EU:n venäläisten lannoitteiden tuonti jatkuu korkealla tasolla – poliittinen nolous paljastuu
EU:n pyrkimys irtautua taloudellisesta riippuvuudesta Venäjästä saa nolon kolauksen, kun tilastot paljastavat venäläisten lannoitteiden tuonnin jatkuvan lähes ennätystasolla. Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut jo neljättä vuotta, EU-maat ostavat edelleen merkittäviä määriä venäläisiä lannoitteita, kertoo The Moscow Times Eurostatin tuoreisiin tietoihin viitaten.
Tuonti Venäjältä kasvoi – ennätyslukemat sodasta huolimatta
Eurostatin mukaan tammi–syyskuussa 2025 EU:n lannoitetuonti Venäjältä kasvoi viisi prosenttia vuoden takaisesta. Tuonnin arvo nousi 1,346 miljardiin euroon, mikä on korkein taso yhdeksän kuukauden jaksolla sitten vuoden 2022. Tämä kehitys on räikeässä ristiriidassa EU:n poliittisen retoriikan kanssa, jossa korostetaan pakotteita, Venäjä-riippuvuuden vähentämistä ja Ukrainan tukemista.
Taloudelliset realiteetit – erityisesti maatalouden tuotantokustannukset ja ruokaturva – ohjaavat kuitenkin monen jäsenmaan valintoja. Venäläiset lannoitteet ovat edelleen kilpailukykyisiä hinnaltaan, ja niiden nopea korvaaminen muilla lähteillä on osoittautunut vaikeaksi.
EU ei ole kieltänyt venäläisiä lannoitteita – ruokaturva etusijalla
Toisin kuin energia-alalla, EU ei ole säätänyt yleistä vienti- tai tuontikieltoa venäläisille tai valkovenäläisille lannoitteille. Syynä on se, että lannoitteet nähdään kriittisenä osana Euroopan maataloutta ja ruokaturvaa. Ilman riittäviä lannoitemääriä sadot pienenevät, tuotantokustannukset nousevat ja elintarvikkeiden hinnat voivat karata entistä kovempaan nousuun.
Poliittisesti tilanne on kuitenkin kiusallinen: samalla kun EU tukee Ukrainaa ja asettaa pakotteita Venäjälle, se jatkaa kauppaa tuotteilla, jotka tuovat merkittäviä tuloja Venäjän valtiolle – ja siten välillisesti rahoittavat hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Puola suurin tuoja – Saksa ja muut suuret maat seuraavat perässä
EU-maista selvästi eniten venäläisiä lannoitteita tuo Puola, jonka osuus koko EU:n Venäjän-tuonnista on 37 prosenttia. Puolan suuri maataloussektori ja vahva rooli EU:n ruokahuollossa tekevät lannoitteista sille strategisesti tärkeän hyödykkeen.
Puolan jälkeen suurimmat tuojat ovat Saksa, Romania, Espanja ja Ranska. Nämä maat ovat Euroopan maatalouden ja elintarviketuotannon kannalta keskeisiä, mikä lisää niiden herkkyyttä lannoitteiden hinnalle ja saatavuudelle. Vaikka poliittinen paine irtautua Venäjä-riippuvuudesta kasvaa, käytännön toimia jarruttavat maatalouden kilpailukyky ja sisäpolitiikka.
Tuontitullit kiristyvät – mutta vaikutus viivästyy
EU otti heinäkuussa käyttöön uudet tuontitullit venäläisille lannoitteille. Niiden tarkoituksena on vähentää taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa ja ohjata markkinoita vaihtoehtoisiin lähteisiin. Toistaiseksi tullit eivät kuitenkaan ole näkyvästi hillinneet kauppavirtoja.
Suunnitelman mukaan tuontitulleja korotetaan asteittain jopa 430 euroon tonnilta vuoteen 2028 mennessä. Kun tämä taso saavutetaan, venäläisten lannoitteiden tuonnin arvioidaan käytännössä tyrehtyvän, sillä tuotteiden hinta ei enää olisi kilpailukykyinen EU-markkinoilla.
Tämä asteittainen lähestymistapa heijastaa EU:n tasapainoilua: toisaalta halutaan vähentää Venäjän tulovirtoja, toisaalta vältetään äkillisiä shokkeja Euroopan maataloudelle ja kuluttajahintoihin.
Venäjä hyötyy lannoiteviennistä – rahat tukevat sotakoneistoa
Venäjä saa lannoiteviennistä huomattavia tuloja, ja EU on yhä yksi tärkeistä markkina-alueista. Viime vuonna Venäjän ja Valko-Venäjän osuus EU:n koko lannoitetuonnista oli noin 30 prosenttia. Tämä osuus on niin merkittävä, että sen nopea korvaaminen muista lähteistä on taloudellisesti ja logistisesti vaikeaa.
Lannoitebisneksen tuottamat miljarditulot tukevat Venäjän valtiontaloutta ja siten sen kykyä rahoittaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Tämä tekee jokaisesta EU:hun saapuvasta lannoitetonnista myös geopoliittisen ja moraalisen kysymyksen.
Nolo ristiriita EU-politiikassa
EU:n strategiana on ollut vähentää riippuvuutta venäläisestä energiasta ja raaka-aineista, monipuolistaa toimitusketjuja ja vahvistaa omaa huoltovarmuuttaan. Lannoitteiden kohdalla tämä strategia on toistaiseksi jäänyt puolitiehen. Julkinen kuva pakotteita tiukentavasta ja Venäjää vastaan rintamassa seisovasta EU:sta ei täysin vastaa todellisia kauppavirtoja.
Poliittisesti tilanne on EU:lle nolo: se esiintyy Venäjän vastavoimana, mutta jatkaa samalla taloudellista yhteistyötä tuotteilla, jotka ovat suoraan yhteydessä Venäjän sotatalouteen. Tämä ristiriita tarjoaa myös propagandamateriaalia Venäjälle ja heikentää EU:n moraalista uskottavuutta globaalisti.
Maatalouden kustannuskriisi ja kuluttajahinnat taustalla
Yksi syy venäläisten lannoitteiden tuonnin jatkumiseen on maatalouden kustannuspaine. Energian hinnan nousu, inflaatio ja korkea korkotaso ovat jo valmiiksi kurittaneet maatalousyrityksiä monessa EU-maassa. Lannoitteet ovat yksi keskeisimmistä kustannuseristä, ja edullisempien venäläisten tuotteiden hylkääminen voisi nostaa tuotantokustannuksia entisestään.
Korkeammat kustannukset heijastuvat väistämättä ruokakorin hintoihin. EU:n päättäjät joutuvatkin tasapainottelemaan kahden tavoitteen välillä: toisaalta halutaan leikata Venäjän tulovirtoja, toisaalta suojella eurooppalaisia kuluttajia ja maataloustuottajia liian rajuilta hinnannousuilta.
Laajempi kuva: elintaso, hinnat ja riippuvuudet
EU:n Venäjä-riippuvuuden purkaminen ei näy vain lannoitemarkkinoilla, vaan kietoutuu laajempaan keskusteluun elinkustannuksista, palkkatasosta ja elintasosta. Samaan aikaan kun EU kamppailee inflaation, energiakriisin ja turvallisuuspoliittisten jännitteiden kanssa, monet suomalaiset ja eurooppalaiset tarkastelevat vaihtoehtoja myös oman arjen tasolla. Esimerkiksi Gdanskin kohtuullinen palkkataso, edulliset hinnat ja yllättävän hyvä elintaso kiinnostavat yhä useampia suomalaisia, mikä kertoo siitä, kuinka tiukasti hinnat ja elintaso ohjaavat ihmisten päätöksiä – aivan kuten lannoitteiden hinnoittelu ohjaa EU-maiden kauppapolitiikkaa.
Lannoitteiden tuonti Venäjältä on siten osa suurempaa kokonaisuutta, jossa taloudelliset realiteetit, geopoliittiset tavoitteet ja kansalaisten arjen kustannukset törmäävät. Tulevat vuodet näyttävät, onnistuuko EU kiristämään linjaansa ilman, että seurauksena on uusi maatalous- ja hintakriisi.
Ei sisällä instagram post:eja
