Ex-Yleläinen Jesse Rauhamo paljastaa: sanaa ”tummaihoinen” ei saa käyttää Ylen rikosuutisissa

Yrittäjä ja somevaikuttaja Jesse Rauhamo, joka tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä Mauton, työskenteli aiemmin Yle Kioskilla. Kokemukset verovaroin rahoitetun mediayhtiön sisäisestä kulttuurista ja journalistisista linjauksista saivat hänet kuitenkin lopulta jättämään talon.

Rauhamo avaa taustojaan ja kritiikkiään Yleisradiota kohtaan Roni Arvosen isännöimässä Kuuntelija-podcastissa. Jakso tarjoaa poikkeuksellisen suoran katsauksen siihen, millaisena entinen työntekijä näkee Ylen toimituskulttuurin, esihenkilöiden taustat sekä linjaukset uutisoinnin sanavalinnoista – erityisesti rikosuutisissa.

Aktivistit esihenkilöinä: ”Ei kuulu riippumattomaan mediaan”

Podcastissa Rauhamo kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan Ylen esihenkilötehtävissä toimii useita avoimesti poliittisesti suuntautuneita henkilöitä.

– Kun sä tuut Ylelle hommiin journalistina, niin sun esimiehinä on ihmisiä, jotka ovat avoimesti vihervasemmistoaktivisteja. Löytyy feministejä, läskiaktivisteja ja mitä ikinä. Kaikennäköisiä tämmösiä aktivisteja sieltä löytyy, Rauhamo kuvailee.

Hänen mukaansa ongelma ei ole yksittäisten ihmisten mielipiteissä, vaan siinä, että aktiivinen poliittinen tai ideologinen toiminta sekoittuu verovaroin rahoitetun, itseään riippumattomana pitävän median päätöksentekoon.

– Aktivismi ei kuulu riippumattomaan mediaan, olitpa sitten oikeistolais- tai vasemmistolaisaktivisti, hän painottaa podcastissa.

Rauhamon mukaan tällainen esihenkilö- ja vaikuttajakaarti heijastuu väistämättä siihen, miten aiheita valitaan, miten niitä kehystetään sekä millaisia sanavalintoja toimituksessa pidetään hyväksyttävinä.

Rauhamon väite: Yle harjoittaa sensuuria

Kuuntelija-podcastin jaksossa Rauhamo väittää, että Ylen toiminnassa on nähtävissä myös suoranaista sensuuria. Hänen mukaansa tietyistä aiheista tai näkökulmista ei haluta puhua, tai niitä käsitellään hyvin rajatusti.

Rauhamo ei kuvaile sensuuria vain yksittäisinä tapauksina, vaan osana laajempaa linjaa, jossa tiettyä arvopohjaa pyritään suojaamaan ja toisia näkemyksiä samalla sivuuttamaan. Hänen mielestään tämä on ongelmallista tilanteessa, jossa Ylellä on merkittävä rooli suomalaisen yleisön tiedonsaannissa.

Sanan ”tummaihoinen” käyttö kielletty Ylen koulutuksessa

Yksi podcast-jakson puhutuimmista kohdista liittyy Ylen sisäiseen koulutukseen ja ohjeistuksiin siitä, mitä sanoja toimittajat saavat käyttää. Rauhamon mukaan Ylessä on linjattu, ettei sanaa ”tummaihoinen” tule käyttää journalistisessa sisällössä, erityisesti rikosuutisissa.

– Oon ollut koulutuksessa, jossa sanottiin, että sana tummaihoinen on väärin ja sitä ei saisi käyttää, kun tehdään journalistista sisältöä, Rauhamo muistelee.

Hänen mukaansa kouluttaja perusteli linjausta sillä, että ihmisen ihonväri ei ole relevantti tieto esimerkiksi rikosuutisoinnissa. Tällöin ihonvärin mainitseminen katsotaan tarpeettomaksi ja mahdollisesti leimaavaksi.

– Se oli päätäräjäyttävää, hän kuvaa ensireaktiotaan ohjeistukseen.

Rauhamon mukaan linjaus johtaa käytännössä siihen, että rikosuutisissa vältellään kaikenlaista mainintaa etnisyydestä tai ihonväristä, vaikka hänen mielestään ne voisivat joissain tilanteissa olla yleisölle olennaisia tunnistetietoja.

Onko ihonväri koskaan olennainen tieto rikosuutisissa?

Rauhamon kertoma ohjeistus avaa jälleen kerran keskustelun siitä, missä määrin ihonväri tai etninen tausta on perusteltua mainita rikosuutisissa. Perinteisesti journalistiset ohjeet korostavat, että henkilön tausta, uskonto tai ihonväri mainitaan vain, jos se on jutun kannalta olennaista.

Rauhamon väitteen mukaan Ylessä on kuitenkin menty pidemmälle ja tehty käytännön kielto sanan ”tummaihoinen” käytölle. Hänen mielestään tämä kaventaa toimittajien mahdollisuuksia kuvata todellisuutta neutraalisti ja tekee joistakin aiheista koskemattomia.

Toisaalta Ylen kaltaiset toimijat korostavat usein, että tarkoitus on vähentää leimaavaa kielenkäyttöä ja varmistaa, että uutisointi ei vahvista rasistisia stereotypioita. Kysymys onkin tasapainosta: miten suojella vähemmistöjä leimaavalta puheelta ilman, että samalla rajoitetaan tosiasiallista kuvausta tapahtumista.

Ylen kulissit ja poliitikkokytkökset

Podcast-jaksossa käsitellään myös muita Yleen liittyviä väitteitä ja paljastuksia. Rauhamo kuvaa, miten hänen mukaansa tietyillä poliitikoilla ja poliittisilla ryhmillä on tiiviit kytkökset Yleen, mikä näkyy esimerkiksi aiheiden valinnoissa ja painotuksissa.

Hänen mukaansa Ylen sisäiset verkostot ja poliittiset suhteet vaikuttavat siihen, millaiset tarinat pääsevät läpi, ketä kutsutaan studioon ja kenen näkökulma nostetaan esiin. Nämä väitteet ovat omiaan lisäämään keskustelua siitä, kuinka riippumattomana julkinen palvelumedia todellisuudessa toimii.

Entisen työntekijän kertomus haastaa Ylen julkikuvan

Rauhamon esiin nostamat kokemukset aktivistitaustaisista esihenkilöistä, sisäisestä sensuurista ja sanavalintoja koskevasta koulutuksesta ovat ristiriidassa sen kuvan kanssa, jota Yle itse yleensä antaa toiminnastaan: puolueeton, moniarvoinen ja journalistisia ohjeita tarkasti noudattava mediatalo.

Entisen työntekijän kertomus ei yksinään todista koko organisaation toimintatapaa, mutta se tarjoaa tärkeän sisäpiirin näkökulman, joka voi rohkaista myös muita nykyisiä ja entisiä työntekijöitä kertomaan kokemuksistaan. Samalla se lisää painetta avoimelle keskustelulle siitä, miten Ylen sisäiset linjaukset syntyvät ja miten tasapuolisuutta käytännössä valvotaan.

Sananvapaus, journalistinen vastuu ja urheilun esimerkki

Rauhamon puheenvuoro liittyy laajempaan keskusteluun sananvapaudesta, identiteettipolitiikasta ja median roolista. Samanlaisia teemoja on nähty myös urheilussa, jossa nuoret tähdet joutuvat tasapainottelemaan oman äänen, brändin ja median odotusten välillä. Esimerkiksi nyrkkeilijästä kertova artikkeli Caroline Dubois’n avoimista paljastuksista ja tavoitteesta yhdistää nyrkkeilyn kevytsarjan kruunu havainnollistaa, miten tarinoiden rajat, henkilökohtaiset kokemukset ja julkinen keskustelu kietoutuvat yhteen myös täysin eri elämänalueilla.

Ylen ympärillä käytävä keskustelu ei siis koske vain yhtä mediataloa, vaan laajemmin sitä, kuinka avoimesti eri näkökulmat pääsevät esiin suomalaisessa julkisessa keskustelussa – ja kenellä on valta määritellä, mikä on sopivaa tai sallittua kieltä.

Ei sisällä instagram post:eja