Englannin T20-alkulohko suurennuslasissa – pitäisikö Jos Buttlerin vireestä huolestua?
Englanti eteni T20-maailmancupin Super 8 -vaiheeseen, jossa vastaan asettuvat Sri Lanka, Pakistan ja Uusi-Seelanti. Taival jatkuu sunnuntaina turnauksen toista isäntämaata Sri Lankaa vastaan, mutta alkulohko jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Peliesitykset olivat ailahtelevia: mukana oli vakuuttavia hetkiä, mutta kokonaiskuva jäi haparoivaksi. Sam Curran ja Will Jacks antoivat syitä optimismiin, kun taas kapteeni Jos Buttlerin heikko vire herättää perusteltua huolta juuri ratkaisuotteluiden alla.
Jos Buttlerin huolestuttava vire – tilastot paljastavat ongelmat
Buttlerin rooli Englannin T20-joukkueessa on kriittinen: hän on sekä kapteeni että yksi joukkueen räjähtävimmistä lyöjistä. Alkulohkon neljässä ottelussa hän teki kuitenkin vain 53 juoksua – poikkeuksellisen vaatimaton saldo pelaajalle, jonka odotetaan avaavan tahdin koko joukkueelle.
Erityisen paljastavia ovat hänen lyhyet suorituksensa Italiaa ja Skotlantia vastaan, joissa tuloksena oli molemmissa vain kolme juoksua. Molemmissa tapauksissa ulosajo tapahtui lähes identtisellä tavalla: Buttler yritti neljännellä pallollaan lyödä ensimmäisen rajalyöntinsä, mutta epäonnistui pituusheiton kanssa off-stumppikanavassa ja löi pallon suoraan mid-offiin.
Entinen maajoukkuekaveri Dawid Malan arvioi, että Buttler saattaa yrittää liikaa:
“Ehkä hän yrittää liian kovasti saadakseen tulosta taululle. Viimeisissä kahdessa vuorossaan hän on yrittänyt lyödä pallon mid-onin yli. Hänen peruspelisuunnitelmansa on yleensä katsoa ensin off-puolelle ja vasta sitten poimia juoksuja jalkapuolelta, joten ehkä hänen kannattaa palata juurilleen. En usko, että meidän tarvitsee vielä paniikoida.”
Buttlerin kaikki kolme ulosajoa nopeaa heittoa vastaan tässä turnauksessa – mukaan lukien Nepal-seameri Nandan Yadavia vastaan – ovat tulleet heitoista, joiden nopeus on 75–82 mph. Vuoden 2024 alusta laskettuna juuri tätä vauhtiluokkaa vastaan hän on tilastollisesti eniten pulassa: keskiarvo 35,8 ja lyöntinopeus (strike rate) 129 kertovat, ettei hän löydä samaa sujuvuutta kuin huippuvuosinaan.
Huolestuttava kehitys myös spiniä vastaan
Tulevien otteluiden kannalta ehkä vielä huolestuttavampaa on Buttlerin selkeä taantuma spiniä vastaan. Turnaus palaa nyt Sri Lankan hitaammille, kääntyville alustoille, mutta Buttlerin T20-maaottelukeskiarvo spiniä vastaan on pudonnut vuoden 2024 alusta lähtien 24,1:een – kun se kahtena edellisvuotena oli 61,8.
Yksi hänen ulosajoistaan tässä turnauksessa tuli Roston Chasen off-spinistä, mikä vahvistaa kuvaa siitä, ettei Buttler tunne itseään tällä hetkellä yhtä mukavaksi kääntyvää heittoa vastaan kuin vielä hiljattain.
Vaikka hän iski tammikuussa SA20-liigassa 97* ja osoitti, ettei kyky ole kadonnut, maajoukkueessa talvi on ollut poikkeuksellisen hiljainen: ei ainuttakaan puolia sataakaan 15 kansainvälisessä vuorossa kaikissa formaateissa.
Englannin lyöntipeli ei ole vielä räjähtänyt käyntiin
Vaikka Englanti teki Italiaa vastaan 202–7, kokonaisvaikutelma on, että lyöntiosasto ei ole vielä parhaassa iskussaan. Nepal ottelussa tulos oli 184–7, Länsi-Intia pudotti joukkueen 166 juoksuun, ja Skotlantia vastaan 153 juoksun tavoittelu horjui yllättävän paljon.
Ongelma ei ole niinkään alku – lyöjät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Englannin pelaajat ovat yltäneet vähintään 25 juoksuun jo 14 kertaa, enemmän kuin mikään muu joukkue turnauksessa. Ongelmana on jatko: vain neljä näistä aloituksista on kasvanut puolia sataisiin, eikä yksikään pelaaja ole ylittänyt 75 juoksun rajaa.
Will Jacks ei kuitenkaan usko, että kyse olisi vastuunkannon puutteesta:
“Vastuu T20:ssä voidaan ymmärtää väärin. Joskus vastuu tarkoittaa sitä, että yrität lyödä 30 juoksua yhdessä overissa”, Jacks muistutti.
Dawid Malanin mielestä The Hundred -sarja saattaa vaikuttaa pelityyliin:
“Ensimmäisiin 10 overeihin painotetaan nyt enemmän. Jos menetät paljon portteja siinä vaiheessa, loppua kohti tulee vaikeaa, mutta silti on pakko jatkaa hyökkäämistä. Itse keskityin aina enemmän toiseen 10 overiin: ensin rakennettiin, sitten iskettiin 180–190 juoksua, jos tilanne sen salli.
Monet näistä pelaajista ovat tottuneet The Hundrediin, jossa palloja on vähemmän ja paine hyökätä tulee aiemmin. Se ei oikein opeta kestämään painetta yhden tai kahden hiljaisemman overin ajan.”
Harry Brook ja spiniongelma
Kapteeni Harry Brook aloitti turnauksen lupaavasti 53 juoksun vuorolla Nepalia vastaan, mutta sen jälkeen hän on joutunut ulos spinin edessä kolmessa peräkkäisessä vuorossa. Tilastot vahvistavat kuvan: vuoden 2024 alusta lähtien Brookin keskiarvo nopeaa heittoa vastaan T20-maajoukkueessa on 47, mutta spiniä vastaan vain 23,5.
Tämä on erityisen hämmentävää, koska Brook takoi vain kuukausi sitten Sri Lankassa yhden päivän maaottelussa 136* juoksua kääntyvällä kentällä. Paluu Sri Lankaan Super 8 -vaiheessa saattaa silti auttaa, sillä Intiassa hänen T20-keskiarvonsa on vain 20,5.
Malanin mukaan rooli lyöntijärjestyksessä selittää osan haasteista:
“Se on luultavasti ollut hänen heikkoutensa, mutta kun lyöt T20:ssä paikoilla neljä, viisi tai kuusi ja astut kentälle yhdeksännen tai kymmenennen overin kohdalla, suurin osa palloista on spiniä. Jos olet siellä kahdeksan overia ja kohtaat kuusi overia spiniä, on luonnollista, että ulosajot tulevat useammin juuri sitä vastaan.”
Brook on myös hionut tekniikkaansa:
“Hän muutti tekniikkaansa vuoden alussa parantaakseen peliään spiniä vastaan. Hän pitää mailaa pidempään maassa, kun aiemmin se pysyi enemmän ylhäällä”, Malan kuvaili.
Will Jacks – lupaava viimeistelijä, mutta haasteita pallon kanssa
Yksi Englannin suurista positiivisista löydöistä tässä turnauksessa on ollut Will Jacksin nousu viimeistelijän rooliin. Hän aloitti tämän tehtävän vasta viime kesän alussa, mutta on jo nyt verrattavissa edukseen moniin edeltäjiinsä.
Nepalia vastaan hänen 39* juoksua 18 pallosta oli ratkaiseva neljän juoksun voitossa. Italiaa vastaan Jacks iski uransa ensimmäisen T20-maaottelupuolia satasen vaikeasta tilanteesta 101–5, kääntäen ottelun suunnan juuri oikealla hetkellä.
Jacksin heittopeli sen sijaan herättää enemmän epäilyksiä. Englannin kokoonpanosta löytyy jo jalkaspinneri Adil Rashid sekä kaksi vasenkätistä spinnereitä, Liam Dawson ja Jacob Bethell, joten oikeankätisen off-spinnerin rooli on taktisesti tärkeä – etenkin hitailla, spiniä suosivilla kentillä.
Toistaiseksi Jacksin kuusi overia ovat maksaneet 83 juoksua ja tuottaneet vain kaksi porttia. Erityisen heikosti hän on pärjännyt sweep-lyöntejä vastaan: kahdeksasta sweep-yrityksestä vastustaja on tehnyt 31 juoksua.
Tilastot viittaavat siihen, ettei hänen pallonsa käyttäydy aivan yhtä terävästi kuin ennen: keskimääräinen kääntyminen on laskenut vain hieman (Sri Lankan harjoitussarjassa 3,5 astetta, nyt 3,3 astetta), mutta pallon drift eli sivuttaisliike ilmassa on selvästi pienempi – vain 1 aste verrattuna 1,7 asteeseen Sri Lankassa. Samalla heitot ovat olleet epätarkempia, vaikka Jacksille on usein annettu vaikeita tehtäviä, kuten powerplay-overeita.
Sam Curran – Englannin luottopelaaja kuoleman overeissa
Sam Curran on noussut hiljalleen Englannin tärkeimmäksi kuoleman overiden keilaajaksi. Vielä viime syksyyn asti hän oli pitkälti sivussa suunnitelmista, mutta nyt hänen roolinsa on keskeinen – ja tehot kovia.
Nepalia vastaan Curran puolusti viimeisessä overissa onnistuneesti 10 juoksua, kun paine oli suurimmillaan. Italiaa ja Grant Stewartia vastaan hän ensin katkaisi juoksuvirran ja nappasi sen jälkeen ratkaisevan portin, kääntäen ottelun kulun Englannille.
Curranin suurin vahvuus kuoleman overeissa ovat tarkat yorkerit. Täyteen pituuteen heitettynä hän on päästänyt vain 5,07 juoksua overia kohden, kun taas lyhyemmät heitot ovat maksaneet peräti 14,14 juoksua overilta. Vaikka Curran tunnetaan monipuolisista hitaista palloistaan, hän on näissä loppuvaiheen overeissa pitänyt vauhtinsa enimmäkseen yli 80 mph:n. Vielä tärkeämpää on ollut linjan hallinta: hän on osannut vaihdella tukkivia, stumpeille suuntautuvia yorkereita ja leveämpiä, lyömistä vaikeuttavia palloja.
Super 8 -vaihe edessä – mitä Englannin on parannettava?
Super 8 -vaihe tuo Englannille kovimman mahdollisen haasteen: Sri Lanka, Pakistan ja Uusi-Seelanti ovat kaikki joukkueita, jotka osaavat hyödyntää vastustajan pienimmätkin heikkoudet. Menestyäkseen Englannin on:
- löydettävä Buttlerille toimiva, paineen kestävä pelisuunnitelma sekä nopeaa heittoa että spiniä vastaan
- muutettava vahvat aloitukset isoiksi, yli 70 juoksun yksilösuorituksiksi
- autettava Harry Brookia selättämään spiniongelmansa, erityisesti Sri Lankan olosuhteissa
- vakautettava Jacksin heittopeli, jotta hänestä tulee luotettava osa spin-arsenaalia
- jatkettava Curranin hyödyntämistä kuoleman overeissa, joissa hän on ollut yksi turnauksen parhaista.
Turnauksessa nähdyt ailahtelevat esitykset, yksilöpelaajien muodot ja kysymykset luottamuksen sekä yhteistyön tasosta muistuttavat laajemmasta ilmiöstä urheilussa ja yhteiskunnassa: kun paine kasvaa, järjestelmien ja instituutioiden kyky toimia läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti joutuu koetukselle. Sama dynamiikka näkyy myös täysin eri ympäristössä, kuten Yhdysvalloissa käynnissä olevassa FBI:n yhteistyöstä kieltäytymistä koskevassa Alex Prettin kuolemantapauksen tutkinnassa Minnesotassa, jossa luottamus viranomaisiin ja avoimuuteen on noussut kovan julkisen tarkastelun kohteeksi.
Englannin T20-joukkueella on edelleen kaikki mahdollisuudet mestaruuteen, mutta Super 8 -vaiheessa ei ole enää varaa samanlaisiin notkahduksiin kuin alkulohkossa. Jos Buttler löytää rytminsä, Brook sopeutuu spiniin ja Curran jatkaa kuoleman overiden hallintaa, Englanti voi yhä olla turnauksen vaarallisin joukkue.
Ei sisällä instagram post:eja
