Dart-sammakon myrkky epibatidiini: mitä ainetta väitetään käytetyn Aleksei Navalnyin surmaamiseen?
Iso-Britannia ja osa sen Euroopan-liittolaisista ovat ilmoittaneet, että Venäjän opposition johtaja Aleksei Navalnyi surmattiin erittäin harvinaisella hermomyrkyllä, jota esiintyy luonnossa Etelä-Amerikan myrkkydart-sammakoissa. Kyse on epibatidiinista, tappavan voimakkaasta neurotoksiinista, jota voidaan myös valmistaa laboratorio-olosuhteissa.
Mikä on epibatidiini?
Toksikologian asiantuntija Jill Johnsonin mukaan epibatidiini on luonnollinen hermomyrkky, joka on eristetty erityisesti ekvadorilaisen myrkkydart-sammakon ihosta. Aine kuuluu alkaloideihin – voimakkaasti keskushermostoon vaikuttaviin orgaanisiin yhdisteisiin – ja sitä erittyy sammakon iholle suojaksi saalistajia vastaan.
Johnsonin mukaan epibatidiini on noin 200 kertaa morfiinia voimakkaampi vaikutuksiltaan. Sitä on tutkittu mahdollisena kipulääkkeenä ja tulehduksellisten keuhkosairauksien hoitoon, mutta sen kliininen käyttö on hylätty äärimmäisen myrkyllisyyden vuoksi.
Miten myrkky liittyy Aleksei Navalnyin kuolemaan?
Iso-Britannian ulkoministeriön mukaan Navalnyin ruumiista otetuissa näytteissä havaittiin epibatidiinin jäämiä. Viranomaisten mukaan on erittäin todennäköistä, että juuri tämä myrkky johti Navalnyin kuolemaan siperialaisessa rangaistussiirtolassa kaksi vuotta sitten.
Eurooppalaiset liittolaiset korostivat yhteisessä lausunnossaan, että vain Venäjän valtiolla oli keinot, motiivi ja tilaisuus käyttää näin harvinaista ja vaikeasti saatavilla olevaa hermomyrkkyä. Myrkyn löytyminen verestä viittaa asiantuntijoiden mukaan nimenomaan tarkoitukselliseen annosteluun, ei onnettomuuteen.
Venäjän viranomaiset ovat johdonmukaisesti kiistäneet väitteet. Venäjän Lontoon-suurlähetystö kutsui ilmoitusta ”länsimaisten satuilijoiden mielettömyydeksi” ja ”nekropropagandaksi”. Kremlin edustaja Maria Zaharova puolestaan kuvasi asiaa TASS-uutistoimiston mukaan ”tiedotuskampanjaksi”, jonka tarkoitus on hänen mukaansa kääntää huomio pois lännen omista ongelmista.
Missä epibatidiinia esiintyy luonnossa?
Epibatidiinia esiintyy luonnossa vain hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella Etelä-Amerikassa, ja silloinkin vain jäljettömän pieninä pitoisuuksina. Asiantuntija Jill Johnsonin mukaan kyseessä on äärimmäisen harvinainen yhdiste, jota tunnetaan vain tietyistä dart-sammakkolajeista.
Erityisesti mainitaan Anthony’s poison arrow frog sekä phantasmal poison frog, jotka erittävät epibatidiinia iholleen. Nämä lajit ovat kotoperäisiä Ecuadorissa ja Perussa, eikä myrkkyä esiinny luonnostaan Venäjällä. Eurooppalaisten liittolaisten mukaan dart-sammakot vankeudessa eivät tuota epibatidiinia lainkaan, joten luonnollinen lähde edellyttäisi villinä elävää sammakkoa oikeassa elinympäristössä.
Miten dart-sammakot tuottavat epibatidiinia?
Dart-sammakot eivät ”valmista” myrkkyään tyhjästä, vaan saavat alkuaineet ruokavaliostaan. Syömällä tiettyjä hyönteisiä ja muita pieneliöitä ne keräävät elimistöönsä alkaloideja, joista epibatidiini muodostuu ja varastoituu iholle suojamekanismiksi.
Jos sammakon ravinto muuttuu, myös sen epibatidiinivarastot hupenevat vähitellen. Johnsonin mukaan villin sammakon löytäminen juuri oikeasta paikasta, juuri oikeanlaisella ravinnolla ja oikealla hetkellä on käytännössä lähes mahdotonta – vaikkakaan ei täysin poissuljettua. Tämän vuoksi epibatidiinin käyttö ihmismyrkytyksessä on poikkeuksellisen harvinaista.
Epibatidiinin vaikutus ihmiskehoon
Epibatidiini vaikuttaa keskushermostoon sitoutumalla niin sanottuihin nikotiinireseptoreihin – samoihin hermoston reseptoreihin, joihin myös nikotiini kiinnittyy. Johnsonin mukaan aine ylikiihdyttää näitä reseptoreita, mikä johtaa vaiheittain koko elimistön toiminnan häiriintymiseen.
Oikein (tai pikemminkin väärin) annosteltuna epibatidiini voi aiheuttaa muun muassa:
- lihasten nykimistä ja vapinaa
- halvaantumista
- kouristuksia ja epileptistyyppisiä kohtauksia
- sydämen sykkeen hidastumista
- hengityksen lamaantumista
- lopulta kuoleman tukehtumiseen
Ympäristötoksikologian professori Alastair Hay Leedsin yliopistosta kertoo, että myrkyn vaikutus voi johtaa hengitysteiden tukkeutumiseen ja hengityksen pysähtymiseen, jolloin ”myrkytetty henkilö kuolee käytännössä tukehtumalla”. Hayn mukaan epibatidiinin myrkyllisyyttä voidaan jopa lisätä yhdistämällä sitä tiettyihin muihin lääkkeisiin, ja tällaisia yhdistelmiä on tutkittu laboratorioissa.
Äärimmäisen harvinainen myrkytystapa
Johnson korostaa, että epibatidiini on käytännössä tuntematon myrkky ihmisiin kohdistuvissa rikoksissa. Hänen mukaansa kaikki aiemmin tunnetut epibatidiinimyrkytykset ovat olleet laboratorio-olosuhteissa tapahtuneita, ei-tappavia tapauksia. Siksi Navalnyin tapauksen väitetty yhteys epibatidiiniin tekee siitä poikkeuksellisen sekä toksikologian että kansainvälisen politiikan näkökulmasta.
Eurooppalaiset laboratoriot vahvistivat liittolaisten mukaan lauantaina, että Navalnyi kuoli juuri tähän harvinaiseen myrkkyyn. Venäjä on aiemmin väittänyt Navalnyin kuolleen luonnollisista syistä, mutta Navalnyin leski Julija Navalnaja on johdonmukaisesti pitänyt kiinni näkemyksestään, että hänen miehensä murhattiin myrkyttämällä.
Poliittinen kiista Navalnyin kuolemasta
Navalnyi oli kuollessaan 47-vuotias ja viettänyt jo kolme vuotta vankilassa. Viime vaiheessa hänet oli siirretty ankaraan arktiseen rangaistussiirtolaan. Venäläisten virallisten tietojen mukaan Navalnyi tunsi olonsa huonoksi lyhyen kävelyn jälkeen, kaatui ja menetti tajuntansa, eikä enää koskaan herännyt.
Venäjän ja lännen näkemykset tapahtumien kulusta ovat jyrkässä ristiriidassa. Siinä missä Moskova puhuu luonnollisista syistä ja lännen ”tiedotuskampanjasta”, Euroopan liittolaiset näkevät tapauksen harkittuna salamurhana, jossa käytettiin harvinaista hermomyrkkyä, jonka saatavuus ja käsittely viittaavat valtiolliseen toimijaan.
Navalnyin kohtalo ja epätavallisen myrkyn käyttö ovat osa laajempaa keskustelua poliittisen väkivallan, mielipidevainojen ja valtiollisen vastuun rajoista. Sama inhimillisen kärsimyksen ja selviytymisen teema näkyy myös kertomuksissa, joissa uhrit pyrkivät muuttamaan oman tarinansa uhrista selviytyjäksi – tästä vaikuttavana esimerkkinä on Gisèle Pelicot’n BBC:lle kertoma kuvaus siitä, miten hän muuttui murskatusta uhrista selviytyjäksi ja oikeuden etsijäksi.
Epibatidiiniin liittyvä tutkinta, kansainväliset lausunnot ja Venäjän jyrkät kiistot takaavat, että Navalnyin kuolema pysyy pitkään sekä poliittisen että oikeudellisen kiistelyn keskiössä.
Ei sisällä instagram post:eja
