisen apuvalmentajan Lou Meadowsin.
Entinen joukkuekaveri Sarah Hunter vastaa puolustuksesta, joten Englannilla on valmennusryhmässään kaksi lajin suurinta nimipelaajaa kehittämässä seuraavaa sukupolvea – samalla kun Red Roses -joukkue odottaa yhä ensimmäistä naispuolista päävalmentajaansa.
Naisvalmentajien merkitys: enemmän kuin pelkkä symboli
Kysyttäessä, mitä merkitystä naisilla valmennustehtävissä on naisten joukkueille, Scarratt oli BBC Sportille suora:
”Se on valtava asia. Olen viettänyt suurimman osan urastani miesvalmentajien alaisuudessa – ja he ovat olleet loistavia, kokeneita ja tuoneet meille valtavasti osaamista. Mutta naisten läsnäolo ympäristössä muuttaa dynamiikkaa merkittävästi.”
Scarrattin mukaan naisvalmentajat voivat kohdata pelaajat eri tavalla ja rakentaa luottamusta tilanteissa, joissa osa pelaajista ei välttämättä tunne oloaan yhtä luontevaksi miesvalmentajan kanssa.
”Pystymme juttelemaan asioista eri tavalla, kysymään kuulumisia ja ottamaan kiinni pienistäkin signaaleista. On myös käytännön etuja: voin mennä pukuhuoneeseen koska tahansa ja napata pelaajan juttusille ilman, että se vaatii erikseen järjestelyjä. Monet pelaajat kertovat minulle asioita, joita he eivät ehkä sanoisi iäkkäämmälle tai miespuoliselle valmentajalle.”
Tilastot paranevat, mutta tavoite on vielä kaukana
Naisten rugbyn valmennuskenttä on muuttumassa, mutta kehitystahti ei vielä vastaa tavoitteita. Viime vuoden naisten MM-kisoissa 32 % valmentajista oli naisia – selvä nousu vuoden 2021 15 prosentista, mutta silti alle World Rugbyn asettaman 40 prosentin tavoitteen.
Myös muu huippu-urheilu on herännyt samaan ilmiöön. Fifa määräsi maaliskuussa, että jokaisella naisten jalkapallon arvoturnausjoukkueella on jatkossa oltava vähintään yksi naispuolinen päävalmentaja tai apuvalmentaja. Tavoitteena on tehdä naisista näkyvä ja itsestään selvä osa valmennusrakennetta, ei poikkeus.
Scarrattin mielestä rugbyn on seurattava samaa linjaa: naisten tulee näkyä päätöksenteossa, pelin kehittämisessä ja taktiikan rakentamisessa – ei vain kentällä pelaajina.
John Mitchellin ”pitkä peli” ja tulevaisuuden suunnitelma
Englannin päävalmentajaa John Mitchelliä on kiitetty siitä, että hän on tietoisesti nostanut esiin lupaavia naisvalmentajia. Kun Scarrattilta kysyttiin, onko Mitchell aktiivisesti edistänyt naisten etenemistä valmennustehtäviin, hän vastasi:
”En tiedä, myöntääkö Mitch sitä itse, mutta uskon, että tämä on ollut osa hänen pitkän aikavälin suunnitelmaansa koko ajan.”
Scarratt muistuttaa, että useita pitkän uran tehneitä pelaajia on juuri lopettanut tai lopettamassa maajoukkueuransa, ja heillä on valtava määrä kokemusta, jota ei saisi päästää katoamaan. Rugby Football Unionin (RFU) naisten suorituskyvystä vastaava johtaja Charlie Hayter on Mitchellin kanssa samalla linjalla: seuraava askel on rakentaa selkeä polku pelaajasta valmentajaksi.
”On paljon entisiä ja kokeneita pelaajia, jotka haluaisivat pysyä mukana RFU:n toiminnassa tai valmentaa jossain. Mitchell ja Hayter ymmärsivät tämän hyvissä ajoin ja ovat miettineet tulevaisuutta pitkällä aikavälillä.”
Tähtipelaajista tulevaisuuden päävalmentajiksi?
Sarah Hunterin entinen päävalmentaja Simon Middleton ennusti jo vuonna 2018, että Hunter voisi jonain päivänä ottaa hänen paikkansa Englannin päävalmentajana. Nyt, kun Hunter ja Scarratt jakavat valmennusvastuuta, kysymys kuuluu: voisiko jompikumpi heistä olla Red Roses -joukkueen päävalmentaja vuoden 2033 MM-kisoissa?
Mitchellin vastaus BBC Sportille oli selvä:
”Ehdottomasti. Olen siihen mennessä varmaan jo vanha mies, seitsemissäkymmenissäni, mutta heillä on kaikki edellytykset.”
Hänen mukaansa Hunter ja Scarratt ovat uransa aikana tottuneet jatkuvaan haasteeseen, ovat äärimmäisen uteliaita ja omaavat poikkeuksellisen työmoraalin.
”Et pelaa yli sataa testottelua tai tule Englannin naisten historian eniten maaotteluita pelanneeksi ilman valtavaa työmoraalia. He ovat myös aitoja, helppoja ja hauskoja tyyppejä, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.”
Entisistä joukkuekavereista valmennettavia – roolin muutos ei ole helppo
Yksi Scarrattin suurimmista haasteista on siirtyminen samassa pukuhuoneessa kasvaneesta joukkuekaverista valmentajaksi. Esimerkiksi Scrum-half Natasha Hunt on ollut hänen pitkäaikainen huonekaverinsa maajoukkueleireillä ja näkyvä hahmo Scarrattin podcastissa ”The Good, the Scaz and the Rugby”.
Podcastin jaksot jatkuvat toistaiseksi ennakkoon nauhoitettuina, mutta Six Nations -turnauksen aikana Scarratt keskittyy täysillä valmentamiseen. Roolimuutos näkyy myös arjessa.
”Mo [Hunt] yritti kyllä kovasti, että olisimme yhä huonekavereita”, Scarratt nauroi. ”Mutta nyt hän majoittuu Marlie Packerin kanssa, joten kaikki voivat olla rauhallisin mielin – hän on hyvässä seurassa ja hyvin hoidettu.”
Valmentajana Scarratt ei voi enää jakaa kaikkea entiselle joukkuekaverilleen.
”On asioita, joista en voi enää puhua Mon kanssa, koska pelaajilla ei yksinkertaisesti ole sopivaa tietää kaikkea. Samalla on turha esittää, ettei meillä olisi historiaa tai ystävyyttä. Olisi vielä oudompaa, jos yrittäisimme teeskennellä, ettemme tunne toisiamme.”
Vain kolme naispuolista päävalmentajaa MM-kisoissa
Viimeisissä naisten rugbyn MM-kisoissa vain kolmella maalla – Ranskalla, Australialla ja Japanilla – oli naispuolinen päävalmentaja. Luku kertoo karua kieltään: vaikka naisten rugby kasvaa, valmentajaporras ei ole pysynyt kehityksessä mukana.
Scarratt korostaa, että hänelle ei ole ajankohtaista miettiä omaa päävalmentajapotentiaaliaan, mutta intohimo naisvalmentajien määrän kasvattamiseen on aito ja vahva.
”Meidän on yksinkertaisesti tehtävä parempaa työtä. Se voi tarkoittaa osaamisen kehittämistä, koulutuksen helpompaa saatavuutta tai sitä, että valmentajapolut tehdään näkyviksi. Vasta silloin saamme lisää naisia mukaan lajiin ja valmennukseen.”
Hänen mukaansa suurin ongelma on edelleen potentiaalisten valmentajien vähyys – erityisesti niiden, jotka eivät ole entisiä huippupelaajia.
”On edelleen puute ihmisistä, jotka voisivat tulla näihin rooleihin. Siksi on todella hienoa nähdä naisia valmennustehtävissä – he näyttävät konkreettisesti, että se on mahdollista.”
Naisten rugby kehittyy – myös muualla Britteinsaarilla
Naisten rugby ei kehity vain Englannissa. Myös muualla Britteinsaarilla panostetaan entistä systemaattisemmin valmennukseen, pelaajapolkuihin ja olosuhteisiin. Esimerkiksi Walesin ja Pohjois-Irlannin välillä pelattu ottelu, joka paperilla näytti merkityksettömältä, on nostettu esiin mahdollisena käännekohtana naisten joukkueiden pitkäjänteiselle kehitykselle. Samankaltaiset ”pienet” ottelut ja päätökset taustajoukoissa – kuten panostus naisvalmentajiin – voivat vuosien mittaan muuttaa koko lajikulttuuria.
Englanti–Irlanti: Six Nations -koitos ja näyteikkuna muutokselle
Seuraava iso näytönpaikka Englannin naisrugbylle ja Scarrattin valmennusfilosofialle on edessä lauantaina 11. huhtikuuta, kun Red Roses kohtaa Irlannin Women’s Six Nations -ottelussa Allianz Stadiumilla. Ottelu käynnistyy klo 14.25 BST.
Kohtaaminen toimii samalla eräänlaisena näyteikkunana sille, mihin suuntaan Englannin naisten hyökkäyspeliä ollaan viemässä ja millaista lisäarvoa Scarratt ja Hunter tuovat valmennukseen. Ottelu näkyy suorana BBC One -kanavalla, iPlayerissä ja verkossa, ja sitä voi kuunnella BBC Radio 5 Sports Extrassa ja BBC Sounds -palvelussa. BBC Sportin verkkosivuilla ja sovelluksessa on tarjolla myös live-seuranta ja videokoosteet.
Scarrattin ja muiden naisvalmentajien tarina on vasta alussa, mutta suunta on selvä: mitä useampi nainen valmentaa huipputasolla, sitä luonnollisemmaksi ja näkyvämmäksi reitti pelaajasta valmentajaksi tulee myös nuorille tytöille, jotka vasta aloittavat rugbyn.
Ei sisällä instagram post:eja
