Britannia painosti Kongon demokraattisen tasavallan, Namibian ja Angolan palauttamaan laittomat maahanmuuttajat viisumipakotteiden avulla

Yhdistynyt kuningaskunta on saavuttanut merkittävän maahanmuuttopoliittisen läpimurron, kun kolme Afrikan valtiota – Kongon demokraattinen tasavalta (DRC), Namibia ja Angola – ovat suostuneet ottamaan takaisin ulkomaalaiset rikolliset ja laittomasti maassa oleskelevat kansalaisensa. Päätös syntyi sen jälkeen, kun sisäministeri Shabana Mahmood uhkasi maita tiukoilla viisumirajoituksilla.

Viisumipakotteiden uhka vauhditti sopimusta

Mahmood varoitti jo aiemmin, että maat, jotka eivät tee yhteistyötä palautuspolitiikassa, joutuvat kohtaamaan seurauksia. Hänen viestinsä oli yksiselitteinen: jos ulkomaiden hallitukset kieltäytyvät ottamasta takaisin omia kansalaisiaan, Iso-Britannia rajoittaa viisumien myöntämistä kyseisten maiden kansalaisille.

Noin kuukausi uhkauksen esittämisen jälkeen Namibia ja Angola ilmoittivat olevansa valmiita yhteistyöhön palautusten suhteen. Nyt myös Kongon demokraattinen tasavalta on liittynyt sopimukseen, mikä vahvistaa Britannian mahdollisuuksia poistaa maasta laittomasti oleskelevia henkilöitä ja ulkomaalaisia rikollisia.

Palautuksia jarrutti byrokratia ja yhteistyön puute

Britannian sisäministeriö (Home Office) syytti aiemmin DRC:tä, Angola ja Namibiaa palautusprosessien jarruttamisesta. Ongelmiksi nostettiin muun muassa viivästykset matkustusasiakirjojen käsittelyssä sekä se, että joissakin tapauksissa palautettavilta henkilöiltä vaadittiin itse allekirjoitettuja asiakirjoja, mikä antoi heille käytännössä vetooikeuden omaan karkotukseensa.

Hallitus kuvasi näiden kolmen maan palautuskäytäntöjä ”sietämättömän heikoiksi ja tarkoituksella jarruttaviksi”. Tämän seurauksena Iso-Britannia asetti ne maiden joukkoon, joita vastaan voitaisiin kohdistaa viisumipakotteita, ellei yhteistyö paranisi nopeasti.

Uudet kiristykset osana laajempaa turvapaikkauudistusta

Mahmood esitteli tiukentuvat toimet jo marraskuussa osana laajempaa uudistusta, jolla pyritään vähentämään turvapaikkahakemuksia ja nopeuttamaan laittomasti maassa olevien poistamista. Yksi keskeisistä työkaluista on niin sanottu ”hätäjarru”: mahdollisuus rajoittaa viisumeja korkean turvapaikkamäärän maista, kunnes nämä suostuvat ottamaan takaisin kansalaisensa, jotka oleskelevat Britanniassa ilman laillista lupaa.

Viisumipolitiikkaa käytetään näin selkeästi painostuskeinona: normaalia viisumisuhdetta ei jatkossa luvata niille maille, jotka eivät tee yhteistyötä palautusten toteuttamisessa.

Yli 3 000 ihmistä mahdollisesti karkotettavissa

Britannian hallituksen mukaan yli 3 000 henkilöä Angolasta, Namibiasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta saattaa nyt olla karkotettavissa tai palautettavissa näiden maiden kanssa saavutetun yhteistyösopimuksen ansiosta. Ryhmään kuuluu sekä rikoksista tuomittuja että laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.

Mahmood kommentoi sopimusta toteamalla, että laittomat maahanmuuttajat ja vaaralliset rikolliset tullaan nyt poistamaan ja palauttamaan Angolaan, Namibiaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Hänen mukaansa hallitus on ”valmis tekemään sen, mitä tarvitaan”, jotta rajojen hallinta ja järjestys voidaan turvata.

Lisää paineita muille maille – mahdolliset sanktiot tulossa

Mahmoodin linjaus on myös viesti muille maille: jos ne eivät tee yhteistyötä Britannian kanssa palautuksissa, ne eivät voi odottaa normaalia viisumisuhdetta. Hallitus on vihjannut, että seuraavia pakote-ehdokkaita voisivat olla esimerkiksi Intia, Pakistan, Nigeria, Bangladesh, Somalia ja Gabon, joita pidetään toistaiseksi haluttomina allekirjoittamaan palautussopimuksia.

Jos nämä maat jatkavat vastahakoista linjaansa, Iso-Britannia voi harkita vastaavia viisumirajoituksia ja sanktioita kuin mitä se käytti painostaessaan Angola, Namibiaa ja DRC:tä. Tämä kehitys kuvastaa laajempaa kansainvälistä trendiä, jossa maahanmuutto- ja palautuspolitiikasta tulee yhä keskeisempi osa valtioiden kahdenvälisiä suhteita.

Laajempi konteksti: eliittiverkostot, maahanmuutto ja kansainvälinen painostus

Keskustelu palautuksista, viisumipolitiikasta ja kansainvälisestä painostuksesta kytkeytyy yhä useammin myös laajempiin kysymyksiin eliittien vallasta, talousverkostoista ja poliittisista suhteista. Esimerkiksi Sarah Fergusonin ja Jeffrey Epsteinin läheinen yhteys sekä paljastukset heidän taloudellisista kytköksistään ovat herättäneet keskustelua siitä, miten vaikutusvaltaiset verkostot voivat vaikuttaa niin talous- kuin maahanmuuttopolitiikkaankin kulissien takana.

Kun kansalliset hallitukset tiukentavat rajavalvontaa ja käyttävät viisumipolitiikkaa painostuskeinona, taustalla vaikuttavat usein myös globaalit taloudelliset ja poliittiset intressit, joita ei aina tuoda julkiseen keskusteluun. Britannian ja kolmen Afrikan maan välinen sopimus palautuksista on yksi esimerkki siitä, miten maahanmuutto, diplomatia ja taloudelliset suhteet punoutuvat yhteen.

Ei sisällä instagram post:eja