Enemmän leveyttä, vauhtia ja ilmaa – Englannin hyökkäys kohtaa kovan Pumas-testin
Englannin rugbymaajoukkue on siirtynyt määrätietoisesti kohti rohkeampaa, leveämpää ja nopeampaa hyökkäyspeliä. Sunnuntaina Allianz Stadiumilla Twickenhamissa nähtävä ottelu Argentiinaa vastaan kertoo, kuinka pitkälle muodonmuutos on edennyt todellisessa huippukamppailussa.
Taustalla pitkä ja latautunut historia
Englannin ja Argentiinan kohtaamiset eivät ole koskaan olleet pelkkää urheilua. Argentiinan suurin sanomalehti Clarín muistutti otteluennakossaan heti alussa, kuinka historia, politiikka, Falklandin sota ja Englannin sitkeät imperialistiset mielikuvat leijuvat aina taustalla, kun maat kohtaavat kentällä.
Vieläkin kerrotaan tarinaa teini-ikäisestä Federico Mendezistä, joka 35 vuotta sitten tyrmäsi Englannin kakkosrivin Paul Ackfordin sivusta tulleella iskulla. Torstaina Argentiinan toisena linjamiehenä pelaava Franco Molina nosti esiin toisen ikonisen hetken maiden välisestä urheiluhistoriasta: Diego Maradonan kuuluisan – ja kiistellyn – Jumalan käsi -maalin vuoden 1986 jalkapallon MM-kisoissa.
“Se oli maali, tuomari näytti keskelle, se oli maali!”, Molina totesi hymyillen muistellessaan hetkeä, joka on jäänyt elämään jalkapallohistorian kiistellyimpänä osumana.
Vaikka historian painolasti on väistämätön, nykypelaajat pyrkivät keskittymään tuleviin 80 minuuttiin. Molinaa, joka pelasi viime kauden Exeterissä, kiinnostaa ennen kaikkea se, mitä tapahtuu nyt – ei menneisyys.
“Tämä on iso ottelu jo pelkästään kansainvälisen rugbyn kontekstissa”, Molina sanoi.
“On todella erityistä pelata Twickenhamilla. Odotan erittäin fyysistä ottelua – englantilaiset joukkueet ovat aina hyvin järjestäytyneitä, heidän potkunsa ja pallollinen pelaamisensa ovat tarkkoja. Meidän on oltava koko 80 minuuttia äärimmäisen yhtenäisiä ja tarkkoja, jos haluamme voittaa.”
Englanti kymmenen ottelun voittoputkessa
Molinan arvio Englannista osuu hyvin maaliin. Isännät tulevat otteluun kymmenen peräkkäisen voiton putkessa, ja kannattajat odottavat sunnuntaita suurin odotuksin. Viime kohtaamisessa Allianz Stadiumilla vuonna 2022 Argentiina kuitenkin voitti Englannin niukasti 30–29, joten revanssihalua ei puutu.
Hyökkäyspelin taustalla on merkittävä muutos: Bathista alun perin kesäkiertueelle lainattu, sittemmin pysyvästi nimitetty hyökkäysvalmentaja Lee Blackett. Hän on ollut vastuussa Englannin viimeisistä kuudesta voitosta ja tuonut pallolliseen peliin selvästi lisää monipuolisuutta, leveyttä ja tempoa.
Blackettin alaisuudessa Englanti on siirtänyt palloa leveämmälle, nopeammin ja tarkemmin kuin kuluvan vuoden alkupuolella. Hyökkäysvaiheiden määrä, joissa pallo siirtyy yli 20 metriä sivuttain edellisestä ruckista, on lähes kaksinkertaistunut.
Samalla Englanti on potkinut hieman vähemmän, mutta potkujen jälkeisiä tilanteita on haastettu huomattavasti aktiivisemmin – vastustajan kanssa kiistettävien korkeiden potkujen osuus on yli kolminkertaistunut. Ruckien osuus, jotka valmistuvat alle kolmessa sekunnissa, on kasvanut 10 prosenttiyksikköä, mikä kertoo pelinopeuden selkeästä kasvusta.
Hyökkäyspeliä hiotaan, mutta todellinen testi vasta tulossa
On kuitenkin syytä huomioida olosuhteet: kesäkiertueella ja eteläisen pallonpuoliskon joukkueita vastaan on usein helpompi pelata avointa, vauhdikasta rugbya kuin Pohjoisen pallonpuoliskon talvisissa ja fyysisissä Six Nations -kohtaamisissa.
Silti – erityisesti tyylikäs ja hallittu voitto Uudesta-Seelannista – osoittaa, että Englanti on ottanut vuonna 2025 merkittävän harppauksen eteenpäin. Joukkue pelaa itseluottamuksella, rytmikkäästi ja tasaisesti, hyödyntäen kesän aikana syntynyttä pelaajaleveyttä, kun useat British & Irish Lions -pelaajat puuttuivat kokoonpanoista. Laaja materiaali on mahdollistanut sen, että Englanti pystyy uuvuttamaan vastustajia viimeisen 20 minuutin aikana, vaikka ei täysin hallitsisi ensimmäistä tuntia.
Blackett säätää taustalinjaa uudelleen
Tätä taustaa vasten Blackett lähtee Argentiina-otteluun muokatulla takalinjalla, jonka on tarkoitus jatkaa kehityskulkua. Bathista tuttu Max Ojomoh saa toisen maaottelunsa ja aloittaa sisäcentrinä (12). Kokeneet Elliot Daly ja Henry Slade palaavat avauskokoonpanoon tavoittelemaan kumpikin 74. maaotteluaan. Monipuolinen Saracens-pelaaja Daly on kärsinyt loukkaantumisista, kun taas Slade putosi kesäkiertueella valmentajien papereissa, mutta on nyt jälleen tärkeässä roolissa.
Etupäässä Asher Opoku-Fordjour tekee toisen testistarttinsa, ja Englanti etsii yhä uusia toimivia kokoonpanovariaatioita. Jos sekä pelaajavalinnat että pelillinen kehitys jatkavat oikeaan suuntaan, Englanti voi päättää vuoden 2025 erittäin lupaavissa merkeissä – ja Steve Borthwick saa entistä enemmän vaihtoehtoja käsiinsä.
Toisaalta vuosi voi isäntien kannalta päättyä myös karusti: tappiolla Argentiinalle sekä alku- että loppuvuosi olisivat tappioihin päättyviä rajapyykkejä, mikä toisi särön muutoin vahvaan nousukäyrään.
Argentiina hakee ehjää 80 minuutin suoritusta
Molina korostaa, että Pumien on pelattava täydet 80 minuuttia, jos he mielivät kaataa Twickenhamin yleisön suosikit. Viime viikonloppuna Argentiina oli “yhtenäinen ja tarkka” vain noin puolen tunnin ajan, mutta sekin riitti: joukkue nousi 21 pisteen takaa ja kaatoi Skotlannin Murrayfieldillä.
Syyskuussa noin tunnin mittainen hallinta riitti kaatamaan Australian Sydneyn ottelussa. Elokuussa nähtiin historiallinen ensimmäinen kotivoitto Uudesta-Seelannista, ja jo kesäkuussa Argentiina nappasi merkkipaaluksi nousseen voiton British & Irish Lionsista.
Tämä Argentiina ei siis ole pelkkä taisteluilmeeseen nojaava altavastaaja, vaan laadukas, laajalla rintamalla Euroopan huippusarjoissa pelaava ryhmä, joka pystyy parhaimmillaan voittamaan kenet tahansa.
Tähtipelaajia ja intohimoa – Pumat eivät pelkää Twickenhamia
Argentiinan riveissä vilisee tositähtiä ja kokeneita huippusarjapelaajia. Ranskassa pelaavat Marcos Kremer ja Juan Cruz Mallia palaavat kokoonpanoon – he olivat sivussa Englannille kärsityistä kahdesta tappiosta heinäkuussa. Nyt heistä odotetaan jälleen Pumien pelillisiä johtohahmoja.
Kokonaisuudessaan kahdeksan Argentiinan avauskokoonpanon pelaajaa on jo vakiinnuttanut asemansa Englannin Valioliigassa, mikä tekee joukkueesta erittäin vaarallisen: pelaajat tuntevat englantilaisen pelityylin, olosuhteet ja monet vastustajistaan erittäin hyvin.
“Argentiina on laadukas joukkue – pelaan monien heidän kanssaan seuratasolla, ja he ovat äärimmäisen lahjakkaita”, Englannin kapteeni Maro Itoje sanoi.
“Olemme nähneet, mitä he ovat tehneet Rugby Championshipissä, ja he voittivat meidät täällä pari vuotta sitten. Tiedämme, kuinka vaarallisia ja laadukkaita he ovat, ja he pystyvät ehdottomasti satuttamaan meitä.”
Englannin haavoittuvuudet kaventuvat – mutta paine kasvaa
Englannin pelilliset heikkoudet ovat viime kuukausina kaventuneet. Jos joukkue pystyy voittamaan Pumat vakuuttavasti, vieläpä loukkaantumisten muovaamalla uudella kokoonpanolla, mielikuva lähes läpäisemättömästä ja jatkuvasti kehittyvästä huippujoukkueesta vahvistuu entisestään.
Samalla paine kasvaa. Kansainvälisessä rugbyssa keskustellaan jo laajemmin taloudellisista ja rakenteellisista muutoksista – esimerkiksi spekuloitu R360-malli on herättänyt huolta siitä, voisiko se olla kuolinisku seurarugbyn elinvoimalle ympäri maailmaa. Myös Englannin on tasapainoiltava maajoukkueen menestyksen, seurajoukkueiden elinvoiman ja rugbyn pitkän aikavälin kestävyyden välillä.
Kun taustalla kytee talous- ja sarjajärjestelmäkeskusteluja ja kentällä vastassa on fyysisesti ja henkisesti peloton Argentiina, sunnuntain kohtaamisesta on tulossa paljon enemmän kuin yksi Nations Series -ottelu. Se on testi Englannin uudistuneelle hyökkäykselle, Borthwickin ja Blackettin pelifilosofialle sekä Pumien kyvylle venyä jälleen kerran yllätysvoittoon Twickenhamilla.
Laajempi konteksti: urheilun ja politiikan kietoutuminen
Englannin ja Argentiinan välinen latautunut urheilusuhde muistuttaa siitä, kuinka politiikka, kansainväliset kiistat ja kansallinen identiteetti kietoutuvat usein tiiviisti yhteen urheilun kanssa. Sama ilmiö näkyy myös muualla: boikotit, kuluttajavalinnat ja yritysten ulkopoliittiset linjaukset heijastuvat yhä useammin myös urheiluun ja sen ympärillä käytävään keskusteluun.
Esimerkiksi suomalaisessa julkisessa keskustelussa on herättänyt laajaa huomiota S-ryhmän Israel-boikotin herättämä kiista ja päätöksen taustalla vaikuttaneet poliittiset jännitteet. Vastaavalla tavalla Englannin ja Argentiinan kohtaamisessa Twickenhamilla menneisyyden konfliktit, kansallinen ylpeys ja nykyhetken poliittiset lataukset kulkevat kentän reunalla – vaikka pelaajat itse pyrkivätkin keskittymään vain seuraavaan taklaukseen, ruckiin ja hyökkäyskuvioon.
Viikonlopun ottelu tarjoaa siis paitsi huippuluokan rugbya, myös ikkunan siihen, miten kansallinen historia, urheilun globalisaatio ja taloudelliset intressit muovaavat nykypäivän huippu-urheilua – ja miten Englanti yrittää rakentaa uutta, rohkeampaa hyökkäyspeliä keskellä tätä kaikkea.
Ei sisällä instagram post:eja
