Belarus vapauttaa yli sata poliittista vankia Yhdysvaltain pakotteiden purkamisen jälkeen
Belarusissa liikkui päiviä sitkeitä huhuja poikkeuksellisen suuresta vankien vapautusaallosta. Virallista vahvistusta ei silti tullut – ei nimiä, ei tarkkaa lukua – ennen kuin viimeinenkin vanki oli viety rajan yli ja voinut hengittää vapaana.
Nyt on selvää, että yhteensä 123 poliittista vankia on vapautettu. Mukana on maan tunnetuimpia opposition edustajia, ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia – nimiä, joista monet ovat olleet Lukashenkan hallinnon vainon symboleja vuodesta 2020 lähtien.
Maria Kolesnikovan vapautus: vastarinnan kasvoista vapauden symboliksi
Yksi odotetuimmista nimistä listalla oli protestiliikkeen karismaattinen johtohahmo Maria Kolesnikova, joka tunnetaan punaiseksi maalatuista huulistaan ja pelottomasta esiintymisestään. Hänen ilonkyyneleensä ja halauksensa muiden vapautettujen kanssa levisivät salamannopeasti sosiaalisessa mediassa.
Videolla bussissa, matkalla pois Valko-Venäjältä, Kolesnikova kiitti kaikkia, jotka olivat vuosien ajan tehneet työtä hänen ja muiden vankien vapauttamiseksi. Hän kuvaili tunnettaan kameralle: ”Se on uskomaton onni – nähdä rakkaat ihmiset, halata heitä ja ymmärtää, että olemme vapaita.” Hänen huulensa oli jo maalattu tutun kirkkaanpunaisiksi, kuin merkiksi siitä, että taistelutahto ei ole kadonnut.
Kolesnikova kertoi, että hänen vapautensa ensimmäinen auringonlasku oli poikkeuksellisen kaunis. Samalla hän muistutti niistä, jotka ovat yhä vankiloissa: ”Ajattelen koko ajan heitä, jotka eivät vielä ole vapaita. Odotan hetkeä, jolloin voimme kaikki halata toisiamme – kun jokainen on vapaa.”
Viktor Babaryka ja Ales Bialiatski: opposition raskassarjalaiset pääsevät ulos
Vapauteen pääsi myös pankkiiri Viktor Babaryka, joka yritti asettua ehdolle presidentinvaaleissa vuonna 2020, mutta pidätettiin jo ennen vaalikampanjan kunnollista alkua. Hänen pidätyksestään tuli yksi esimerkki siitä, miten armottomasti presidentti Aleksandr Lukashenko torjuu kaikki todelliset haastajat.
Toinen merkittävä nimi on Nobelin rauhanpalkinnon saanut ihmisoikeusaktivisti Ales Bialiatski. Hän kärsi kymmenen vuoden vankeustuomiota, jonka taustalla oli hänen pitkäaikainen työnsä poliittisten vankien ja ihmisoikeusrikkomusten dokumentoimiseksi.
Kaikki nyt vapautetut istuivat vankilassa, koska he vastustivat Lukashenkan autoritaarista hallintoa. Vuoden 2020 massamielenosoitukset olivat hänen valtakautensa suurin haaste – ja ne murskattiin väkivalloin turvallisuusjoukkojen toimesta.
Yhdysvaltain neuvottelut ja pakotteiden purkaminen
Vankien vapautus on tulosta pitkistä ja monimutkaisista neuvotteluista, joita Yhdysvallat johti kulisseissa. Prosessi huipentui Donald Trumpin hallinnon uuden erityislähettilään John Coalen kaksipäiväiseen vierailuun Minskissä.
Lukashenkolle jo pelkkä virallinen yhteys Yhdysvaltoihin on poliittinen voitto. Vuosien eristyksen jälkeen hän voi esitellä itsensä jälleen lännen kanssa neuvottelevana valtionpäämiehenä. Konkreettisena palkintona hän sai myös merkittävän helpotuksen talouteensa: Yhdysvallat poisti pakotteet tärkeältä vientituotteelta, potaskalta. Euroopan unionin rangaistustoimet ja tiukempi politiikka ovat kuitenkin edelleen voimassa.
On vielä epäselvää, mitä Trump tarkalleen ottaen tavoittelee tällä avauksella. Belarus on tiiviissä liitossa Venäjän kanssa – myös Ukrainan sodassa – ja Yhdysvallat on samaan aikaan pyrkinyt uudelleen avaamaan keskusteluyhteyksiä Moskovaan etsiessään tietä kohti jonkinlaista rauhanratkaisua.
Matka vankilasta sodan keskelle
Odotuspaikaksi vapautetuille oli valittu Liettuan pääkaupunki Vilna, jonne ystävät, omaiset ja aktivistit kokoontuivat Yhdysvaltain lähetystön eteen hyytävässä pakkasessa. Moni oli kietoutunut Valko-Venäjän opposition puna-valkoiseen lippuun.
Kun poliisiauto sinisine vilkkuineen johdatti pienen saattueen lähetystön porteille, väkijoukko pidätti hengitystään. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että kaikkia 123:a vapautettua ei ollut tuotu paikalle. Vain seitsemän ulkomaalaista vankia sekä belarusilaisista ainoastaan Ales Bialiatski oli kuljetettu Liettuaan.
Muut, mukaan lukien Maria Kolesnikova, oli viety suoraan Ukrainaan – vankilasta keskelle sotaa. Mahdollisuus jäädä kotimaahan ei ollut käytännössä edes vaihtoehto.
Oppositioliideri Svetlana Tihanovskajan lähipiiristä arvioitiin ratkaisun olevan suoraan Lukashenkan käsialaa – vielä yksi vallankäytön ele, jolla pitkään odotettuja perhetapaamisia viivytetään ja käytetään hyväksi poliittisena pelinappulana.
Onko hinta liian kova? Pakotteet, panttivangit ja periaatteet
Tihanovskaja, joka on sekä Kolesnikovan ystävä että poliittinen liittolainen, on johdonmukaisesti vaatinut, että lännen tulee pitää maksimaalinen paine Lukashenkon hallintoa kohtaan. Silti hän myöntää, että poliittiset neuvottelut tarkoittavat aina vaihtokauppaa.
”Olisi tietysti ihanteellista, ettei Lukashenkolle annettaisi mitään, koska kaikki nämä ihmiset ovat hänen hallintonsa panttivankeja ja täysin syyttömiä”, hän muistutti. ”Mutta tällaiset neuvottelut toimivat näin.” Hänen mukaansa pakotteita voidaan aina palauttaa, jos tilanne niin vaatii: ”Presidentti Trump käyttää nyt porkkanoita. Hän voi käyttää myös keppejä.”
Monet pelkäävät, että Lukashenko käyttää vapautuksia vain välineenä – ottaa lisää poliittisia vankeja ja vaihtaa heitä myöhemmin uusiin myönnytyksiin. Mielenosoittajien joukossa valtavaa lippua heiluttanut mies totesi, ettei kyse ole yhtäkkiä puhjenneesta inhimillisyydestä, vaan kylmästä laskelmoinnista.
Ales Bialiatski: ”Optimismia ja aktivismia – älkää koskaan luovuttako”
Lyhyen ajan kuluttua Yhdysvaltain lähetystön sisällä vietetystä hetkestä Ales Bialiatski astui ulos kadulle väkijoukon raikuviin suosionosoituksiin. Laihtunut, pää ajeltuna ja yhä sinisessä toppavangin takissaan hän kertoi, että neljän vankilavuoden jälkeen kokemus oli lähes epätodellinen.
Hänet oli kuljetettu silmät sidottuna halki koko maan, idästä länteen. ”En ole vieläkään täysin ymmärtänyt, mitä on tapahtunut. Tunnekuorma on valtava”, hän kuvaili. Hän kertoi heränneensä aamuneljältä, kun vartija käski pakkaamaan ja valmistautumaan siirtoon.
Kysyessäni, mitä hän nyt haluaa eniten, vastaus tuli empimättä: ”Haluan nähdä vaimoni.” Hänen kerrottiin jo olevan matkalla hänen luokseen.
Bialiatskin johtama ihmisoikeusjärjestö Viasna seuraa poliittisia pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä Valko-Venäjällä. Nyt vapauduttuaan hän muistutti, että monet hänen kaltaisensa ihmiset – vain vähemmän tunnetut – ovat yhä vankiloissa.
”On äärimmäisen tärkeää, että työtä Valko-Venäjän poliittisten vankien vapauttamiseksi jatketaan. Tavoitteena täytyy olla kaikkien täysi vapauttaminen”, Bialiatski painotti. Nostaessaan puna-valkoisen lipun harteilleen hän välitti viestinsä kaikille valkovenäläisille, niin kotimaassa kuin maanpaossakin: ”Optimismia ja aktivismia. Älkää koskaan luovuttako!”
Vapauden hinta ja laajempi geopoliittinen peli
Belarusin poliittisten vankien vapautus kytkeytyy laajempaan geopoliittiseen kuvioon, jossa Yhdysvallat, Venäjä ja niiden liittolaiset hakevat uusia neuvotteluasemia. Koska Minsk on tiukasti Moskovan vaikutuspiirissä, jokainen myönnytys Lukashenkolle heijastuu myös Ukrainan sotaan ja alueelliseen turvallisuuteen.
Lännessä käydäänkin kiivasta keskustelua siitä, missä kulkee raja periaatteiden ja pragmaattisen diplomatian välillä. Toisaalta vapautetut vangit ja heidän perheensä muistuttavat, että jokainen pelastettu ihminen on voitto – vaikka hinta olisikin poliittisesti kipeä.
Samankaltaisia jännitteitä nähdään myös urheilun ja politiikan rajapinnassa, jossa arvovallan ja symboliikan merkitys on suuri. Esimerkiksi Englannin taistelu välttääkseen modernin ajan surkeimman Ashes-kiertueen kertoo, miten kansallinen itsetunto, politiikka ja kansainvälinen maine kietoutuvat yhteen, vaikka kyse olisi näennäisesti vain urheilusta.
Belarusin tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole pelkästä symboliikasta, vaan ihmishengistä ja vapaudesta. Siksi viesti, joka nyt kaikuu sekä Vilnan kaduilla että maan maanalaisten vastarintaverkostojen keskuudessa, on sama kuin Bialiatskin sanat: optimismia, aktivismia – eikä koskaan luovuttamista.
Ei sisällä instagram post:eja
