Billie Jean King ja Bobby Riggs: Sukupuolten taistelu, joka muutti urheiluhistorian

20. syyskuuta 1973 Houstonin Astrodomen kirkkaiden valojen alla pelattiin tennishistoriaa muuttanut ottelu. Billie Jean King, naisten tenniksen supertähti ja tasa-arvotaistelun keulakuva, kohtasi itseään ”sovinistipossuksi” kutsuneen Bobby Riggsin. Sukupuolten taisteluna markkinoitu ottelu keräsi arviolta 90 miljoonaa katsojaa ympäri maailmaa – mutta kyse oli paljon muustakin kuin yhdestä tennismatsista.

Ottelu oli show jo ennen ensimmäistäkään lyöntiä: Riggsille luovutettiin kentällä pieni porsas, viittaus hänen maineeseensa ”male chauvinist pig” -hahmona. Kyse ei ollut vain viihteestä, vaan symbolisesta taistelusta naisten oikeuksien, tasa-arvon ja urheilun tulevaisuuden puolesta.

Tilanne ennen historiallista ottelua

Vuonna 1973 Billie Jean King oli 29-vuotias, 10-kertainen Grand Slam -mestari ja uransa huipulla. Bobby Riggs puolestaan oli 55-vuotias entinen huippupelaaja, joka oli voittanut Wimbledonin miesten kaksinpelin, nelinpelin ja sekanelinpelin jo vuonna 1939, ennen toista maailmansotaa.

Riggs oli viettänyt vuotta 1973 provosoivissa haastatteluissa, joissa hän väitti, että naiset ”pelaavat 25 % niin hyvin kuin miehet, joten heidän pitäisi saada 25 % miesten palkintorahoista”. Hän sanoi myös, että jos hän on sovinistipossu, hän haluaa olla ”ykköspossu”. Tällaiset kommentit tekivät hänestä täydellisen vastakohdan Kingille, joka oli noussut naisten oikeuksien ja tasa-arvon symboliksi.

Alkuperäinen Sukupuolten taistelu käytiin kuitenkin jo toukokuussa 1973, kun Australian Margaret Court – 24 Grand Slam -tittelin ennätysnainen ja tuolloin maailman ykkönen – suostui pelaamaan Riggsia vastaan. Riggs murskasi Courtin 6–2, 6–1, ja ottelu sai nimen ”Mother’s Day Massacre”.

Billie Jean King oli pitkään kieltäytynyt Riggsin haasteesta. BBC:lle hän kertoi myöhemmin suostuneensa lopulta vain siksi, että Court oli hävinnyt: hän ymmärsi, kuinka paljon seuraavasta ottelusta voisi olla kiinni koko naistenniksen ja naisten urheilun uskottavuudelle.

Naistenniksen palkintorahat ja Original Nine

Tennis siirtyi avoimeen aikakauteen vuonna 1968, jolloin ammattilaispelaajat saivat osallistua Grand Slam -turnauksiin. Silti palkkakuilu miesten ja naisten välillä oli valtava. Kun Billie Jean King voitti Wimbledonin naisten kaksinpelin ensimmäisenä avoimen aikakauden vuonna, hän ansaitsi 750 puntaa. Miesten mestari Rod Laver kuittasi samasta työstä 2 000 puntaa.

King ja kahdeksan muuta naispelaajaa – sittemmin ”Original Nine” – päättivät, etteivät he enää hyväksy epäoikeudenmukaisia ehtoja. He perustivat oman naisten kiertueen ja allekirjoittivat symbolisen yhden dollarin sopimuksen pelatakseen Texasissa järjestetyssä turnauksessa. Heidät suljettiin tämän vuoksi aluksi Grand Slam -turnausten ulkopuolelle, mutta rohkea päätös kannatti: vuonna 1973 he perustivat Women’s Tennis Associationin (WTA), joka yhdisti naistenniksen ja ajoi pelaajien etuja maailmanlaajuisesti.

Kingin ottelu Riggsia vastaan ei siis ollut vain yksittäinen näytös. Se oli osa suurempaa kamppailua tasa-arvoisista palkkioista, kunnioituksesta ja naisten asemasta urheilussa – ja laajemmin yhteiskunnassa.

Henkinen ja fyysinen valmistautuminen

Billie Jean King tiesi, että hänen oli pakko voittaa. Hän kertoi myöhemmin BBC:lle ja WTA:n sivuilla, että panoksena olivat tasa-arvo, vapaus ja ”equal pay for equal work” – sama palkka samasta työstä.

King oli tarkka pelin opiskelija. Hän katsoi Riggsin ottelun Margaret Courtia vastaan ja analysoi sen yksityiskohtaisesti. Ennen tuota ottelua Riggs oli ojentanut Courtille ruusukimpun, ja Court oli vastannut nöyrällä niiauksella. King koki, että tämä ele asetti Courtin heti altavastaajan rooliin. Hän päätti toimia toisin: jos Riggs yrittäisi samanlaista teatteria, hän olisi valmis kääntämään asetelman heti edukseen, vaikka halaamalla tai suutelemalla Riggsin, jotta valta-asetelma kääntyisi.

Riggsin oma valmistautuminen oli kevyempää. Hän oli käynyt katsomassa Kingin pelejä Wimbledonissa ja todennut itsevarmasti, ettei hänellä ollut mitään hätää – hän aikoi voittaa psykologisella pelillä, pilkalla ja show’lla.

Kingkin osasi vastata leikittelyyn. Hän matki Riggsin ankankaltaista kävelyä kentällä, mutta piti rajan selkeänä. Kun Riggs ilmestyi harjoituksiin paita päällään, johon oli leikattu aukot nännien kohdalle ja ehdotti, että King näyttäisi siinä paremmalta, King ei lähtenyt vitsiin mukaan. Seuraavana päivänä lehdistötilaisuudessa hän kutsui Riggsia suoraan ”creepiksi” – eikä suostunut perumaan sanaansa, vaikka Riggs sitä pyysi.

Show, jota maailma seurasi

Ottelupäivänä Houstonin Astrodome oli täynnä. Kalliimmilla paikoilla istuneet katsojat heiluttivat kylttejä, joissa luki ”whiskey, women and Riggs” ja ”who needs women?”. Tunnelma oli enemmän sirkusta kuin perinteistä tennisottelua, ja King tiesi, että myös viihdearvolla oli merkitystä.

King saapui kentälle ensimmäisenä näyttävästi kantotuolilla, joka oli koristeltu höyhenillä ja jota kantoivat neljä yläruumiiltaan paljasta miestä egyptiläisiksi orjiksi pukeutuneina. Feministi-Kingiä oli yritetty houkutella kieltäytymään tästä kulissista, mutta hän vastasi, että feminismi ei ole viihteen vastakohta – päinvastoin, hän oli valmis käyttämään show’ta omaksi edukseen.

Riggs saapui riksalla, jota vetivät ”Sugar Daddy” -paidoissa pukeutuneet naiset. Lahjojen vaihto täydensi näytelmän: Riggs antoi Kingille jättimäisen tikkarin, jossa luki Sugar Daddy, ja King ojensi Riggsille elävän porsaan – konkreettisen viittauksen hänen sovinistipossu-rooliinsa. King kertoi myöhemmin nimenneensä porsaan Riggsin koko nimellä ja vaatineensa, ettei eläintä saisi teurastaa.

Ottelun ratkaisu: taktiikka voittaa show’n

Toisin kuin monissa myöhemmissä näytösotteluissa, King ja Riggs pelasivat miesten Grand Slam -otteluiden tapaan paras viidestä -formaatilla, ilman sääntömuutoksia tai etuja. Kenttä oli normaali, ja kaikki oli asetettu mahdollisimman tasaveroiseksi – lukuun ottamatta ikää ja kuntoa: Riggs oli 55-vuotias eikä ollut pelannut tosissaan vuosiin.

Silti ottelun alku ei ollut Kingille helppo. Hän menetti varhaisessa vaiheessa syöttönsä ja oli murtotappiolla, vaikka oli itse pitänyt ensimmäistä erää psykologisesti ratkaisevana. Hän kertoi jälkeenpäin tajunneensa kesken erän, että jos hän häviäisi avausvaiheen, koko ottelun henkinen asetelma voisi kääntyä häntä vastaan.

King kuitenkin kokosi itsensä. Hän murti takaisin, ja tilanteessa 5–4 Riggsin syöttäessä King sai eräpallon. Riggs, joka oli väittänyt edellisiltana, ettei hänellä ole hermoja, tuplavirheili ratkaisevalla hetkellä. Ensimmäinen erä meni Kingille 6–4, ja juuri tämä hetki mursi Riggsin itseluottamuksen.

Taktisesti King pelasi toisin kuin yleensä. Hän oli luonteeltaan hyökkäävä verkkopelaaja, mutta Riggsia vastaan hän päätti hallita peliä takarajalta. Hän pakotti Riggsin juoksemaan kulmasta kulmaan, väsytti vanhemman vastustajansa ja hyödynsi parempaa fyysistä kuntoaan. Otteluraporttien mukaan King voitti 109 pistettä, joista peräti 70 oli suoria voittolyöntejä.

Toisen erän King vei 6–3 ja kolmannen 6–3. Hän menetti kaksi ensimmäistä ottelupalloa, mutta Riggsin hermot pettivät jälleen: tuplavirhe deuce-tilanteessa antoi Kingille kolmannen ottelupallon, ja lopulta Riggs löi helpon volleyn verkkoon. King nosti kätensä ilmaan, juoksi verkolle halaamaan vastustajaansa ja tiesi samassa hetkessä tehneensä jotain paljon suurempaa kuin vain voittaneensa tennismatsin.

Symbolinen voitto, joka vaikutti sukupolviin

Billie Jean King kuvasi myöhemmin voittoa ennen kaikkea helpotukseksi. Paine oli ollut valtava: hän oli kantanut naisten urheilun, tasa-arvokeskustelun ja oman uransa odotuksia samanaikaisesti. Hän tiesi, että tappio olisi antanut polttoainetta niille, jotka vähättelivät naisia urheilussa ja työelämässä.

Ottelun jälkeen Riggs myönsi aliarvioineensa Kingin. Myöhemmin esitettiin väitteitä siitä, että Riggs olisi tahallaan hävinnyt maksaakseen uhkavelkoja mafialle, mutta väitteitä ei ole pystytty todistamaan. Historiankirjoituksessa Kingin voitto on säilynyt ennen kaikkea voimakkaana tasa-arvon symbolina.

Vaikutukset näkyivät myös politiikassa ja kulttuurissa. Kun Billie Jean King tapasi myöhemmin Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman, tämä kertoi katsoneensa ottelun 12-vuotiaana ja sen vaikuttaneen siihen, miten hän myöhemmin kasvatti omia tyttäriään. Sekä naiset että miehet ovat kertoneet Kingille vuosikymmenten ajan, että ottelu antoi heille rohkeutta, itseluottamusta ja uskoa tasa-arvoon.

King ja Riggs pysyivät yhteydessä ottelun jälkeenkin. King kertoi puhuneensa Riggsin kanssa pitkään vielä tämän kuoliniltaa edeltävänä yönä vuonna 1995. Riggs myönsi lopulta ymmärtäneensä, että ottelu oli ollut historiallinen käännekohta, ei vain rahashow. Hän kertoi Kingille rakastavansa tätä – seuraavana päivänä hän menehtyi.

Perintö jatkuu: sukupuolten taistelut nykypäivän tenniksessä

Billie Jean King päätti uransa 39 Grand Slam -tittelillä (yksin-, nelin- ja sekanelinpelit yhteenlaskettuna). Silti hänet muistetaan vähintään yhtä paljon siitä, mitä hän teki tenniskentän ulkopuolella: palkkatasa-arvon ajamisesta, WTA:n perustamisesta ja rohkeudestaan puhua naisten oikeuksien puolesta aikana, jolloin se oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

Nykyiset sukupuolten väliset haasteottelut, kuten Aryna Sabalenkan ja Nick Kyrgiosin kohtaaminen, kantavat samaa markkinointinimeä Battle of the Sexes. King on kuitenkin korostanut, että panokset eivät ole enää samat kuin vuonna 1973. Hänen mukaansa ainoa todellinen yhtäläisyys on se, että ”toinen on poika ja toinen on tyttö” – hänen ottelunsa oli ennen kaikkea poliittinen ja kulttuurinen käännekohta.

Urheilussa käytävä keskustelu henkisestä paineesta, huonosta alusta ja siitä toipuamisesta on yhä ajankohtainen. Samantyyppisiä teemoja nähdään myös nykyfutiksessa: esimerkiksi Wilfried Nancyn rehellinen pohdinta Celticin heikosta alusta ja sen henkisestä painosta muistuttaa, kuinka ratkaisevaa urheilijoille on kyky käsitellä odotuksia – aivan kuten Billie Jean King joutui tekemään Astrodomen painekattilassa.

Billie Jean Kingin ja Bobby Riggsin Sukupuolten taistelu pysyy yhtenä urheiluhistorian ikonisimmista hetkistä. Se ei vain määritellyt yhtä aikakautta, vaan loi pohjaa tuleville sukupolville – sekä kentällä että sen ulkopuolella.

Ei sisällä instagram post:eja